Olvi Summer Ale

Summer Ale
Olvi, American Wheat Ale
5,0%, 32 IBU, 11 EBC

Hädin tuskin oli korruptoitunut bloggari ehtinyt Olvin uuden ginilonkeron lanseerauksesta tointua, kun postilaitteet kilisi ja huusi taas saman firman suunnalta. Saapuneessa paketissa oli tölkillinen sitä samaa, varsin erinomaista lonkeroa, mutta olutblogistille olennaisemmin myös kirkkaan keltainen tölkki sanoilla "Summer Ale". Etiketti on jo IPAsta tutuksi tullut tyyli, eli... öö... kai tämä joku Olvin "premium" tai "craft" -sarja nyt sitten on?

Tölkissä lukee myös iskulauseena "Hotter than Iisalmi", joka on kai kiertotie sanoa Iisalmen olevan helvetti. Olen käynyt Iisalmessa vain kääntymässä panimon pihassa, mutta en nyt mene kieltämäänkään väitettä. Kai ne siellä tietää.

Summer alehän on tyypillisesti synonyymi brittiläiselle golden alelle. Tämä kuitenkin kertoo olevansa amerikkalainen vehnäolut. Kun asiaa miettii niin american wheat ei ole britti goldenista oikeastaan ihan hirveän kaukana. Enempi vehnää ja modernimmat humalat lähinnä. Tölkin speksit tuntuivat puhuvan samankaltaiseen suuntaan, humalina hyvinkin uudenaikaiset Citra, Sorachi Ace ja HBC 431. Etenkin mielipiteitä jakavan Sorachi Acen mukaanotto on aika rohkea veto Olvilta tällaiseen ison jakelun olueen. Sorachi Acehän tuppaa maistumaan monen mielestä hyvin tilliseltä ja toiset sitä rakastavat ja toiset vihaavat.

Itse vihaan tilliä, mutta rakastan Sorachi Acea, josta en koskaan ole sitä myyttistä tilliä myöskään löytänyt. Tämä on jotain geeni- ja uskontotason hommia, joihin tuskin löytyy selvyyttä koskaan.

Mutta olut lasiin ja testiin.

Kultainen, samea, vähän rumakin väri. Sen päällä valkoinen ja melko nopeasti häipyvä vaahto. Jo kaataessa nenään pyörähtää selvä yrttisyys, joka on kuitenkin läheltä haistellessa vähemmän selvä. Olut on hyvin tuore (päiväys 25/10/2018, eli pari viikkoa vanha vai puolitoista kuukautta?), joka näkyy heti selvänä pellettimäisyytenä tuoksussa. Humalaa siis on melko reilusti, ruohoista, sitruksista, yrttistä meininkiä. Sorachi Acen huomaa, kai siinä se tillikin on, jos sen sellaiseksi tunnistaa. Mitenkään ylitse valtoimenaan hilluva se ei ole. Kevyttä hedelmäisyyttä hiivasta ja hunajaista kosketusta maltaasta.

Suuntuntuma on upea. Pehmeä, vahvuisekseen erittäin miellyttävän täyteläinen ja silti juotava. Hiilihapot hillittyjä. Maku tulee täyteläinen hunaja-maltaisuus edellä, makean vehnäleipäisyyden saattelemana. Taustaa kannatteleva hedelmäisyys kietoutuu nopeasti sitruksiseen ja yrttiseen humalaan mukavana kombona. Katkeroa ei ole yhtään liikaa, enemmänkin voisi olla. Joka tapauksessa tarpeeksi taklaamaan makeutta. Hiivan tuomat hedelmäiset puolet mausta tuovat syvyyttä muuten yksinkertaiseen olueen.

Erittäin juotava ja silti muhkea, hunajainen ja humalainen ale. Voi olla monelle kesäbisseksi jopa liian tuhdin hedelmäinen ja lisää rapsakkuutta ja raikkautta kaipaava, mutta erittäin maukas tämä silti on. Tyylissään tyypillinen, amerikkalainen vehnäolut sellaisille, jotka eivät belgien mausteista tai saksalaisten vehnäoluiden voimakkaasta hiivaluonteesta välitä. Menisi kyllä silmät kiinni siitä brittien golden alestakin.