Blue Moon

Blue Moon 
MolsonCoors, UK / USA
Witbier
5,4%

Blue Moon tuli Suomeen ja sitä on Servaalin (maahantuoja) toimesta mainostettu "Ikonisena tuotemerkkinä". No, onhan se sitäkin, Amerikassa ainakin. Olut on siellä hyvinkin tunnettu lähinnä kahdesta syystä.

Ensinnäkin kyseessä on ehkä tunnetuin ja vanhin esimerkki "feikkicraftista". Olutta valmistaa yksi maailman suurimmista panimoyhtiöistä Molson Coors, jonka tunnetuin merkki on oluena myytävä kellertävä alkoholivissy Coors. Tätä Molson Coors yhteyttä ei missään nimessä sanota kovin selvästi oluen etiketissä. Valmistajaksi mainitaan isolla "Blue Moon Brewing Company" ja sitten takapuolella kahdeksan pisteen fontilla varsinainen valmistaja.

Myös Servaalin markkinointiviestissä kerrottiin virallinen tarina, kuinka Coloradolainen Keith Villa aloitti tekemään Belgiassa kohtaamiaan oluita Blue Moon Brewingissä 1995 ja että "nykyään" panimon omistaa Molson Coors. Sitä ei mainita, että Villa oli jo panimon aloittaessaan Coorsin työntekijä... Blue Moon Brewing ei siis koskaan ole ollutkaan mitään muuta kuin Coorsin panimo. Siinähän ei mitään vikaa ole, että Coors witbieriä tekee, mutta onhan tämä tällaista Hartwallin Polar Monkeys -henkistä väkinäistä peittelyä. Kusetuksen maku heti kättelyssä.

Toinen syy oluen kuuluisuuteen on sen asema ehkä yleisimpänä "porttioluena" Amerikoissa. Blue Moonia on helposti saatavilla kohtuuhintaan, se on helposti lähestyttävä witbier ja riittävän erilainen verrattuna perus-jenkkilageriin. Siksi se on usein ihmisten ensimmäinen kosketus erilaiseen olueen.

Nykyisin Blue Moon onkin yksi Amerikan suosituimpia olutmerkkejä. Ja vihdoin (?) sitä on meilläkin. Kai tätä joku on kaivannut. Kannattiko tuoda? Maistetaan.

Kampin K:sta ostamani olut on pantu briteissä Euroopan markkinoille. Päiväys pullossa ensi uuden vuoden aattoon. Tyyliltään witbier tai "Belgian White" niin kuin pullossa lukee, maustettu siis perinteisesti korianterilla ja appelsiininkuorella. Myös kauraa on seassa.

Ihan kaunis oranssihtava olut, witiksi jopa tummahko. Hieno vaahto. Tuoksussa korianteria, vähän tiskirättiä, vehnäleipäisyyttä ja aavistus mandariinia. Hitusen tunkkainen on. Tuntuu kauran vaikutuksesta erittäin miellyttävän pehmeältä suussa.

Muhkea pehmeys tekee appelsiinisesta hedelmäisyydestä aika mehumaista. Mehu kääntyy nopeasti mausteiseksi loppumauksi. Korianteri luonnollisesti etunenässä, mutta hiivan tuomaa muutakin maustetta on. Hyvin kevyt katkeron puraisu ja aavistus happamuutta jälkimakuun. Loppuu nopeasti, helppo juoda.

Witbieriähän tämä on, aika peruslinjan kamaa, jos vähän pyöreämpi ja muhkeampi kuin witit yleensä. Ei huonoa, jos hivenen paras raikkaus uupuukin.

Ei tässä mitään vikaa sinällään ole, mutta pitääkö näitä nyt vain tunnetun nimen takia hilata maahan? Hyvää witiä kun saa mielenkiintoisimmiltakin panimoilta ja kilpailevilta jäteiltäkin sitä saa uskottavimmilla tarinoilla ihan oikeasta Belgiasta. Noh, eipä se minulta ole pois ja kai sitä ylihintaista Pabst Bluetakin joku hullu ostaa kun on markkinoilla pysynyt. Siihen verrattuna tämä on sentään ihan ok olut...

PS: Tuopillinen on kesäkatkolla blogin puolella noin heinäkuun loppuun, sillä suuntaan ulukomaille. Facebookin/instan puolella ehkä jonkinlaista kuvapäivitystä fransmannien maalta.