Against the Grain The Brown Note

The Brown Note 
Against the Grain Brewery, USA
American Brown Ale
5%

Törmäsin Pienen perustajahenkilöön ja olutpodcastailija Erkki Hämeeseen ja törmäyksen seurauksena löysin hallustani kaksi Pienen tuoretta maahantuontia Kentuckylaiselta Against the Grainilta. Ensimmäinen oli varsin moitteeton perus-APA ABeer, mutta tämän toisen etikettitaide pisti sattuneesta syystä enemmän silmään.

Siinä on nimittäin tyyppi paskat housussa.

Kuten juuri kirjoittelin, ruskeat oluet eivät ole muutenkaan erityisemmin huudossa, niin vaatii melkoista pokkaa vetää se väristä tuleva kaikkein vähiten hyvään tuoksuun tai herkullisuuteen liittyvä mielikuva näin näkyvästi etikettiin. Osoittaa oikeastaan aikamoista luottamusta itse tuotteeseen. Onpahan ainakin erottuva. Arvostan!

Mutta onhan tällainen pieru- ja kakkahuumori nyt sentään äärimmäisen mautonta ja epähauskaa! Pyh, paskat on. Kuten eräs maineeltaan edesmennyt koomikko kerran sanoi: Pieru tulee perseestä ja päästää tullessaan torvimaisen äänen, mikä siinä muka ei ole hauskaa?

Nimi "ruskea nuotti" viittaa brown alen lisäksi tietty urbaaniin legendaan, että on olemassa joku äänitaajuus, joka saa ihmisen tahtomattaan niin sanotusti lannoittamaan oman eedeninsä. Toisaalta sitten maistellessahan amerikanmurteella sanotaan makuvivahteita usein "nuoteiksi", ehkä se siihenkin viittaa. Vähän kyllä pisti miettimään, että onko tällä nyt jonkinlaisia hiivakiljumaisia laksatiivisia vaikutuksia. Takaetiketin uhossakin kehotetaan juomaan olut tai paskomaan alleen yrittäessä. Otan riskin.

Tortun purkkiin vääntänyt Louisvilleläinen panimo on kuitenkin tunnettu varsin tasokkaana, joten riski ei ollut luultavasti mikään kovin suuri. Odotin siis kovaa kamaa, enkä mitään ripulinluirua. Ulostetaan sisältö lasiin. Tumman ruskeaa tavaraa, kauniilla sormen-parin vaahdolla. Eikun haistelemaan.

Ei haise kakka. Päinvastoin, hyvinkin herkullinen tuulahdus. Karamellia, maitosuklaata, pähkinää, nougatia. Pieni humalan vivahdus tuo raikkautta muuten hyvin maltaiseen menoon. Karheahko, mattainen tuntuma. Maun puolesta samaa suklaata ja pähkinää kuin tuoksussakin, mutta jopa kahvimaista meininkiä seassa. Jos karamelli ei tulisi poltettuine sokereineen mukaan, tätä voisi pitää hyvinkin jopa kepeänä porterina. Roima jenkki-brownille tyypillinen katkerointi ja ruohoista humalaa jälkimaun seassa.

Hyvää kakkaa! Eikä tullut edes housuun juodessa.