Olutkirja: Unto Tikkanen - Viinin ja Oluen Lähteillä

Unto Tikkanen: Viinin ja Oluen Lähteillä
Tammi 2004, 240pp

Nyt tunnustan jotain noloa: Ennen kesäkuuta en ollut lukenut sanaakaan Unto Tikkasen tekstiä. Ainakaan tietoisesti. Tikkanen oli "suomalaisen olutjournalismin Grand Old Man", jos Jussi Rokan muistokirjoitusta lainaan, niin onhan se suuri synti ja häpeä. Miehen kirjoituksia ei vain ole tullut koskaan vastaan. Tämä voi vanhemmista harrastajista tuntua jopa käsittämättömältä, mutta näin se vain on.

Tikkasen päätoimittama, Olutpostin henkinen edeltäjä, Olut-lehti ilmestyi ennen harrastusaikaani ja sitä seurannut Juomanlaskija sekin lopetti olutharrastamiseni alkuvuosina ennen kuin edes tajusin, että jotain olutlehtiä on olemassa. Tikkaselta tuli myös Suomalaisen Olutkirja 1999 ja tämä Viinin ja Oluen Lähteillä -teos 2004. En ole mitään näistä erityisen aktiivisesti etsinytkään, mutta kierrän säännöllisesti divareita olutkirjojen(kin) perässä eikä ole sattunut vastaan, ei lehtiä eikä kirjoja. Lienevät niin rakastettuja, ettei tahdota luopua? Vai harvinaisia? Vai molempia?

Kesäkuun alussa Facebookin Hombre-ryhmän jäsen teki kuitenkin jotain, jota en voi käsittää: Möi olutkirjojaan. Noh, toisen menetys on toisen onni. Ostin Tikkasen matkakirjan ja Mikko Salmen Kippiksen pois kuleksimasta. Jälkimmäisestä lisää myöhemmin.

Viinin ja oluen lähteillä on kokoelma matkakertomuksia. Pääosin lyhykäisiä tarinoita, jotka pyörivät yleensä jonkun panimon tai oluen tai viinin ympärillä. Mukavia pikkupätkiä, joiden ansiosta kirja sopii erinomaisesti matkalukemiseksi vaikka lyhyemmällekin työmatkalle olutmatkailusta unelmointiin.

Jutut on kerätty maittain alkaen Suomesta ja päättyen Siperiaan. Pääosin jutut ovat irrallisia, mutta jotkut liittyvät toisiinsa samalla matkalla tehtyinä tai muuten teemaltaan. Baltian kierros Michael Jacksonin kanssa ja lopun pidempi Trans-siperian junamatka ovat enemmän toisiinsa sidottuja kokonaisuuksia.

Jacksonin käsittely onkin välillä melkein silkkaa fanitusta, mutta ymmärtäähän tuon. On se sentään Michael Jackson. Muuten kirjassa vilahtelee kotimaisia olutpersoonia Boris Orlosta lähtien. Jotkut mainitaan suoraan sanoen vähän turhaankin, kuin kavereita mainitakseen. Monet reissuista ovatkin vanhan koulun mallin mukaisia toimittajien kestitysmatkoja. Kirjan päättävä Siperian junamatka menee jo pahasti vanhan koulun ukkoporukan ryyppyreissun puolelle. Teksti on kuitenkin aina myös informatiivista.

Nillityksenä voi sanoa, että jotkut pätkät jäävät hieman irrallisiksi ja etenkin Belgian kokonaisuus pahasti tyngäksi jos nyt olutkohteista puhutaan. Belgiaan muutenkin vähäiseen osuuteen on sisällytetty väkinäisesti myös juttu australialaisesta limuviinasta Two Dogsista. Sitähän markkinoitiin aikanaan "sitruunaoluena".

Mukavia, letkeästi ja värikkäästi kirjoitettuja tarinoitahan nämä ovat. Luin kirjan käytännössä kolmen pidemmän bussimatkan aikana. Käyn kiertämässä Helsingin keskustan divareita ihan manuaalisesti parin kuukauden välein ja en tosiaan ole koskaan törmännyt tähän, mutta jos sellainen tuuri käy, niin ehdottomasti hankinnan arvoinen paketti.