Kun vasta pääsin pilkkaamasta suurinta osaa NEIPA-tuotoksista veltoiksi vihannesliemiksi, niin maistellaanpa pari. Parhaimmillaan kun tyyli on kuitenkin varsin maukas.
Sain käsiini nipun venäläisiä olusia, kaksi tuoreehkoa NEIPAa mukana. Venäjän eläväistä craft-skeneä näkyy Suomessa hyvin vähän, vaikka se onkin tuossa ihan rajan takana. Itänaapuri tuppaa unohtumaan. Toki vähemmistöjä syrjivän, journalisteja listivän, machouteensa tukehtuvan oligarkian vientitaloutta ei haluaisi liikaa kannattaakaan edes oluen puolelta, niin ei ole liiemmin haitannut. Eihän se panimoiden vika ole, mutta minkäs teet. Sinällään sääli, koska maan olutskenessä on helmiä.
Jos nyt joltain lukijalta on mennyt ohi tämän trendityylin nousu viime vuosina niin nopea kertaus: Kyseessä on USAn Uudessa Englannissa Alchemist-panimon Heady Topper IPAsta inspiraationsa saanut tyyli. Versio IPAsta, jota kuvastaa aivan järkyttävän voimallinen aromihumalointi, siihen nähden mieto katkerohumala ja läpitunkematon sameus. Kuvaillaan usein "mehuisaksi" ja kulkee myös nimillä Hazy IPA tai Vermont IPA ja joskus myös DDH (Double Dry Hopped) IPA, joskin siitä voidaan piireissä painia liittyykö DDH vain NEIPAAn vai ei. Oman ymmärrykseni mukaan tyylin kuivahumalointiin liittyy olennaisesti myös sen muokkautuminen käyvässä oluessa ns. biotransformaation kautta, mutta sen selittäminen menee liian nörtiksi. Helpommin lähestyttävä kuin perinteisempi amerikan IPA ja silti erittäin aromirikas. Ongelma tyylissä on se, että kaikkien pitää tehdä sitä, mutta yleensä sitä ei osata tehdä kunnolla ja perseelleen vedetty kuivahumalointi tuppaa tekemään juomasta ikävällä tavalla vihanneksista ja kitkerää.
Tyyli on toki hyvin nuori ja siksi siitä kerrotaan yhtä sun toista, eikä vakiintunutta tulkintaa ole. Mutta kertokaa toki kommenteissa ja/tai somessa sitten, millä tavalla olin väärässä.
#300 vermont ipa
Salden's, Venäjä
New England IPA
6,8%, 60 IBU
Ensimmäiseksi testiin Salden's panimon #300 vermont ipa. Ei, kyseessä ei ole everstin tuotos vaan panimon nimi on Salden's. Salden's on Tulan kaupungista Moskovan eteläpuolelta. Tulasta en ole ikinä kuullutkaan, mutta näkyisi olevan tuollainen noin Helsingin kokoinen kaupunki. Panimosta en tiedä sitäkään vähää, koska puljun nettisivut on konekääntäjällekin käsittämätöntä kamaa (kaikki teksti kuvina, oikeesti nyt saatana...).
Tölkistä päätellen mikään megapanimo kyseessä ei ole. Etiketti on kopiokoneella tehdyn näköinen ja kiinni värittömässä tölkissä. Olennaiset tiedot siitä irtoavat toki. Kantavierre 16,5%, alkoholia 6,8% ja katkeroa selvän ipaiset 60 IBUa, joka lupailee, ettei ihan löysässä mehussa mennä. Humalina Citra, Mosaic, Galaxy ja Equinox. Tölkitetty 24.8.2018 eli maistettaessa noin puolitoista kuukautta vanhaa.
Hyvin samea, keltainen olut. Valkoinen, melko nopeasti häipyvä vaahtokukka. Tuoksu tärähtää voimalla. Todella hedelmäinen pommi! Ja todella miellyttävän hedelmäinen onkin. Sellainen sekamehun tuoksuinen. Persikka puskee isoimpana mielenpäälle. Sitä tuntuisi olevan noin miljoona kiloa. Greippiä ja limeä roppakaupalla myös. Aivan helvetin upea tuoksu.
