Allergikon kevätuhri: Stadin Panimo Koivunmahla Lager

Koivunmahla Lager 
Stadin Panimo, Suomi
Vaalea Lager (maustettu)
5,3%

Männäperjantaina livahdin Suvilahdessa hetkeksi firman kevätjuhlista naapuriin Stadin Panimobaariin. Paikalla olikin yllättäen kokoelma oluthahmoja ja hirmuinen touhotusmeininki. Mukana tietenkin kulmien vakiokasvo Arde, joka omassa blogissaan osuvasti kuvasi touhua "hieman kaaottiseksi". Sen keskellä pääsin maistamaan tankista Galactical Citra Pilsiä, joka oli varsin erinomaista kamaa. Reilusti katkeraa, mutta silti tasapainoista ja sitruunaa henkivää lageria. Voin allekirjoittaa Arden kommentit oluesta.

Törmäsin StaPan omistaja Konttiseen ja Kusettaja-Sysilään vielä uudestaan myöhemmin illasta juhlapaikan edessä. Konttinen livautti repustaan juuri pullotetun Koivunmahla Lagerin mukaan maistettavaksi. Homma tuli yllättäen ja olin jo hieman nauttineessa tilassa, niin tarkat detaljit jäivät illan hämyyn, mutta kuulemma on tulossa näillä näppäimillä myyntiin ruokakauppaketjuun. Mahdollisesti tällä viikolla ja K-kauppoihin.

Koivunmahlaa sisältävä olut sopikin suunnitelmiini. Koivuhan on Suomen luonnon kauneimpia puita. Siitä on käyttömielessäkin moneksi tuohineen ja mahloineen. Tykkään koivuista ja samalla vihaan niitä sanoinkuvaamattoman paljon tavalla, josta on rationaalisuus kaukana. Koivut näet pilaavaat noin joka toisen kevään julkisilla seksiorgioillaan, levittämällä täysin vastuuttomasti siitettään ilman ja ihmisen keuhkon täyteen. Herkemmille joka kevään.

Niinpä jos et ole koivuallerginen, olet voinut ehkä elää harhassa, että on ollut tosi kiva ja mukavan lämmin toukokuu. Ei ole. On ollut mukavan lämmin ja ihan paska toukokuu. Yksi hirveimmistä vuosiin, lääkkeistä huolimatta.

Kun sain pullon koivunmahlaolutta käteeni, en voinut olla fantasioimatta kuinka veren mahlan valutus on koskenut koivuun mahdottoman paljon. Ehkä sen on tehnyt jokin erityisallergisista koostuva kultti, jonkinlaisessa rituaalissa, hokien Kali ma, Kali ma, Kali ma kun mahlaa on valutettu uhripurkkiin panimolle lähtemään. Ehkä sitä koivua on pelottanut ja sen koko suku on ollut katsomassa, odottaen vuoroaan samalla kun ylihierofantti hohottaen nauraa tuohihatussaan koivuhalkojen palaessa rituaalitulissa. Ai että, se olisi niille paskiaisille oikein.

Öhm. Anteeksi, niin, se olut. Miten se tähän vuodatukseen liittyy?

Noh, se sopi nautittavaksi nyt, kun siitepölyennuste viimein näyttää tyhjää parin päivän päähän. Ikään kuin kevätriitiksi vähän koivun nestettä, ettei tule ensi vuonna samanlaista toukokuuta. Tosiaan hyvin tuoretta tavaraa, viisi päivää sitten pullotettu. Muistelen maistaneeni tätä joskus aiemminkin (viime kesänä ehkä?) ja pidin hyvän makuisena, mutta vähän lässähtäneen vetisenä.

Hyvin vaalean keltainen olut, ihan hivenen sameutta, kaunis vaahto. Tuoksussa on heti selvästi koivunmahlaa. Se on siitä erikoinen tuoksu, että vaikka en miettimällä saa päähäni missä olisin viimeksi koivunmahlaa haistanut tai maistanut, niin se on silti tuttu heti kun sen haistaa. Makea, vähän siirapinomainen tuntuma siinä tuoksussa on. Ja jotain koivumaista, ei oikein koivunlehteä suoraan, mutta jotain samaa kuitenkin. Kesäinen, saunainen fiilis siitä tulee. Mökinranta. Tukemassa maltaan vaaleaa leipämäisyyttä ja rouheampaa yrttisen sävyistä humalointiakin.

Nimittäin suuhun päästyään yllättää positiivisesti. Pehmeämpi kuin hyvin kevyttä vihjaava ulkonäkö antaa ymmärtää. Pyöreä, tuntuva runko pysyen silti erittäin juotavana. Reilut hiilarit.

Tuoksu on jotenkin niin makea ja väri niin hento, että tuli mielleyhtymiä siihen edelliseen maistokertaan ja odotin lässähtävämpää kamaa. Prosentit tsekkatuani tajusin, että tässähän olikin voltteja 5,3% entisen 4,5% sijaan. Uusi kaupparaja on kyllä hieno homma!

Kevyt, mutta silti maltainen meininki onkin ensivaikutelman olennaisin piirre. Katkerointi puraisee terävästi, mutta pysyy lopulta melko hillittynä. Mahla antaa odottaa totisinta vaikutustaan jälkimakuun, jossa se sulautuu yrttisen puskahumalan katkeroihin aika toimivasti. Raikas, helposti juotava kesäbisse. Mielellään ottaisi toisenkin. Onnistunut tuotos, saunakalja jos mikä.

Laitoin Stravinskyn kevätuhrin soimaan ja katsoin vastapäisen naapurin ikkunalla istuskelevaa kissaa suoraan silmiin. Se tuntui ymmärtävän mistä on kyse: Koivut, parhaita kuivaksi valutettuna.