Elokuussa Ilkka Niskanen nimettömästä kotipanimosta lähestyi La Saison du Succube nimisen oluen kanssa. Nyt tuli samaiselta kotipanimolta maistiainen "Belgi-IPAa" ja kuulemma panimolla on nimikin nyt eli Beerzebub. Tai pullon antaessaan Ilkka kertoi, että "olen kutsunut panimoa Beerzebubiksi viime aikoina". Toivottavasti toinen panija yhtyy näkemykseen, mutta nyt se on kirjoissa ja blogeissa julki.
Tällä kertaa tuli maistoon L'IPA du Incube. Koska jos edellinen oli succubus, niin miksei sitten incubuskin. Tasa-arvo jne. Niin sanottu belgi-IPA, eli voimakkaasti humaloitu olut, jossa belgihiivan monipuolisia ominaisuuksia. Onko tämä Ameriikoissa modernin jenkki-IPAn versiointina syntynyt hybridityyli vai keksikö De Ranke tyylin XX Bitterillä? Jaa-a. Noh, joka tapauksessa en ole tämän hybridin ylimpiä ystäviä. Mielestäni belgihiivan mausteisuus tuppaa usein tökkäämään voimakkaan katkeroinnin kanssa nupit vastakkain kovin karheasti. Hyviäkin moisia oluita toki on.
Oluen reseptin voi nähdä tästä linkistä, mutta lyhyesti: L'IPA du Incubessa on hyvin yksinkertainen mallaspohja. Vaaleaa Golden Promise -mallasta ja belgityyliin himppu sokeria keventämään ja vahventamaan. Reilu 67 IBUn humalointi modernien IPA-oluiden lempihumaloilla Simcoella ja Amarillolla ja kuivahumalaviimeistely Citralla. Jotta olut muuttuisi IPAsta belgi-IPAksi tarvitaan belgihiiva. Eli hiivana White Labsin Belgian Golden Ale WLP570. Tai Ilkan sanojen mukaan "sama kuin Stonen Cali-Belgiquessa" tai "kai sama kuin Duvelissa". Niin no. Hiivafirmat tuppaavat välttelemään mainitsemasta mistä myytävä kama on jalostettu kai oikeushommien pelossa. White Labsin mukaan tämä on "Itä-Flanderista" ja "hyvin samankaltainen kuin Duvelissa". Eli jos nyt ohitetaan turha lässytys: Eiköhän se Duvelin hiivaa ole.
Kaunis, sameahko, kultainen. Iso kestävä vaahtohuppu. Hiivan esterit ensi kärjessä esillä, belgimäistä meininkiä, mausteista, jopa pippurista saisonmaisuutta. Monitahoista raikasta hedelmää hiivasta myös, jota jenkkihumalan sitrus monipuolistaa entisestään. Kukkaisuutta. Havua ja sitrusta tulee humalista, mutta ei isosti niin kuin spekseistä olettaisi. Jäävät yllättäen melkein taustavaikuttimiksi. Hiivan esterit dominoivat humalan yli.
Suuta kohti. Ohhoh. Onpas mainio. Poreileva, orvalmainen suutuntuma. Puolitäyteläinen, mutta silti hyvin kuiva. Itse asiassa niin kuiva, että humaloinnin vuoksi jotenkin tulee nämä uuden aallon Brut IPAt mieleen. Maltaisuus siis hyvin hillittyä, mutta humalat ja katkero lyövät esiin nopeasti. Brut IPAan erotuksena myös belgihiivan luonne pääsee mausteisen olemuksensa kanssa vellomaan. Se toki kuuluu asiaan kun Belgi-IPAa tehdään, mutta aivan himpun verran tunkkaiseksi kokemus silti kääntyy. Vähän niin kuin Duvel-IPAssa olisi täräys liikaa neilikkaa. Jenkkihumala ei saa pidettyä mausteisuutta ihan aisoissa. Kokonaisuus jää kuitenkin vahvasti plussan puolelle, hyvää tämä on. Tiettyä salmiakkisuutta maussa taustalla, josta itse pidän aina.
Kun olut vähän lämpeää, taustalta alkaa tulla hivenen ylihedelmäistä makua. Sellaista liian lämpimässä innostuneen hiivan tuotosta. Se on kuitenkin niin hintsua, että pitkään mietin laitanko koko arvioon, kun voi mennä mielikuvituksen piikkiin. Hiusten halkomiseksi menee, mutta jos nyt jotenkin voi kehottaa parantamaan, niin ehkä käyttämään asteen pari viileämmässä. Menisikö siinä sitten samalla hiivan pointti, tiedä hänestä.
Onhan tämä kotipanimoksi erinomainen suoritus. Ei mitään typerää revittelyä vaan hyvin tasapainoista ja herkkää makujen sovittamista. Monelta kaupalliselta panimolta tulee paljon huonompia litkuja. Tehkää ihmeessä lisää kotiolutta ja osallistukaa kilpailuihin, nämä ovat varsin toimivia!
Samaisen oluen muuten maisteli ainakin Reittausblogi. Tsek it out täällä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.