Melko täyteläinen suussa, yllättävänkin roimalla hiilihapolla, joka on ihan tervetullutta pirteyttä. Maku alkaa irtokarkkihedelmäseoksella. Tiedättekö niitä Amazon-karkkeja? Semmoista kourallinen, mutta ilman turhaa sokerisuutta. Maku heilahtaa siitä melko nopeasti kuivakkaan loppuun, jossa tulee katkeroperälautaakin vastaan hyvällä tasapainolla. Jälkimaku on melko mieto, helppo hedelmän häivähtely. Ihan tuoksun tasolle kokonaisuus ei pääse, mutta erittäin juotava ja mukava kokonaisuus. Varsin loistava olut.
Sitten seuraava Iivanan tuotos.
Eat the Dust
AF Brew, Venäjä
New England Double IPA
8,0%
AF Brew on lähempää ja tutumpikin kuin edellinen. Pietarilainen panimo, jota on näkynyt jonkun verran olutfestareillakin viime vuosina (TCBW:ssä ainakin). Mielikuvani kohtaamisten perusteella on ollut varsin positiivinen. Tölkissä värikäs etiketti. Tietoja heikommin kuin edellisessä, mutta 8% tupla-IPAa pitäisi olla ja DDH eli tuplakuivahumaloitu ja pelkällä Simcoella. Pari viikkoa tuoreempi kuin Salden's: Tölkityspäivä on 10.9.2018.
Oranssinkeltainen, niin samea, että menee jo ruman puolelle kun läheltä katsoo. Kameran linssissä näyttää ihan kivalta, kuten nämä instagram-oluet tuppaavat näyttämään. Tuoksu ei tule sellaisella paineella kuin edellisessä, johtuen luultavasti kevyemmästä hiilihaposta. Sinällään ei kaipaisikaan, koska tuoksu ei ole mikään kovin hitti. Siinä on kyllä Simcoesta irtoavaa polttöljyistä pihkaa ja sitrusta, mutta seassa on aika voimakkaasti sellaista epämiellyttävää pilaantunutta hedelmää. Käymisvirhettä puskee siis.
Hyvin paksu tuntuma, mieto hiilihappo. Helppo juoda, mutta makua dominoi käymisvirheinen pilaantunut hedelmä. Miellyttävämmät hedelmäisyydet jäävät taka-alalle ja vaikka ne siellä ovat, ei niistä pääse juuri nauttimaan kuin jälkimaussa. Vihanneksisuutta myös. Katkerointi on hyvin mieto. Mitä enemmän juo, sitä vähemmän nauttii, etenkin tuoksu alkaa tökkimään. Kaadoin puolet viemäriin.
Pettymys.
Katsotaanpa lähemmäs itään, rajojen tälle puolen, viimeisen kanssa.
Black Brew NEIPA 9000
Mustan Virran Panimo, Suomi
New England IPA
5,2%
Sain käsiini nipun venäläisiä olusia, kaksi tuoreehkoa NEIPAa mukana. Venäjän eläväistä craft-skeneä näkyy Suomessa hyvin vähän, vaikka se onkin tuossa ihan rajan takana. Itänaapuri tuppaa unohtumaan. Toki vähemmistöjä syrjivän, journalisteja listivän, machouteensa tukehtuvan oligarkian vientitaloutta ei haluaisi liikaa kannattaakaan edes oluen puolelta, niin ei ole liiemmin haitannut. Eihän se panimoiden vika ole, mutta minkäs teet. Sinällään sääli, koska maan olutskenessä on helmiä.
