Hiisi Pöllöhillo

Pöllöhillo
Panimo Hiisi, Suomi
6,3%, 70 EBC, 39 IBU, Maustettu (Milk) Stout

Nopea arvio tästä käsityöläisviikkojen ehkä mielenkiintoisimmasta, joka jäi pois Alkon pruuvista. Pöllöhillo... Pöllö-öljy oli joskus nuoruudessa lempinimi Koffin IVB:lle, koska se oli öljyä, joka teki ihmisestä pöllön. Tässä tuskin samassa merkityksessä. Hillo tässä viitannee mukana olevaan mustikkaan, muuten en uskalla arvata mitä Jyväskylässä on juonittu.

Pohjana siis stout, jossa mustikkaa, laktoosia ja talkkunaa. Vielä kun olisi hapanolut, niin hapanmaito + marja + vilja triumviraatti täyttyisi. Myös mustikkakukko tulee aineksista mieleen, vaikka kukonkuori toki rukiista tehdäänkin siinä missä talkkuna on tyypillisesti ohraa (Itä-Suomessa). Meininki lupaili jälkiruokaista tunnelmaa, joten olut jaettiin keveydestään huolimatta kahteen ja nautittiin iltaruuan laskeuduttua.

Ulkonäöllisesti aika jännä. Periaatteessa ihan vain musta stout vaalealla vaahdolla, mutta mukana on sellainen hyvin kevyt mustikan lila sinertävyys, jonka melkein havaitsee kun olutta kaataa tai pyörittelee, mutta sitten ei havaitsekaan. Paitsi havaitseepas. Eikun ei.

Tuoksu on aika kevyt. Paahteisuutta, jotenkin karheampaa sellaista kuin tyypillisesti stoutissa, siinä kai se talkkuna näkyy. Kevyttä marjaisuutta. Mustikalla ei ole lähdetty liikaa kiihdyttelemään, sen huomaa myös maussa. Mustikka on enemmänkin marjaisena tukena varsin miellyttävän pehmeälle milk stoutille. Makea, vähän mustikkamaitoinen meininki, johon kasattu päälle paahteisuutta, suklaata, hieman lakritsiakin ja loppua kohti kevyt marjasta tuleva hapan puraisu hillityn katkeron kaverina. Melko kepeä ja juotava, mutta sen seurauksena olut vähän lässähtää loppumakua kohti, kun jotenkin odottaisi muhkeampaa ja täyteläisempää elämystä. Paljon vähemmän jälkiruokastouttimainen kuin odotin. Huuliin jää silti vähän tahmeutta. Joisin toistekin.