Laadusta on puhuttu paljon viime aikoina kotimaan olutskenessä, mutta puhutaanpa hetki sanasta "laatuolut". Siinäpä nimittäin on sana, joka saa aina ärsyttämään ja silti sitä ihan hyvin mielin käyttää itsekin. "Laatu" kun on niin monimerkityksellinen sana, että "laatuolut" voi tarkoittaa ihan mitä sattuu.
Se mistä on viime aikoina puhuttu on tekninen laatu. Toisille laatu tarkoittaa teknistä laatua: virheettömyyttä ja tasalaatuisuutta. Sitä, että sama olut maistuu aina samalta eikä siinä ole valmistusvirheitä ja virhemakuja. Tämä on melko objektiivinen laadukkuuden tulkinta. Lapin Kullasta ei tarvitse tykätä, että voi todeta sen olevan tällä tavalla laadukas. Pienpanimoita ei tarvitse yhtään väheksyä, että voi todeta niiden tasossa olevan helvetisti parantamisen varaa.
Monelle laatu tarkoittaa puolestaan sitä, että oluessa on hyviä makuja ja tuoksuja ja niin edelleen. Toisin sanoen olut on nautintokokemuksena erinomainen. Tämä laadukkuus on täysin subjektiivinen näkemys.
Näistähän sitä aina jauhetaan. Mutta ei laadun rajat sanana siihen lopu.
Joillekin ihmisille laadukkuus on yhtä kuin kalliimpi hinta. Usein se ei kuitenkaan ihan niin suorasukaisesti toimi. Laadukkaaksi koetusta asiasta voi repiä kallista hintaa ja toisinaan kallis hinta riittää luomaan vaikutelman laadusta. Yleensä siihen liittyy huolella kultivoitu arvokas ja vaikuttava brändi, jolla on jonkinlaista "prestigeä". Itse tuotteen objektiivisella tai subjektiivisella laadulla ei ole juuri mitään merkitystä, molemmat voivat toki olla loistaviakin, mutta tärkeintä on antaa ulospäin kuva arvokkuudesta tai vähintään paremmuudesta.
Jopa pelkkä eroavaisuus siitä kaikkein tavallisimmasta riittää. Hienostokutsuilla tarjotaan Domppaa ja firman bileissä on kauniita pulloja Heinekenia. "Täällähän on laatutavaraa tarjolla" kuuluu molemmissa tapauksissa useamman kerran. Ei sillä ole juuri mitään väliä onko Domppa hyvää kenenkään mielestä, kunhan kaikille näkyy, että se on sitä ylimmän hyllyn kamaa. Eikä ole juuri mitään väliä miltä se Heineken maistuu, kunhan se näyttää tarjoiltaessa paremmalta, erilaisemmalta (mutta silti tutulta ja vaarattomalta) ja vähän kalliimmalta kuin se peruskarjala, minkä kaikki ovat nähneet. Se vieraiden kokema laatu heijastuu heti ilmapiiriin ja bileiden järjestäjään.
No, sitten kun on "tiedostavampi" yleisö, moinen mauton pröystäily ja ulkokultainen päteminen ei tietysti sovi pirtaan. Silloin aletaan käyttämään muita ominaisuuksia. Yhtäkkiä "laatu" voi tarkoittaa vaikkapa harvinaisuutta tai luomua tai pienvalmistajaa tai lähituottajaa. Ei aivan yhtä ulkokultaista, koska näillä on muutakin sisältöä kuin kaunis pinta, mutta mikään näistä ei varsinaisesti takaa tuotteelle esim. hyvää makua tai teknistä tasoa, mutta niin vain ne helposti takaavat laatu-sanan ilmaantuvan tuotteesta puhuttaessa. Etenkin oluista puhuttaessa laatuolut on hyvin usein synonyymi pienpanimo-oluelle, vaikka se olisi teknisesti pilalla tai täysin mauton vesilager hienossa paketissa. Siinä sitä siemaillaan laatuolutta ja kuvitellaan tiukasti sen olevan jotenkin parempaa, kun tulee pienestä panimosta.
