Olut viskille: Old Worthy Who Drank My Porage?

Who drank my porage? 
Old Worthy Brewing, Skotlanti
Scottish Ale
5,5%

Old Worthy on itselleni tuntematon panimo, Viking Linen hyllyssä huomiota kiinnitti kuitenkin ensinnäkin väite viskille sopivuudesta. Panimo on erikoistunut tällaisiin yhdistelmiin. Laivalla oluita oli kaksi erilaista, toinen turpeisemmalle skottiviskille ja toinen vähemmän turpeiselle. Kotihyllyssä sattui olemaan Connemaraa, joten turpeisen kaveri Who Drank My Porridge mukaan. Irkkuviskihän Connemara on, mutta turpeinen sellainen.

Toinen asia mikä kiinnitti oluessa huomiota oli tyylimääritys etiketissä: "Coffee & Oat White Stout". "White stout" ei ole tyyli. Se on toisinaan nähty gimmick, jossa vaaleasta oluesta tehdään stoutin makuista ties millä lisällä. Vaikka mm. Brewdog on onnistunut siinä melko hyvin, mikään oluttyyli se ei silti ole. Se on turhanpäiväinen yritys lisätä vaaleaan olueen mustan maltaan makuja ilman mustaa mallasta. Mikä on ihan älytöntä. Eri asia on lisätä mausteilla olueen makuja, mitä siihen ei muista aineista saada, mutta kun nämä saisi siitä maltaasta. White stout on oluiden blackface.

Kun tumman kuparin värisestä oluesta ottaa ensimmäiset nuuhkaisut jää mitkään harhakuvitelmat stoutista muutenkin kauas. Kahvi tuoksussa on taustalla, mutta pääsääntöisesti tämä tuoksuu toffeiselta, hedelmäiseltä, hieman diasetyyliseltä skottialelta, joskin aika kevyeltä. Oikeastaan varsin mukavalta. Maku seuraa samoja linjoja. Karamellistoffeinen, vähän rasvainen ja marjaisen hedelmäinen olut, jonka loppumakuun nousee pieni kahvinen palanut kitkeryys tasapainoksi. Ihan juotavaa kamaa, jos nyt ei mitään hämmentävän ihmeellistäkään. Ihmetyttää vain miksi etiketissä pitää satuilla jostain stoutista.

Mutta viskillehän tätä piti parittaa. Connemara on viski, jolla opin aikanaan Irlannissa juomaan viskejä erään entisen Turun Whiskybarin baarimikon opastuksella (moi Toni!). Kuten vastaava herättäjä ESB oluissa, on Connemara pysynyt lempiviskinäni. Se on irlantilaisen pehmeä ja hellä single malt, mutta omaa irkkuviskeille epätyypillisen savuisen ja turpeisen kulman. Who drank my porage -kehottaa pariksi "Peated Single Malt Scotch". Ei se voi viimeisestä sanasta kiinni olla...

Yhdistelmä pelaa erikoisesti ensi kosketuksella. Viski oikeastaan tappaa oluen toffeisen makeuden pois. Kombo ei ole missään nimessä huono, mutta jää kysymykseksi olisiko osat itsenäisesti parempia. Lisää testailtua tulen siihen tulokseen, että viski paranee. Olut leikkaa alkoholin polton ja tuo makean elementin asiaan. Kombinaatiosta syntyy uutta: Savuinen werther's original ja monia hitaasti avautuvia maltaan tasoja. Kiva!

Oikeastaan viskikomboilun jälkeen oluen kahvisuus alkaa tulla enemmän maku- ja hajuaistin pintaan, ja toimii siinä juuri niin hyvin kuin kahvi yleensä ei-paahteisissa oluissa: Ei sitten yhtään. Äsken ihan hyvältä itsenään maistunut olut alkaakin olla yksinään ihan pökäle. Tämähän on nyt pakko juoda viskin parina.

Viski-olut-kombot voivat toimia tosi hyvin parhaimmillaan, mutta kieltämättä olin melko pirun skeptinen tämmöisen varta vasten hommaan tehdyn oluen kanssa. Etenkin kun se on pitänyt nimetä joksikin hiton "white stoutiksi". Uskottavuus lähtee heti mäkeen tämmöisen loruilun kanssa. Mutta ihan juotava kombo sieltä paljastui. Ei kuitenkaan kannata vaihtaa kesken kaiken pelkkään olueen.

Olutpostin Tallinnan panimomatkalla törmäsin siis laivalla tähän olueen. Uuden Olutpostin teema on olut ja viski. Koska lisäksi vielä kuulun nykyään lehden tekijöihin, voisi kuvitella, että tämmöisen oluen arvioiminen heti lehden ilmestymisen jälkeen on härskiä laskelmointia. Uskokaa tai älkää, mutta ei edes ole. Sattui vain nyt olemaan sopiva ilta tämän maisteluun, kun se oli pari viikkoa kaapissa istunut. Tilatkaa silti se lehti, hyvä se on.