Olutsatama 2018 + bonus

Olutbuumi alkaa saavuttaa jonkinlaisia rajojaan kesätapahtumien määrässä. Joka viikonloppuna tuntuisi jossakin päin olevan oluttapahtuma, parhaina useita. Käy kuin 80-luvun lopulla rockfestareille kohta tälle touhulle ja kinkereitä alkaa karsiintua. Mutta nautitaan nyt kun vielä voidaan.

Savolaisuuttani aina välillä täälläkin korostaneena olisi tietenkin männäviikonloppuna pitänyt mennä ensimmäisille Kuopion SOPP-festareille. Pääkaupunkiseudun Laita-Suomesta lähtevänä Jyväskylä on kuitenkin saavutettavamman matkan päässä päivän piipahdusta ajatellen, joten päädyin sinne*. Viime vuonna tuli todettua, että aamubussi Jykylään - iltabussi takaisin on ihan mahdollinen operaatio. SOPP taisikin Jyväskylän suhteen luovuttaa, pari kesää infernaalisista keleistä kärsittyään.

Säätiedotus lupasi kylmää, jopa sadetta. Paikan päällä onneksi paistoi, eikä meininki miksikään hyytäväksi yltänyt missään vaiheessa. Välillä oli jopa lämmin. Kirjaimellisesti kompuroin ja töheröin tieni matkakeskukselta festarialueelle, satuttaen matkalla mm. pääni ja ylpeyteni ja ostaen turhan vesipullon, jota en sitten saanut tietenkään viedä sisään täytenä. Olihan se kerrottukin jossain, oma moka. Helvetin hyvin alkaa tämä Keski-Suomen seikkailu, tuumin. Onneksi sisällä oli sentään ilmainen vesitarjoilu pesupisteissä. Otsaan oli kuitenkin kasvamassa jonkinlainen elin.

Paikallinen kaveri oli tulossa vasta myöhemmin paikalle, niinpä keskityin täysin soolosuoritukseen ensimmäiset tunnit. Heti sisääntulon vierestä morjesteli Pienen kopissa töissä ollut Bönthöö-Teemu, jolta nappasin ensimmäiseksi lasin täytteeksi Irlantilaisen Whiplashin 2,8% "pöytäoluen" Northern Lights. Sitä oli mainostettu jossain somessa jo, mutta tulipa silti puskista. Ehkä paras ikinä maistamani alle 3% olut, jotkut Mikkellerin tuotokset lähinnä kilpailee. Sokkona ei uskoisi koskaan, että voltteja on niin vähän. Raikas, hedelmäinen ja juotava. Festarin kolmanneksi paras (maistamani) olut, kuten myöhemmin tuli todettua. Otsaelin lurpsahti samantien veltoksi. Tämä Keski-Suomen seikkailuhan alkaakin näyttää hyvältä. 

Hirveästi Olutsataman konseptia ei viime vuodesta oltu muutettu, mitäpä sitä jos toimii. Viime vuonna olutkoppien väleissä olleita rentoutumiskoppeja oli nähdäkseni (kai) lisätty jokusella ja pelkästään hengailulle omistettu "Piknik"-nurmialue oli myös edelleen mukana. Pesupisteet toimivat myös juomapisteinä, mikä on hyvä homma sinällään. Lukuisat juomavesipisteet siis. Lasinpesuun hanat sitten eivät ole niin hyviä kuin kunnon harjalaitteet, mitä muilla festareilla yleensä on. Mutta etenkin kesätapahtumassa mielummin näin päin.

Oluet maksoivat pääsääntöisesti 2€/desi. Annokset 1, 2 tai 4 desiä. Toisilla neljä desiä irtosi kuuteen euroon, toisilla ei. Jotkut panimot poikkesivat linjasta joko kokonaan tai tiettyjen oluiden osalta. Toiset eivät mainostaneet desin annoksia lainkaan, mutta kyllä niitä kaikilta tuntui saavan. Olin kerännyt etukäteen melkosein listan maisteltavia. Listaa ei ollut toivoakaan käydä loppuun asti, joten en liiemmin jännittänyt kierrellessä. Otin mitä eteen sattui ja jos se oli listalla, aina plussaa.

Desin annoksina sai maisteltua aika mittavasti, tässä jotain mielenkiintoisimpia:

Hiisi Atomic Swing

Jyväskylän päällikkö panimotouhuissa on toki edelleen Hiisi, vaikka kilpailijoitakin on ilmaantunut. Karviaismarjalla maustettu Berliner Weisse. Hyvää, kirpakkaa kamaa. Tämän ja Hiiden Itse-oluen perusteella hapanolueen ei tarvitsisi laittaa mitään muuta marjaa kuin karviaista. Berlinerin maitohappamuus tulee tuoksussa läpi kivasti ja karviainen tuo marjaista makeanhapanta tatsia lisää. Kirsikat, pöh.