Ja sitten on laatu, jonka määrittelee jokin enemmän tai vähemmän epämääräinen auktoriteetti. Tuotteella on joku leima tai se on saanut jossain kilpailussa tai reittaussaitilla kovat pisteet tai jopa niin, että joku urheilija tai iskelmälaulaja tai muu kuuluisa tyyppi on sen todennut hyväksi. Kunhan vastaanottaja pitää määrittelijää jotenkin uskottavana. Laatua se silloin on.
Laadukkuuden epämääräinen käsite takaa, että kun joku sanoo "laatuolut", hän ei välttämättä tarkoita samaa kuin sinä. Kun eri näkemykset laadukkuudesta kohtaavat, syntyy joko väittely tai jonkinlainen hämmennys.
Olin jokunen vuosi sitten teekurssilla tutustumassa kiinalaiseen teehen. Kurssilla oli kaksi arvokasta vanhempaa rouvaa, hieman sellaisia sisäistä Hyacinth Bucketia huokuvia. He tenttasivat kiinalaiselta opettajalta useaan otteeseen teen laadukkuudesta. Että mikä niistä maistetuista nyt sitten oli se kaikkein laadukkain tee? Opettaja yritti selittää, että se on makuasia. Kaikkia niitä saisi laadukkaina versioina. Niin, mutta mikä on laadukkain, kuului kysymys uudestaan superlatiivia painottaen. Rouvat selittivät, että jos he ostavat tarjolle vain yhtä teetä, niin haluavat sen olevan laadukkainta. Mikä on siis laadukkain? No se on makuasia ja tilanneriippuvaista, opettaja toisti. Niiii-in, mutta mikä on kaikkein laadukkain?
Tilanne tuntui tutulta, sillä hyvin usein joku puolituttu ei-harrastaja kysyy olutharrastuksesta kuultuaan, että "no mikä se on kaikkein paras olut?" ja pettyy sitten kun vastaan, että "riippuu tilanteesta" tai "just se mistä tykkäät eniten."
Opettajan mielestä laadukkuus oli teknistä, eli esim. sitä, että yhdestä lusikallisesta teetä sai uutettua useita kuppeja hyvää juomaa. Rouvat sen sijaan selvästi etsivät tietoa siitä, mikä on virallisesti laadukkainta, jotta sen voi sanoa olevan laadukkainta eli hienointa kun sitä tarjoilee.
Lopulta tilanne ratkesi kun opettaja kertoi oman suosikkinsa. Nyt rouvilla oli auktoriteetin näkemys siitä, mikä on laadukkainta.
Tämän vuoksi laatuolut on tosi hassu termi. Se voi tarkoittaa mitä vain.
Kotikaupungin pienpanimon jamssi-chorizo-black-IPA? Paljon makua, lähellä pientuottajan tekemä, varmasti aika kallis. Laatuolut.
Olutravintolan kaapin kallein barley wine, se jossa on kultakääre? Kalleinta mitä rahalla saa, pramea pullo. Siis laatuolut.
Marketin halvin bulkki? Luultavasti se on teollisesti puhdas ja valmistusvirheetön, toisin kuin moni niistä pientuotannoista. Laatuolut.
Westvleteren 12? Monta kertaa parhaaksi valittu ja sitä paitsi trappistileima ja harvinainen ja vaikea saada. Selkeä laatuolut.
Naapurin Penan kotikeitto, joka maistuu piimälle ja mädälle banaanille? No, eihän se kovin hyvää ole, mutta Pena on siitä berliner hefestään niin herttaisen ylpeä. Joten jos Pena kysyy niin "ihan laatuoluita kyllä nää sun bisset".
Silti. Käytän laatuolut-sanaa itsekin. Ehkä kirjoittaessa yritän nykyään välttää jos muistan, mutta puheessa varmasti. Se on jotenkin näppärämpi kuin:
Joten juodaan vain laatuolutta, mutta ei nyt teeskennellä, että sana tarkoittaisi jotain täsmällistä.
Ai, että oliko tässä joku isompikin pointti? Ei tietenkään. Ei täällä sellaisia. Tämä on laatublogi.
