Alkon uutuuksia - Toukokuu 2018

Kuva on jostain vanhasta pruuvista.
Tältä siellä aina näyttää.

Alkoon oli tullut taas perusuutuuksia ja myös erikoiserien setit, jotka jäivät menojen vuoksi pruuvaamatta.

Pruuvin 16 uutuudesta 12 oli kauppavahvuisia, joten ihan ensin pieni tiedotusluontoinen asia Alkolle:

HEI ALKO! 

Ruokakaupssa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden raja on nykyään

5,5%

Sitä minä vaan, että voisitteko keskittyä hyllytilassanne sitä vahvempiin, kun teoriassa olette ainoa paikka, josta sellaisia juomia tässä maassa saa.

Kiitos!

Noin, se on sanottu.

Erikoiserien teemat olivat "Raikkaat olutjuomat" ja "Keväisiä hedelmäoluita". Ensin perusuutuudet.

Brunehaut Blanche Organic Gluten Free
Kauppavahvuinen. Gluteeniton olut ei ole tätä nykyä edes mikään ihmetys, niitä tekee harva se panimo. Kauppavahvuinen Belgian tulkinta gluteenittomasta witistä on tuoksultaan mausteinen, pippurinen. Korianteria myös ja jonkun verran hikistä sukkaa. Terävän poreileva, kovahko olemus, jossa mieto katkero korostuu turhankin vahvasti. Vähän metallinen. Ei kovin miellyttävä.

Caulier Gluten Free Blonde
Toinen gluteeniton. Jo tuoksussa on jotain hämmentävää. Se vaikuttaa aluksi purkkisilliltä... ei kun purkki.... ah, maustekurkku! Toisin sanoen etikkaisuutta. Neilikkainen, karhea tyly tuoksu, jota pistävä maustekurkkuinen fiilis häiritsee. Makea kepeä mallas maussa, mutta ei nyt jaksa vääntää, ei tästä nyt hyvää saa tekemälläkään.

Oakham Bishops Farewell
Kauppavahvuinen. Jeesus, että on ruma etiketti. Hunajainen tausta, jossa petrolista metsähumalaa päällä, tietty liköörimäinen fiilis makeuden kanssa (ei siis kuitenkaan mikään äklömakea). Pehmeä, hunajamaltainen makukin, sitrusta, hiven mäntyä. Suorahko olut. Oikein miellyttävä katkeronousu lopussa. Aika jees.

Toccalmatto B Space Invader
Italialainen Dark Cascadian eli Black IPA tulkinta. Tuoksua piisaa. Appelsiinia ja suklaata, karamellia, saaristolaisleipää. Lempeän suklainen, brown alemäinen olut, jossa alusta asti kihelmöi mielenkiintoinen appelsiininen humalankatkero, joka nousee mausteisena seoksena loppuun. Varsin hyvä!

Ritterguts Gose Original
Tämähän on kauppavahvuista, mutta toki sivistysmielessä tyylin klassikkoa on hyvä Alkossakin olla. Gosen suolavesi tuoksuu aina omaan nenään tiskirätiltä. Seassa makeaa hedelmäisyyttä ja korianteria. Maku on poreilevaa hedelmäisyyttä, tavallaan pommacmaista sellaista, pienen happamuuden ja suolaisuuden tukemana. Tyylinsä ehkä perinteisin olemassa oleva edustaja, paha tätä on haukkuakaan.

Tennents Extra
No tätä on kaivanneet viinakauppaan varmasti kaikki. Skottilainen 9% dokauslager. Melko hajuton, vähän mallasta ja alkoholia. Vahvuuteen nähden alkoholisuus on suht mietoa. Makeahko sokerinen mitäänsanomaton olut. Vahvaksi bulkkilageriksi aika onnistunut toisaalta, kun alkoholi ei mitenkään käy nenille. Helppo vetää ja muutamalla voi ottaa jo vahvat turvat. Kansanterveyttä taas vaalitaan.

Polar Monkeys Coordinator APA
Hartwallin isolla suunsoitolla perustama "pienpanimo" Mattson on jäänyt ihan lättänäksi. Luulisi, että sillä jakelukoneistolla jokainen kauppa olisi täynnä uusia tuotteita ja jänniä kokeiluja. Mutta ei, samalla jo ryvettyneellä Polar Monkeys brändillä tuupataan Alkoonkin kauppavahvuista kamaa.

