Alkon uutuuksia - Syyskuu 2018

Alkossa oli pruuvi. En ehtinyt ensimmäiseen kesän jälkeiseen, mutta nyt sitten taas.

Perinteisissä merkeissä osittain, sillä Oktoberfest-kauden kausioluita oli taas paikalla aika läjä. Mutta jotain muitakin sentään. Vähän ajoittain on tänä vuonna tuntunut, että Alko on lakimuutoksen jälkeen halunnut kehottaa oluen ystäviä pitämään tunkkinsa, etenkin kun viime vuoteen vertaa. Toivottavasti ajattelen väärin, kauppa on kuitenkin edelleen ainoa ostopaikka niille yli 5,5% oluille, joita ei panimoiden myymälöistä saa. Toki asiaan vaikuttanee myynnin laskeminenkin. Noh, valikoimaa heikentämällä se tuskin paraneekaan.

Oktoberfestit
Paikalla oli Löwenbraun, Vakka-Suomen ja Spatenin Oktoberfestbierit, Irlbacherin Volksfestbier ja Weihenstephanerin Festbier.

Kaikki siis festbier-tyylisiä maltaisia easy-drinking-lagereita, joita tulee vetää litran tuopeista. Näistä itselleni parhaat pisteet veti ehkä Weihenstephanerin versio. Se oli miellyttävän pils-maltainen ja mukana oli vähän (muttei liikaa) katkeron puraisuakin, yrttisellä hivenen sitruksisellakin jälkipelillä. Se suorastaan kutsui juomaan lisää.

Spaten ja Löwenbrau ovat toki perinteisiä müncheniläisiä aitoja oktoberfest-panimoita, niin ei niistä liiemmin valittamista löydy. Tuntuu, että suosikkini näistä vaihtelee vuosittain. Löwenbrau tuntui nyt kivoimmalta. Se oli juuri sellainen, mitä tekee mieli isoja määriä, kepeähkö, hunajainen, iisi. Spaten on kukkaisempi.

Uusi tuttavauus Irlbacher ei puolestaan vakuuttanut. Alkoholi puski hieman läpi ja en olisi halunnut sitä juurikaan lisää.

Kotimainen Vakka-Suomen Panimon Prykmaster Oktoberfest on aina ollut vähän erilainen, muttei huono, tapaus näissä kinkereissä. Siinä on selvästi enemmän humalaa ja katkeruutta kuin saksalaisissa ja lisäksi maltaisuus on erittäin paahtoleipäistä, jopa keksistä ja määrää oluen olemusta. Sitä juo mielellään sen yhden litran, mutta toinen olkoon jo jotain muuta. Naapuripöydässä pohdittiin, että tämän vuoden Prykmasterissa olisi "jotain erilaista", mutta en itse huomannut eroa viime vuoden muistiinpanoihini.

Engel Pils
Vähän liuotinmaista alkoholia tuoksussa. Kukkia ja hunajaisuutta myös. Kuivakka peruspils olemukseltaan, rapsakka luonne, kiva yrttinen jälkipuraisu. Ihan ok, mutta liuotin häiritsee.

Uiltje Dr. Raptor Imperial IPA
No nyt taas saa ihmetellä. Jos Valviran etikettipäätöksistä jotain järjen lisäksi puuttuu niin yhdenmukaisuutta. Monikohan olut on tässä vuosien varrella blokattu kun etiketin piirrosmaisuus tai sarjakuvamaisuus liikaa houkuttelee lapsia? Olen edelleen katkera Gonzo Imperial Stoutin kohtalosta.

Kun etiketti sitten oikein kirjaimellisesti on sarjakuva, niin se on ilmeisesti ihan fine. Ota näistä saatana tolkkua. Kivat etiketit, ei siinä mitään ja saisivat hyllyssä pysyä, mutta ei tässä nyt minkäänlaista linjaa tunnu olevan. Tee siinä maahantuojana tai panimona jotain päätöksiä...

Joka tapauksessa, tämä Imperial IPA (päiväys 29/07/19) on vähemmän yllättäen valtavan humalainen. Pihkainen eri toten. Greippiä ja veriappelsiinia myös. Maussa pihkainen humala dominoi kokonaisuutta ja tiukka katkero jälkimakua. Humalasta ja topakasta rungosta irtoaa kyllä monia muitakin tasoja pihkan läpi. Hedelmiä, rusinoitakin. Tunkkaiseksi kuitenkin jää, kaipaa epätoivoisesti pirteyttä.

