Voidaanko jo viimein lopettaa Omnipollo-hype?

Olen viimeisen pari vuotta miltei vältellyt kaikkea missä lukee Omnipollo, koska nimi tarkoittaa ihmisruuhkaa. Jos Omnipolloa on tullut vastaan helposti satunnaisen baarin hanassa tms., olen toki maistanut, mutta älyttömissä festarijonotuksissa en ole nähnyt mitään mieltä. Poikkeuksellisesti käväisin työmatkalla Sori Taproomissa Omnipollon tap-takeoverissa. Tupa oli tietenkin täynnä ja täydemmäksi käymässä, mutta kerrankin jonoa ei ollut ulos asti, joten sekaan vain.

Ja miksipä en olisi mennyt. Omnipollohan on hieno kiertolaispanimo. Nebuchadnezzar on yksi parhaista juomistani tuplaipoista, edelleen. Suklaakakku-stout-meiningeissä panimo on tehnyt tosi hienoja tuotteita jos sellaisista tykkää ja minähän tykkään. Se on ihan oikeasti maineensa oluella ansainnut panimo. Sillä on hyviä oluita ja upea brändäys.

Viisi hanaa ja viisi pullotuotetta ruotsalaista kiertolaispanimoa tarjolla. Maistelin. Joka siemauksella mietin Omnipolloa ja alkoi vahvistua yksi ajatus: Alkaa riittämään.

Sillä onhan tämä touhu ollut jo hetken ihan vitun naurettavaa. Joka festarilla minne Omnipollo nenänsä laittaa, slushie-koneen edessä on kilometrin jono, kuin päihdevieroituksessa crackia jaettaisiin. Vieressä voidaan jaella puoleen hintaan maailman parasta olutta ja Omnipollon jono vain kasvaa. Joka ainoa mesta metsästää Omnipolloa saataville, koska se takuuvarmasti tuo oluthipin taloon. Luulin, että moinen intoilun taso voi kestää vain yhden kesän, mutta näemmä se jatkuu.

Käydäänpä läpi muutama syy, miksi tämä on ihan hölömön touhua.

I Omnipollo ei tee jäätelöä
Kuulkaa, jos haluatte jäätelö-olut-härpäkkeen niin ostakaa olutta ja jäätelöä ja laittakaa vispilä töihin ja ranteet vatkaamaan. Sehän on ihan hyvä kombo, olut ja jäätelö, herkullista parhaimmillaan.

Omnipollolla ei vain ole minkään sortin ainutlaatuista jäätelöolutta tai yksinoikeutta oluen tarjoiluun jäätelön kanssa. Niillä on vain olutta, jota ne sotkevat jonkun muun tekemään jäätelöön tai pyörittävät slushiekoneessa. Jäätelön tai slushiejään sekoittaminen olueen on vähän niinkuin hieroisi jauhelihaa Paavo Väyrysen naamaan: Varmasti ihan hyvä idea toisinaan ja kombo voi nousta osiaan paremmaksi, mutta ei siitä olutta tai Väyrystä pidä palkita.

Ihmettelen, ettei kiivaimmat olutravintolat ole hommanneet pehmiskonetta tiskin taakse, kun näemmä oluen siihen sotkemalla saa myytyä mitä vain hirveään hintaan. Sorin tap-takeoverissa oli "Slush option" kahdelle Omnipollon hanalle: huonoimmalle ja mitättömimmälle. Jännästi just niille.

II Hype nostaa hinnat ihan järjettömiksi
Laiskana otin Sorilla tavoistani poiketen vähän kalliin oloisen (25€) maistelusetin (5x1,5dl) hanatuotteista ja istuin maistelemaan. 5€ puolestatoista desistä on aika härski hinta, mutta pistin sen piikkiin, että pikkulasi-flightin ottamalla maksetaan tavallaan lisäpalvelusta. Sitten menin katsomaan oluiden listahintoja ja illuusio karisi.

Se ei ole tyhmä joka pyytää, mutta maksaja alkaa olla. Sorilla, jolla kieltämättä muutenkaan ei jarruhana hinnoissa liikaa pitele, Omnipollon Mexican Vanilla Pina Colada kustansi täyshintaisena 9,90€ per 2,2 desiä. Tämä on siis vähän hedelmillä ja vaniljalla maustettu "IPA". Perus-IPAn vahvuinen (7,2%), alkoholivero ei tätä siis selitä. Mitään mausteita erikoisempaa siinä ei ollut. 45€/litra! Siihen hintaan rupeaa saamaan Alkosta bourbonia. Toinen hanatuote oli 8,90€ samaisesta miniannoksesta, muut hivenen halvempia. Hinnakkaan maistelusetin ottamalla kalliimmat oluet sai siis halvemmalla.

Ei se Sorin vika ole, koska on ihan selvää, että kansa kyllä maksaa moisen älyvapaan hinnan kun kyseessä on Omnipollo. Sillä kaikki haluavat Omnipolloa.  Omnipollo lopulta on hyvä panimo, mielellään niitä oluita joisi, mutta jos hype nostaa hinnat näin naurettaviksi, niin hanaan jää jatkossa.

III Ei se olut niin hyvää ole
Kuten sanottua, Omnipollo tekee hyvää olutta. Välillä jopa erinomaista. Kokeilun rajat alkaa kuitenkin tulla sielläkin vastaan. Toivoisi Henokin keskittyvän hiomaan muutamaa reseptiä sen sijaan, että jatkuvasti tulee uutta kikkailua, joka ei lennä. Maistelun viidestä hanaoluesta neljä oli rehellisesti sanoen hyvin keskinkertaista soopaa. Ei huonoja, mutta aika mitäänsanomattomia. Ja se viides oli loistava? No ei kun se oli suorastaan huono.

Peach Candy Popcorn Sour ei ollut candy, eikä popcorn, hädin tuskin peach. Melko vetinen vähäalkoholinen sour. Hyvän makuinen, mutta kokonaisuutena veltto kuin krapulapissa.  Mackaper oli tyylissään moitteeton pale ale, napakan katkera. Ihan hyvä, mutta näitä nyt on viisitoista tusinassa. Persikkamaustettu kirpeähkö "IPA" Shoutao, oli ihan kökkö tasapainoton makea hedelmämömmö. Virheetön, mutta jos 15cl alkaa tuntua kolme kertaa liian paljolta, niin ihan kaikki ei ole maussa kunnossa. Mexican Vanilla Pina Colada oli samoilla linjoilla, mutta paremmin tasapainossa ja tietty hedelmiltään enempi pina coladan linjalla, jota se aika paljon muistuttikin. Ihan hyvä, mutta mielummin ottaisin pina coladan. Jollain helvetin logiikalla tämäkin oli muuten "IPA". Milkshake IPA (Raspberry) oli varsin miellyttävä vadelmaolut, jota laktoosi tuki ihan jännästi. Syvyyttä tästäkin kovin uupui.

Ei nämä nyt miltään hypemoottorin oikeuttavilta tuotoksilta tuntuneet. Samanlaisia maustettuja happamia tuotoksia tekee nykyään joka kolmas panimo ja pari kotimaistakin (esim. Cool Head, Hiisi ja Donut Island) parempia kuin nämä Omnipollon tuotokset ja ihan samalla tavalla nekin tuppaa laittamaan nimeen kirjaimet IPA vaikka olut ei olisi IPAa nähnytkään. Ehkä ne pitää myydä jäätelön kanssa...

Joten, se on hyvä panimo, joo. Tosi hyväkin välillä. Mutta antakaa nyt jo olla.