Pahvisen tunkkaiseksi hapettunut aromi, josta irtoaa vähän mäntyisyyttä taustalata. Suutuntuma, maltaisuus ja katkero ovat oivassa tasapainossa, mutta kun humalan aromit ovat pahasti latistuneet tunkkaisuuden taakse, niin ei tämä oikein jaksa. Etenkin kun APAssa humalan aromi on koko homman ydin. Raikkaus puuttuu, eikä ketään kiinnosta.

Mallaskoski True Lager
Tosi lager. Kauppavahvuista (5,0%) tämäkin. Jotenkin oletan, että nämä "True" -sarjan tuotteet on Mallaskoskella tarkoitettu oikein perusesimerkiksi tyyleistään. Hapettunut tämäkin ikävä kyllä, märkää koiraa puskee tuoksuun. Maussa leipäisyyttä ja pippurista humalan katkeroa. Erinomainen tasapaino. Suora, pilsmaltainen lager joka vähän tuoksussa kärsii. Toisaalta noilla sanoilla voisi kuvata suurinta osaa isojen panimoiden peruslagereista, joten joo, True Lager.

Pühaste Mr. Tangerine Man
Jaaa... kauppavahvuinen tämäkin virolainen. Kuten nimestä voi päätellä, paljon mandariinia tuoksussa makeahkoa taustafiilistä vastaan, vähän mausteisempaakin humalaa. Aika limsamainen tuoksu oikeastaan. Raikas, tasapainoinen, mandariininen meininki oluessa kaikinpuolin. Hyvä, ellei erinomainen kesäolut!

KEVÄISET HEDELMÄOLUET 

Liefmans Kriek Brut
Belgialaisen laatuhapanoluita tekevän panimon kirsikkaolut. Voimakas kirsikkamehuisuus, terhakalla happamuudella. Brut-nimestä huolimatta melko makea tämä on omaan suuhun. Jos ärhäkämmät kriek-lambicit on liian happamia ja Lindemans Kriekin tapaiset sokerimehut liian äiteliä, tästä voisi löytyä vastaus. Hyvä kirsikkaolut.

Samuel Smith Organic Strawberry Fruit Beer
Kauppavahvuinen. Jännittävästi kultaisen värinen mansikkaolut. Tuoksu on esanssimansikkaa, maku on esanssimansikkaa. Muumilimsaa. Koska tämä on käyttämällä valmistettu, kyseessä ei ole limuviina. Mutta hei, ei nyt leikitä. Limuviinaa.

Jopen Apri-gose in der Hose
Kauppavahvuinen. Aprikoosilla maustetulla gosella loistava nimi. Gosen märkää rättiä / hikisukkaisuutta vasten oikein raikas hedelmäisyys. Terävän hapan, jota aprikoosi pehmentää. Varsin hyvä hedelmä-gose, joita nykyään on toki joka kulmalla.

Borg Saemundur Nr. 49 Mango Pale Ale
Kauppavahvuinen. Tuoksussa trooppista hedelmää yllin kyllin, mangoa tietty selvästi. Sellainen tyynenmeren humaloilla humaloidun APAn fiilis. Pehmeä, vähän mehuinen olemus, vähän löysä jopa. Katkerointi on melko kevyen tuntuista vaikka IBU-lukemat ovatkin yli 60. Vähän jopa NEIPA-mainen mehuisuudessaan, mutta tarvitsisi reilusti lisää runkoa ja humalaa niihin geimeihin. Ihan ok kesäbisse kuitenkin.

RAIKKAAT OLUTJUOMAT
No nämä ovat sitten alcopop eiku.... ready-to-drink eiku... cocktail eiku... limuviina-juomia, joissa on pohjana olutta.

Sólbert Aldinbjór
Kauppavahvuinen. Limelimsaa, pientä yrttisyyttä seassa. Makean esanssinen lime-sitruunafiilis. Kuin makeaa esanssi-siideriä. Phöh.

Saimaa The White Lie Sundog Lemonade
Kauppavahvuinen. Saimaan seos on nimensa mukaista. Limsaa. Oikein kivan makuista veriappelsiinilimsaa. Saan fläsäreitä lapsuuteen, jonnekin kreikan rannoille. Fantaa? Ehkä jotain paikallista limua. Jälkimakuun tulee hieman katkeroa.

Saimaa The White Lie Saimaa Island Ice Tea
Kauppavahvuinen. Sitruunamehuisen limonadin tuoksu, maku myös. Ei överimakea, varsin maukas oikeastaan. Kyllä tätä joisi, jos nyt hyvää limsaa haluaa.