Jos nyt joltain lukijalta on mennyt ohi tämän trendityylin nousu viime vuosina niin nopea kertaus: Kyseessä on USAn Uudessa Englannissa Alchemist-panimon Heady Topper IPAsta inspiraationsa saanut tyyli. Versio IPAsta, jota kuvastaa aivan järkyttävän voimallinen aromihumalointi, siihen nähden mieto katkerohumala ja läpitunkematon sameus. Kuvaillaan usein "mehuisaksi" ja kulkee myös nimillä Hazy IPA tai Vermont IPA ja joskus myös DDH (Double Dry Hopped) IPA, joskin siitä voidaan piireissä painia liittyykö DDH vain NEIPAAn vai ei. Oman ymmärrykseni mukaan tyylin kuivahumalointiin liittyy olennaisesti myös sen muokkautuminen käyvässä oluessa ns. biotransformaation kautta, mutta sen selittäminen menee liian nörtiksi. Helpommin lähestyttävä kuin perinteisempi amerikan IPA ja silti erittäin aromirikas. Ongelma tyylissä on se, että kaikkien pitää tehdä sitä, mutta yleensä sitä ei osata tehdä kunnolla ja perseelleen vedetty kuivahumalointi tuppaa tekemään juomasta ikävällä tavalla vihanneksista ja kitkerää.
Tyyli on toki hyvin nuori ja siksi siitä kerrotaan yhtä sun toista, eikä vakiintunutta tulkintaa ole. Mutta kertokaa toki kommenteissa ja/tai somessa sitten, millä tavalla olin väärässä.
#300 vermont ipa
Salden's, Venäjä
New England IPA
6,8%, 60 IBU
Ensimmäiseksi testiin Salden's panimon #300 vermont ipa. Ei, kyseessä ei ole everstin tuotos vaan panimon nimi on Salden's. Salden's on Tulan kaupungista Moskovan eteläpuolelta. Tulasta en ole ikinä kuullutkaan, mutta näkyisi olevan tuollainen noin Helsingin kokoinen kaupunki. Panimosta en tiedä sitäkään vähää, koska puljun nettisivut on konekääntäjällekin käsittämätöntä kamaa (kaikki teksti kuvina, oikeesti nyt saatana...).
Tölkistä päätellen mikään megapanimo kyseessä ei ole. Etiketti on kopiokoneella tehdyn näköinen ja kiinni värittömässä tölkissä. Olennaiset tiedot siitä irtoavat toki. Kantavierre 16,5%, alkoholia 6,8% ja katkeroa selvän ipaiset 60 IBUa, joka lupailee, ettei ihan löysässä mehussa mennä. Humalina Citra, Mosaic, Galaxy ja Equinox. Tölkitetty 24.8.2018 eli maistettaessa noin puolitoista kuukautta vanhaa.
Hyvin samea, keltainen olut. Valkoinen, melko nopeasti häipyvä vaahtokukka. Tuoksu tärähtää voimalla. Todella hedelmäinen pommi! Ja todella miellyttävän hedelmäinen onkin. Sellainen sekamehun tuoksuinen. Persikka puskee isoimpana mielenpäälle. Sitä tuntuisi olevan noin miljoona kiloa. Greippiä ja limeä roppakaupalla myös. Aivan helvetin upea tuoksu.
Melko täyteläinen suussa, yllättävänkin roimalla hiilihapolla, joka on ihan tervetullutta pirteyttä. Maku alkaa irtokarkkihedelmäseoksella. Tiedättekö niitä Amazon-karkkeja? Semmoista kourallinen, mutta ilman turhaa sokerisuutta. Maku heilahtaa siitä melko nopeasti kuivakkaan loppuun, jossa tulee katkeroperälautaakin vastaan hyvällä tasapainolla. Jälkimaku on melko mieto, helppo hedelmän häivähtely. Ihan tuoksun tasolle kokonaisuus ei pääse, mutta erittäin juotava ja mukava kokonaisuus. Varsin loistava olut.
Sitten seuraava Iivanan tuotos.
Eat the Dust
AF Brew, Venäjä
New England Double IPA
8,0%
AF Brew on lähempää ja tutumpikin kuin edellinen. Pietarilainen panimo, jota on näkynyt jonkun verran olutfestareillakin viime vuosina (TCBW:ssä ainakin). Mielikuvani kohtaamisten perusteella on ollut varsin positiivinen. Tölkissä värikäs etiketti. Tietoja heikommin kuin edellisessä, mutta 8% tupla-IPAa pitäisi olla ja DDH eli tuplakuivahumaloitu ja pelkällä Simcoella. Pari viikkoa tuoreempi kuin Salden's: Tölkityspäivä on 10.9.2018.