Se mistä on viime aikoina puhuttu on tekninen laatu. Toisille laatu tarkoittaa teknistä laatua: virheettömyyttä ja tasalaatuisuutta. Sitä, että sama olut maistuu aina samalta eikä siinä ole valmistusvirheitä ja virhemakuja. Tämä on melko objektiivinen laadukkuuden tulkinta. Lapin Kullasta ei tarvitse tykätä, että voi todeta sen olevan tällä tavalla laadukas. Pienpanimoita ei tarvitse yhtään väheksyä, että voi todeta niiden tasossa olevan helvetisti parantamisen varaa.
Monelle laatu tarkoittaa puolestaan sitä, että oluessa on hyviä makuja ja tuoksuja ja niin edelleen. Toisin sanoen olut on nautintokokemuksena erinomainen. Tämä laadukkuus on täysin subjektiivinen näkemys.
Näistähän sitä aina jauhetaan. Mutta ei laadun rajat sanana siihen lopu.
 |
| Laatuolutta |
Joillekin ihmisille laadukkuus on yhtä kuin kalliimpi hinta. Usein se ei kuitenkaan ihan niin suorasukaisesti toimi. Laadukkaaksi koetusta asiasta voi repiä kallista hintaa ja toisinaan kallis hinta riittää luomaan vaikutelman laadusta. Yleensä siihen liittyy huolella kultivoitu arvokas ja vaikuttava brändi, jolla on jonkinlaista "prestigeä". Itse tuotteen objektiivisella tai subjektiivisella laadulla ei ole juuri mitään merkitystä, molemmat voivat toki olla loistaviakin, mutta tärkeintä on antaa ulospäin kuva arvokkuudesta tai vähintään paremmuudesta.
Jopa pelkkä eroavaisuus siitä kaikkein tavallisimmasta riittää. Hienostokutsuilla tarjotaan Domppaa ja firman bileissä on kauniita pulloja Heinekenia. "Täällähän on laatutavaraa tarjolla" kuuluu molemmissa tapauksissa useamman kerran. Ei sillä ole juuri mitään väliä onko Domppa hyvää kenenkään mielestä, kunhan kaikille näkyy, että se on sitä ylimmän hyllyn kamaa. Eikä ole juuri mitään väliä miltä se Heineken maistuu, kunhan se näyttää tarjoiltaessa paremmalta, erilaisemmalta (mutta silti tutulta ja vaarattomalta) ja vähän kalliimmalta kuin se peruskarjala, minkä kaikki ovat nähneet. Se vieraiden kokema laatu heijastuu heti ilmapiiriin ja bileiden järjestäjään.
 |
| Laatubisheä |
No, sitten kun on "tiedostavampi" yleisö, moinen mauton pröystäily ja ulkokultainen päteminen ei tietysti sovi pirtaan. Silloin aletaan käyttämään muita ominaisuuksia. Yhtäkkiä "laatu" voi tarkoittaa vaikkapa harvinaisuutta tai luomua tai pienvalmistajaa tai lähituottajaa. Ei aivan yhtä ulkokultaista, koska näillä on muutakin sisältöä kuin kaunis pinta, mutta mikään näistä ei varsinaisesti takaa tuotteelle esim. hyvää makua tai teknistä tasoa, mutta niin vain ne helposti takaavat laatu-sanan ilmaantuvan tuotteesta puhuttaessa. Etenkin oluista puhuttaessa laatuolut on hyvin usein synonyymi pienpanimo-oluelle, vaikka se olisi teknisesti pilalla tai täysin mauton vesilager hienossa paketissa. Siinä sitä siemaillaan laatuolutta ja kuvitellaan tiukasti sen olevan jotenkin parempaa, kun tulee pienestä panimosta.
Ja sitten on laatu, jonka määrittelee jokin enemmän tai vähemmän epämääräinen auktoriteetti. Tuotteella on joku leima tai se on saanut jossain kilpailussa tai reittaussaitilla kovat pisteet tai jopa niin, että joku urheilija tai iskelmälaulaja tai muu kuuluisa tyyppi on sen todennut hyväksi. Kunhan vastaanottaja pitää määrittelijää jotenkin uskottavana. Laatua se silloin on.