Uiltje Mosaic Mammoth 
"New England IIPA" sitten samalta panimolta. Päiväys 30/07/19. Kahdeksan prosenttia, eli imperial -nimityksen alarajoilla IMO. Sarjakuva-etiketti tässäkin. Ainakin omassa näytelasissani neipamainen sameus uupuu, vähän sitä toki on. Mosaic -humaloitu eli mustikkaa irtoaa, muitakin marjoja ja metsää. Pehmeä, hyvin mustikkainen maultaan. Hartsia/pihkaa ja öljyistä fiilistäkin. Katkeroakin irtoaa hyvin. Hieman tunkkainen on tämäkin ja mosaicin ylivoimainen mustikka käy väsyneeksi jo maistiaisessa. Jos mosaicista tykkää niin sitten.

Malmgård Bock
Saimaalla pantu Bock. Suklaalikööriä eli alkoholia ja suklaata tuoksussa, yrttistä humalointia. Vähän märkää koiraa hapettumisesta myös. Pehmeä, suklainen, alkoholinen, tummahko bock. Vähän turhankin kevyt bockiksi, menee melkein johonkin dunkelin puolelle. Alkoholisuus vaivaa hieman. Ruokajuomaksi voi silti olla syysriistalle hyvinkin paikallaan.

Amager The Bastard Princess DDH IPA
Trendikästä tanskalaista sitten. DDH eli tuplakuivahumaloitu IPA. Päiväys 08/19, eli kai aika tuoretta. Tuoksu vahvistaa. Upea pihkan ja sitruksen tasapaino. Jännä olut muuten. Tuntuu aluksi kuin olisi kovakin katkeron täräys tulossa, mutta olut kuitenkin valuu pois ilman roimaa peräkärryä. IBUja on kuitenkin 50. Muuten kiva moderni IPA, mutta vähän mehuisen lötkö. Kaipaa lisää hedelmää neipaksi ja lisää luonnetta oikeaksi IPAksi.

Tanker Reloaded Session IPA
Tuoksusta irtoaa mätä hedelmä ensi alkuun ja sitten kirpeää omenaa. Ei hyvältä näytä. Greippi kuitenkin ottaa pian vallan ja virhemaut sekoittuvat siihen. Sessio-nimike näin suomalaisittain totuttuna huijaa, olut on kuitenkin 5,8%. Kevythän se IPAksi silti, mutta ei ihan niin vetistä litkua kuin sessio-IPAt yleensä. Peruslinjan jenkki-IPA, hyvä katkero. Olut on parempi kuin tuoksunsa, mutta ei ne virhet tuoksu auta. Ei tämä pahasti pilalla ole, mutta ei kyllä kunnossakaan.

Põhjala Must Kuld
Etelä-naapurin parhaan panimon jo pieni klassikko. Upea kahvinen, suklaakakkuinen tuoksu. Pyöreä tuhti porter, jossa tärhäkkä amerikkalainen katkero. American Stout paremmasta päästä. Tää on vain hyvää, ei kai sitä nyt sen enempää tarvitse selitellä.

Ambar Radler
Radleria, eli limsan ja oluen seosta. Tuoksuu sitruunalimsalle. Hieman jotain yrttisyyttäkin ehkä. Maistuu sitruunalimsalta, jossa vähän maltaista karheutta. Ihan hyvää, mutta mielummin joisin limonataa.

Andechs Vollbier Hell
Maistelupöydän takapuolelle oli yllättäen jemmattu saksalaisen klassikkopanimon helles. Tuoksussa on selvää pils-mallasta, paahtoleipää, hyvin kepeästi humalaakin. Ja voihan nyt närhen värkit miten on hyvä tasapaino oluessa. Kevyen ohraleipäinen, hunajan vivahteella oleva maltaisuus ja juuri täydellisesti sopiva hippu saksalaista yrttihumalaa ja sitrusta. Tätä tekee heti mieli vetää neljä isoa tuoppia. Varsin hieno on helles tämä.

Maistoin myös siidereistä yhden, vaikka en niistä niin ymmärräkään. Dunkertons Organic Vintage Cider näytti ja kuulosti hyvältä ja maistui myös. Erinomainen brittityylinen vintage siideri. On luonnetta ja menoa. Suositus sille.