Oranssinkeltainen, niin samea, että menee jo ruman puolelle kun läheltä katsoo. Kameran linssissä näyttää ihan kivalta, kuten nämä instagram-oluet tuppaavat näyttämään. Tuoksu ei tule sellaisella paineella kuin edellisessä, johtuen luultavasti kevyemmästä hiilihaposta. Sinällään ei kaipaisikaan, koska tuoksu ei ole mikään kovin hitti. Siinä on kyllä Simcoesta irtoavaa polttöljyistä pihkaa ja sitrusta, mutta seassa on aika voimakkaasti sellaista epämiellyttävää pilaantunutta hedelmää. Käymisvirhettä puskee siis.
Hyvin paksu tuntuma, mieto hiilihappo. Helppo juoda, mutta makua dominoi käymisvirheinen pilaantunut hedelmä. Miellyttävämmät hedelmäisyydet jäävät taka-alalle ja vaikka ne siellä ovat, ei niistä pääse juuri nauttimaan kuin jälkimaussa. Vihanneksisuutta myös. Katkerointi on hyvin mieto. Mitä enemmän juo, sitä vähemmän nauttii, etenkin tuoksu alkaa tökkimään. Kaadoin puolet viemäriin.
Pettymys.
Katsotaanpa lähemmäs itään, rajojen tälle puolen, viimeisen kanssa.
Black Brew NEIPA 9000
Mustan Virran Panimo, Suomi
New England IPA
5,2%
Savolaiset olemme kuulemma kieroja. Joskus sille stereotypialle saa empiiristä todistusaineistoa. Nimittäin tämmöinen panimoaan piilotteleva neipa löytyi lähikaupasta. Etiketissä oleva blackbrews.com -osoite ei vie mihinkään. Panimon nimi on pullosta hävitetty minimiin, se lukee ainostaan englanniksi ("Black Brook Brewery of Savonlinna") pienellä sivussa. Toki panimon tunnistaa aina pienistä söpöistä pulloistaan.
Black Brew lie joku sivubrändi savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon niille oluille, jotka eivät kuulu core-sarjaan ja joiden ei haluta yhtyvän mielikuvana itse panimoon. Muuta selitystä en tälle nimeämiselle keksi. Päiväys pullossa on 310719 ja olutta on panimon facebookissa mainosteltu heinäkuussa, joten hyvän kolme kuukautta tällä kai ikää on. Lajiinsa nähden turhan vanha.
Isohko ja melko nopea vaahto. Rusehtavan keltainen ja samea ja ruma jo kamerassakin. Mutta NEIPAn ulkonäön arviointi nyt yleensäkin on kuin paskakokkareiden missikisat. Perusneipalta näyttää siis. Pitäisi juoda savituopeista nämä...
Selkeä pihkaisen hedelmäinen tuoksu, joka on varmasti ollut voimakkaampi tuoreempana. Läpi tulee kuitenkin pilaantunutta hedelmää, kuten AF Brewssakin. Ja vihannesta. Kauppavahvuus ei tee oluelle mitään palveluksia myöskään. Kovin jää ohueksi, joskin ohuudessa on myös miellyttävää pehmeyttä, niin ihan vetiseksi tämä ei pääse. Suurin vaikutelma on tyylinmukaisesti tuoksussa, eikä maun puolelle jää mitään sen päräyttävämpää. Ihan menevä, kuivahko kevyt olut, joka alun jo parhaamman terän menettäneestä hedelmästä kaatuu nopeasti ohkaiseen loppumakuun, jossa on kuitenkin ihan tasapainoinen katkero mukana. Vihanneksinen, teemäisen kitkerä sivumaku häiritsee alusta loppuun. Ei pahasti, mutta kyllä se siellä on.
Kyllä tämän juo kun ärsyttää kaataa poiskaan, mutta tuskin ostan toista kertaa.
Kyllä tämän juo kun ärsyttää kaataa poiskaan, mutta tuskin ostan toista kertaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.