Kerrosvoileipä ja olut, osa 12 - Porilainen (feat. Savontien Erikoinen)

Hyvää itsenäisyyspäivää! 101v-itsenäisyyspäivän ratoksi on hyvä ottaa ns. Suomalainen Grilliruoka 101 -alkeiskurssi ja soittaa porilaisten marssi. Nimittäin porilainen on ainoa suomalainen sandwich, eli kerrosvoileipä, jolla on oma wikipedia-artikkeli.

Suomalaisessa grilliruoka-kulttuurissa on omanlainen neroutensa. Nimittäin periaatteessa hyvin vähistä aineksista on koottu vaikka minkälaisia annoskokonaisuuksia. Joka paikkakunnalla on vähintään yksi legendaarinen grilli ja kaikkein oudoimpana piirteenä joka paikkakunnalla on omia paikallisia erikoisuuksia. Tampereella vedetään pärämätsiä, Lahdessa on lihamuki. Varkaudessa pystyi ennen ehkä yhdellä maan eksentrisimmällä grillillä, Riittulan Autokioskilla tai tuttavallisemmin Tumin grillillä, vetämään noin sataa erilaista annosta, joista suurinta osaa ei saanut muualta. Kuuluisimpana kerrostalo, johon kuului kymmenen sämpylää ja kymmenen pihviä.

Joitakin paikallisista erikoisuuksista tosin myydään ihan kaikkialla muuallakin, mutta eri nimillä. Esim. Jyväskylässä on "taksari", Kuopiossa "sitä sun tätä", muualla tismalleen sama annos tunnetaan ihan vain makkaraperunoina. Lappeenranta on hirveän ylpeä "atomista" ja "vedystä". Muualla ne myydään yleensä ihan vain nimellä "lihis munalla ja/tai kinkulla". 

Tässä välissä kuvaan astuu Porilainen. Sehän on vähän niin kuin hampurilainen, jossa pihvin virkaa toimittaa paksu siivu sipulimakkaraa. Porilainen on siitä outo paikallinen erikoisuus, että sitä saa oikeastaan läpi maan. Porilais-puristit wikipediassa kertovat, että aito porilainen tehdään kahden paahtoleivän väliin ja makkaran pitää olla Metsästäjää.

Väittäisin silti, että ruuan levittyä ympäri Suomen se on uudelleen määrittynyt "hampurilaiseksi makkarapihvillä". Koska grilleillä on yleensä perushuttu-hampurilaissämpylää burgereita varten, käytännössä aina leipänä näkee sitä. Makkarakin vähän vaihtelee, yleensä se on jahtia, gotleria, lauantaimakkaraa tai berliininmakkaraa. Toisin sanoen jotain paksua jauhomakkaraa. Sitäpaitsi en muutenkaan löytänyt Metsästäjää äkkiseltään kuin siivuna, joten päädyin jauhomakkaroista härskeimpään: Sipuliteehen. Eli nyt nautitaan porilaisena sipuliteepihvi hampurilaissämpylän välissä. Ketsuppi, sinappi ja sipuli mausteina. Valitukset porilaisen koostumuksesta voi osoittaa osoitteeseen: sipilänjuha@eduskunta.fi

Entä olut sitten? Porilaiselle tietenkin porilaista olutta. Lähikaupasta löytyi oikein kaksin panimoin: Beer Hunter'sin Mufloni APA ja Ruosniemen Lomittaja-saison. Poikkeuksellisesti kaksi olutta, sillä tällä kertaa myös kaksi sandwichiä! Yllärinä porilais-purilais-variaatio Savosta.

Koska nyt on itsenäisyyspäivä, ollaanpa oikein kunnon nurkkapatriootteja sitten kaupan päälle. Nimittäin synnyinkaupungissani Varkaudessa porilaisia ei myydä, ainakaan kovin usein en muista niitä nähneeni. Sen sijaan siellä myydään Iltapala-nimellä annosta, joka on just niin kuin porilainen (berliininmakkarasta). Jotta porilaisten vähättely olisi vedetty maksimiin, on/oli kaupungin lähes jokaisella grillillä Varkautelainen jossa oli kaksi berliinimakkarapihviä ja jauhelihapihvi. Tämä ei kuitenkaan nurkkapatriotismiksi riitä, sillä Savontiellä, tuolla Kommilan La Ramblalla on oma porilais-pohjainen-virityksensä Savontien Erikoinen. Siinä on berliininmakkara, jauhelihapihvi ja muna. Joten toiseksi satsiksi väänsin sellaisen. Pihvi ei missään nimessä saa olla liian hieno.

Sain pannulla simuloitua grilliä yllättävän hyvin. Pitää heti kättelyssä myöntää, että kuten patriotismi, nurkkapatriotismi on myös näköjään perseestä. Simppeliydessään porilainen on ihan helmi verrattuna Savontien Erikoiseen, joka yrittää kovin liikaa.

Oluet toimivat molemmat varsin hyvin. Saison otti vastaan paremmin pihvi-version, kun APA oli simppeliydessään hyvin sipulimakkaran kanssa kavereita. Molempia kuitenkin olisi ottanut porilaiselle mielellään. Oikeastaan yksinkertaisuuden avain on, ettei rasvaisen ja melko miedon makuisen ruualle kannata työntää muuta kuin vaaleaa ja hieman katkeraa. Pilskin toimisi, ehkä tsekkipils mielummin, koska ketsuppi-sinappi-pariskunta tarvitsee hieman makuakin vastapariksi.

Kulinaarisen Porilaisten Marssin jälkeen alkoi kadulta kuulua toisenlaista marssin möykkää. Natsithan ne siellä katkokäveli Porthaninkatua ja piereskeli megafoniin. Alkoipa kummasti tehdä mieli integroitua vahvemmin Eurooppaan. Ehkä sitä lauluakin voisi päivittää vähän. "Saa vajaamielisiä runkkareita vielä nähdä Suomenmaa..."

Tuomio:

Porilainen + APA / Saison

Kyllä!