Panimoyhtiö X Mangusti IPA

Uusi Jyväskyläläinen panimo, jolla hefe ja IPA tarjolla. Otin IPAa. Mitähän lie humalia tässä on käytetty. Hedelmäisyys oli outoa ja aika epämiellyttävää, siinä määrin, että pidin ensi reaktiona käymisvirheisenä. Mutta makusteltuani en voinut vannoa, että se mistään virheestä johtuisi vaan ehkä vain humalista. Joka tapauksessa, ei erityisen nautinnollinen kokemus.

Hailuodon Pellonmaitu

Paloi hermot Untappdiin tämän kanssa. Festarin olutlista oli koostettu untappdista ja joku älykää... siis käyttäjä oli laittanut oluen tyyliksi sinne English Mild Ale. Menin into piukeana katsomaan sellaista ihmettä kuin kotimainen brittimild. Tiskillä oltiin ihmeissään.

"Teillä oli mildia?"
"Täh?"

Lasissa oleva kama ei juuri mildilta näyttänyt. Neljän viljan "kakkosvahvuinen" olut ja pintahiiva. Kirkas ja kullankeltainen. Dark mildia se ei ainakaan olisi. Kun tähän päälle laitetaan selvä saksalainen humalointi, niin oltiin jo aika kaukana. Lähempänä kölschiä kuin mildia. Eihän se panimon vika toki ole. Ihan hyvä ja virheetön mieto olut, mutta jeesus miten voi ihminen olla pettynyt. 

Hangaround & Nobody Håller din Tunkken Igen

Toinen uusi jyväskyläläinen panimo ja IPA. Tämä on vahvempi ja säädetty versio aiemmasta Håller Din Tunkken -oluesta, jonka erikoinen nimi paljastuikin joksikin kaverin firman sisäpiirin läpäksi. Alkuperäinen olut oli ollut kuulemma heidän firmaoluensa. Tämä kehitetty versio oli tumma, ruskeaan kallistuva, maltainen IPA. Siinä ja siinä sanoisiko edes IPAksi. Arrogant Bastardia henkivä tuotos, miltei kääntyy american brownin puolelle. Erittäin hyvää kuitenkin!

Brewski Dunedin Stringduster Chardonnay BA 

Törmäsin Lehtis-Anikóon, joka kehotti tsekkaamaan Pienen tiskiltä "chardonnay-tynnyrikypsytetyn grisetten". Sinne siis. Grisettehän on saisonin ja biere de garden sukuja oleva vanha ja kuollut "kaivosmiesten" oluttyyli, josta kukaan ei oikeasti tiedä tarpeeksi, että sitä voisi oikeasti herättää henkiin. Niinpä panimot nykyään lykkäävät nimeä mihin sattuu kun pitää saada paatuneille tikkaajille uutta tyyliä tarjolle. Vehnää ja selvää humalointia siinä kuitenkin pitäisi olla.

Tällä Brewskin tuotoksella on kaivosmiesten janonsammuttajan kanssa luultavasti yhtä paljon tekemistä kuin merileijonalla oikean leijonan kanssa. Ei se silti huonoa ole. Tuoksussa hunajaa, kukkia, tynnyriä ja yltiömäisen paljon valkoviiniä. Hyvin, hyvin valkoviinimäinen tunnelma. Hapankin on. Joku outo tuttu lapsuuden maku siellä kanssa vaanii, joku irtokarkki. Suutuntumassa on erikoista öljyisyyttä jonka yhdistän valkoviinissä aina vahvuuteen. Jännä on. Jos hakee oluen makuista olutta, niin aika kaukana pysyisin. Jos taas tykkää valkoviinistä, tämä on kokeilemisen arvoinen.

Sonnisaari Humalauta

Festarin toiseksi paras IPA ja toiseksi paras olut. Terävä, kirkas, hedelmäinen, raikas. Terävä katkerointi, jonka jälkitunnelmissa tulee trooppista hetelmää. Turha tätä on sen isommin lähteä edes purkamaan, kaikki kunnossa. Ei voi valittaa.

Kävin tässä välissä pikkunälkään hakemassa Jukolan Juuston tiskiltä juustoannoksen. Sillä jos festareilla on juustoa, sitä pitää ostaa. Vitosella saikin melko paljon juustoa. Aika huolellinen satsi yksin syötäväksi. Onneksi kaveri saapui sen aikana paikalle avustamaan tilanteen kanssa.

Samalla reisulla eksyin Maistilan tiskille hakemaan saisonia paritettavaksi juustolle. Tiskillä töissä ollut Anikó nappasi lasin ja laski siihen Raspero-gosea ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Marjainen gose olikin hyvää juuston kanssa. Ryhä-saison toimi sekin varsin erinomaisesti. Hyvä saison!

Cool Head Maple Bourbon Barley Wine

No hoh hoh. 11% Barley wine, Heaven Hill -bourbonin tynnyrissä kypsytetty ja lisätty ilmeisesti vaahterasiirappia. Onpahan melkoinen karkkiolut. Vaahterasiirappia, vaniljaa ja viskiä tuoksussa, maussa mukaan tulee voimakas kinuskikaramelli tai kermatoffee tai muu vastaaava karamelli. Nimenomaisemmin werther's original hiipi mieleen. Ei uskoisi ikinä, että voltteja on noin paljon, paitsi kun kurkkua lämmittää lopussa. Onhan tämä karkkiolutta, mutta hemmetin hyvää semmoista.