Laadukkuuden epämääräinen käsite takaa, että kun joku sanoo "laatuolut", hän ei välttämättä tarkoita samaa kuin sinä. Kun eri näkemykset laadukkuudesta kohtaavat, syntyy joko väittely tai jonkinlainen hämmennys.
 |
| Laatumallasjuomaa |
Olin jokunen vuosi sitten teekurssilla tutustumassa kiinalaiseen teehen. Kurssilla oli kaksi arvokasta vanhempaa rouvaa, hieman sellaisia sisäistä Hyacinth Bucketia huokuvia. He tenttasivat kiinalaiselta opettajalta useaan otteeseen teen laadukkuudesta. Että mikä niistä maistetuista nyt sitten oli se kaikkein laadukkain tee? Opettaja yritti selittää, että se on makuasia. Kaikkia niitä saisi laadukkaina versioina. Niin, mutta mikä on laadukkain, kuului kysymys uudestaan superlatiivia painottaen. Rouvat selittivät, että jos he ostavat tarjolle vain yhtä teetä, niin haluavat sen olevan laadukkainta. Mikä on siis laadukkain? No se on makuasia ja tilanneriippuvaista, opettaja toisti. Niiii-in, mutta mikä on kaikkein laadukkain?
Tilanne tuntui tutulta, sillä hyvin usein joku puolituttu ei-harrastaja kysyy olutharrastuksesta kuultuaan, että "no mikä se on kaikkein paras olut?" ja pettyy sitten kun vastaan, että "riippuu tilanteesta" tai "just se mistä tykkäät eniten."
Opettajan mielestä laadukkuus oli teknistä, eli esim. sitä, että yhdestä lusikallisesta teetä sai uutettua useita kuppeja hyvää juomaa. Rouvat sen sijaan selvästi etsivät tietoa siitä, mikä on virallisesti laadukkainta, jotta sen voi sanoa olevan laadukkainta eli hienointa kun sitä tarjoilee.
Lopulta tilanne ratkesi kun opettaja kertoi oman suosikkinsa. Nyt rouvilla oli auktoriteetin näkemys siitä, mikä on laadukkainta.
 |
| Laatuölppää ja laatukaliaa |
Tämän vuoksi laatuolut on tosi hassu termi. Se voi tarkoittaa mitä vain.
Kotikaupungin pienpanimon jamssi-chorizo-black-IPA? Paljon makua, lähellä pientuottajan tekemä, varmasti aika kallis. Laatuolut.
Olutravintolan kaapin kallein barley wine, se jossa on kultakääre? Kalleinta mitä rahalla saa, pramea pullo. Siis laatuolut.
Marketin halvin bulkki? Luultavasti se on teollisesti puhdas ja valmistusvirheetön, toisin kuin moni niistä pientuotannoista. Laatuolut.
Westvleteren 12? Monta kertaa parhaaksi valittu ja sitä paitsi trappistileima ja harvinainen ja vaikea saada. Selkeä laatuolut.
Naapurin Penan kotikeitto, joka maistuu piimälle ja mädälle banaanille? No, eihän se kovin hyvää ole, mutta Pena on siitä berliner hefestään niin herttaisen ylpeä. Joten jos Pena kysyy niin "ihan laatuoluita kyllä nää sun bisset".
Silti. Käytän laatuolut-sanaa itsekin. Ehkä kirjoittaessa yritän nykyään välttää jos muistan, mutta puheessa varmasti. Se on jotenkin näppärämpi kuin:
"Tämä on minun mielestäni maultaan hyvä tai erinomainen olut, josta en löydä valitettavaa. Arvostustani sitä kohtaan säätelee lukuisa joukko fysiologisia, sosiologisia, psykologisia, sosiaalipsykologisia ja mahdollisesti poliittisia syitä joita en nyt ehdi tässä erottelemaan, mut iha kiva bisse hei."
Joten juodaan vain laatuolutta, mutta ei nyt teeskennellä, että sana tarkoittaisi jotain täsmällistä.
Ai, että oliko tässä joku isompikin pointti? Ei tietenkään. Ei täällä sellaisia. Tämä on laatublogi.
Tämä oli laadukas blogikirjoitus. Itse en niin oluita maistellessa nykyisin keskity kuin siihen, että miten se sopii omaan suuhun. Jos olut on sillä tasolla, että sitä mielellään ostaa toisenkin pullon on olut itselle laatuolut.
VastaaPoista