Fat Lizard Fat Lab Sessio NEIPA

Festarin paras olut. Aika monta muutakin NEIPAa tuli maistettua, mutta kun tätä liskojen juomaa otin desin, niin muistin miten hyvää olut oikein voikaan olla. Tuoreus, raikkaus, hedelmäisyys ja juotavuus kaikki kondiksessa. Jos tiskillä ei olisi ollut jonoa heti jälkeeni, olisin ottanut välittömästi täyden lasin perään. Tätä olisi voinut juoda koko festarin ajan eikä olisi harmittanut yhtään. 

Hiisi Iku-Turso

Rannekkeessa oli epätasainen jämäsumma jäljellä, kaksi ja puoli euroa. Sanoin Hiiden tiskillä päivystäneelle Donitsitsaari Mikalle, että laita mitä haluat ja veloita 2,5e. Laski Iku-Tursoa, jota en ollutkaan hetkeen maistanut. Oli kohdallaan. En tiedä onko reseptiä säädetty viime aikoina, mutta tuntuu pehmeämmän suklaiselta nykyään tämä. Tasavallan parhaita imperial stouteja.

Bussin lähtöaika häämötti lähitulevaisuudessa. Häivyin hoippumaan kohti keskustaa. Jotenkin naiivisti takaraivossa oli, että ehtisi käydä kebabilla ja Old Brick'sissä vielä yhdellä. Sitten näin sen helvetin pinkin verkkokalvoebolan minkä menivät asentamaan Brick'sin tilalle pari vuotta sitten ja muistin. No, on siinä sentään uudempi yritelmä vieressä.

Onneksi Troijan kebabkastike on edelleen maan parasta. Päätin sitten kun aikaa vielä hetki oli, pikatsekata Pommin. Pommista, eli Bar Explosivesta oli tarinain mukaan tullut varsin hyvä olutbaari. Ennenhän mesta tunnettiin nimellä Hintapommi (se luki ikkunassakin), joka kertoo paikan silloisesta fokuksesta. Hanavalikoimassa oli vielä ehkä tekemistä, mutta pullopuoli vaikutti ihan hyvältä, baari aika samankaltaiselta kuin ennenkin: Pieneltä ja ihan mukavalta. Otin pienen Urquellin ja menin terassille, jossa ihastelin todellisen korttelipubin meininkiä: Keski-ikäinen konservatiivisen näköinen täti, kulahtanut juomamies, rokkidude ja black metal -releissä ollut nuori nainen tunsivat kaikki toisensa ja juttelivat hyvin lempeästi keskenään jostain baarin tapahtumasta. Epätodellinen konklaavi, epätodellinen olo.

Tällä tunnelmalla olikin hyvä marssia poistumaan kaupungista. Kiitos Jyväskylä!

---

BONUS: Saimaan ja Malmgårdin Luomuarviot, osa 2

Nämä Saimaa/Malmgård-paketin loput "luomuarviot" jäivät niin lyhkäisiksi täräyksiksi, etten jaksa tehdä niistä erillistä postausta, kuten ensimmäisellä kerralla. Tähän perään sitten ihan samalla rahalla.

Malmgård Emmer Pale Ale
Hitokseen hyvä on tämä! Raikas, hedelmäinen, maukas. Loistava humalanraikas pale ale, josta irtoaa miellyttävää taustamallasta tukemaan. Meninkin antamaan toisen pullon pois. Tämä oli melkeinpä erän paras vaalea olut.

Malmgård Blonde Ale
Tämä meni ruokajuomana hyvin valkosipulisen ja yrttisen hernepesto-pastan ja kanan kanssa. Toimi ruualle erinomaisesti. Raikas, maukas, kaikki kohdallaan. Hymyä pukkasi.

Malmgård Hoppy Oat Ale
Saimaan laitteilla pantu tuotos. Kuuntelin sohvalla jonkun paskaista ääntä, sanoin haenpa kaljaa, eihän tätä kestä selvinpäin. Ihan hyvä siihen tarkoitukseen. Raikkautta uupuu.

Malmgård Dinkel
Kiva maltaisuus, mutta jotenkin kovaa tämä dinkel on aina ollut. Ei huono. Hyvä ruokaolut, mutta kinkkujuustovoileivälle en ottaisi. Ikävä kyllä huomasin sen vasta virheen jo tehtyäni.

Malmgård X-Porter
Join Tig Notaron stand-up spesiaalia katsellessa. Olut oli parempi kuin stand-up, joka ei sekään ollut huono. Pehmeää, muhkeaa, suklaista. Hyvää. Join toisenkin. Kartanon klassikkoja, syystä.

*Olutsataman piletin sain ilmaiseksi, mutta SOPPissahan on ilmainen sisäänpääsy päivällä muutenkin, joten tämä ei varsinaisesti vaikuttanut kohteen valintaan. Enemmänkin matka-aika.