Alkon uutuuksia - Tammikuu 2019

Alkon pruuvissa on taas käyty. Jutun kuva ei liity tapaukseen, sillä se on vuoden takaa.

Maistossa oli tammikuun erikoiserät ja pari muuta uutuutta. Erikoiserän teemana tupla-IPA eli DIPA. Muita uutuuksia oli varsin hintsusti ja ilmeisesti tipattoman tammikuun kunniaksi kolme niistä oli alkoholittomia.

Alkollahan on vähän heikko maine myymiensä ipojen tuoreuden suhteen, niin jotenkin toivoin, että tämä DIPA-valinta olisi keino ottaa askel parempaan suuntaan. Kiinnitin siksi erityistä huomiota dipojen päiväyksiin. Ei sitten ollut askel parempaan, ainakaan mitenkään näyttävästi. Fourpure Deucebox DIPA ei ollut ehtinyt pruuviin ja sokkopruuvissa oli näköjään pari mietoa enemmän. Niistä kertoo Helppoa Juotavaa.

Poppels DIPA
Ruotsalainen Poppels on näkynyt aika paljon söötteine pikkupulloineen tapahtumissa sun muissa viime aikoina. En ole erityisemmin ihastunut, tusinapanimo. Tässä DIPAssa speksien perusteella hämmentävän kevyet katkerot, vain 42 IBU-yksikköä. Pilsner Urquellin tasolla? Onkohan tuossa joku virhe...

Kirkas, syvän kultainen olut. Tuoksussa aprikoosia, hunajaista makeutta ja metsäisyyttä selkeästi. Appelsiinimaisuuttakin taustalla. Vähän hapettunutta tuntumaa, mutta ei häiritsevästi. Muhkea suussa, viljaisen tuntuman kautta trooppiseen pehmeään hedelmäisyyteen. Siitä nousee melko tiukka katkero, joka ei kyllä neljänkymmenen IBU pinnassa voi olla mitenkään. Humalointi on yrttisyyttä säteilevää pihkaista metsää. Pientä salmiakkiakin kun hakee. Ihan kiva.

Pullon päiväys 13.11.19. Eli olisiko n. 2kk vanhaa.

Kees DIPA
Hollantilainen, entisen Emelissen panijan panimo on tullut joksikin Alkon uudeksi suosikkipanimoksi. Panimolta on ihan suhteettoman monta tuotetta myynnissä verrattuna moniin muihin. Alkolla on aina välillä tällaisia outoja rakkaussuhteita. Oudoin niistä on ehkä Neuzeller. Tältä Keesiltä sentään tulee ihan järjellisiäkin oluita.

Kirkas, vaalean kultainen olut. Tunkkainen tuoksu. Pelkkää karkeaa, hartsisen puolelle menevää pihkaisuutta. Kun hakee niin hedelmääkin irtoaa. Niin kuin olisi pyöritelty joku kevyt sitrushedelmä kuivavassa pihkassa. Alkoholiakin tuntuu aavistus.

Liukas, öljyinen, liuotinmainen fiilis niin suutuntumassa kuin maussakin. Muuten maku toistaa tuoksun piirteitä.- Epämiellyttävä tuttavuus. Päiväys oli painettu tölkin pohjassa niin huti, ettei siitä nähnyt kuin vuoden: 19.

Tempest Marmalade on Rye DIPA
Skottilainen nuori panimo asialla. Tumman oranssi tai vaalean ruskea, miten sen nyt ottaa. Samea.

Tuoksu yllättää kahden ensimmäisen jälkeen todella positiivisesti. Marmeladia ruisleivällä, niin kuin nimikin suoraan sanoon. Tämä on just sitä. Makeaa hedelmää, päärynäistäkin ja rukiin "mausteinen" tuki taustalla. Raikas!

Muhkean pyöreä, pehmeä alku, jossa tuoksua mukaileva miedon hedelmäleipäinen mallas. Sitten nousee monipuolinen hauska humalointi, jossa leikkii niin havumetsä, rukiin luonteikkuus, katkeron tiukka puraisu kuin raikas hedelmäisyyskin. Oikein jees tämä.

Päiväys 24.09.19. Siitä arvailemaan sitten onko jo 4kk vanhaa vai ei? Ei siltä vaikuttanut. Erikoiserän paras.

Hornbeer Happy Hoppy Viking
Eräs olutkonkari manaili olutpöydän äärellä, että oli vihannut tätä olutta vuosia sitten maistaessaan. Itsekin olen tämän joskus testannut, en tosin ihan lähiaikoina. Päiväys on 10.12.20, eli ööh, kahden vuoden päähän? Tosin silloinhan tämän pitäisi olla vain kuukauden vanhaa. Mikäs siinä.

Oranssihtava, samea. Hyvin mieto tuoksu, olut on aika mieto hiilihapoiltaan niin tuoksua joutuu hakemaan. Makeaa marjaista hedelmää lähinnä. Jopa mansikkaisuutta. En ole ihan varma onko se toivottu aromi...

Pehmeä, helppo juoda, etenkin 9,3% vahvuiseksi. Mallasta, hunajaista makeaa, reilua hedelmää siinä päävaikuttimena. Katkerot syttyvät lähtöön todella hitaasti ja kasvavat ja kestävät pitkään, mutta sellaista reilua puraisua ei tule. Raikkautta ja pirteyttä uupuu, maku on ihan hyvä muuten, mutta tällaisena aika plääh.

O/O Muscles Imperial IPA
Ruotsalainen, jonnii verran kai hypeteltykin craft-panimo.

Olut on keltainen, samea. Tuoksu on ensi kosketuksella suorastaan paha. Reilusti havumetsää siinä on, mutta joku vähän oksennuksen oloinen vihanneksinen svengi seassa. Se kuitenkin häviää ihan hetkessä, jonka jälkeen jäljelle jää metsän kaveriksi sekamehuista hedelmää.

Pehmeä olemus, viljainen vähän vehnäinen fiilis maun alkupuolella. Trooppinen hedelmäisyys nousee sen kaveriksi. Sitä trendikästä mehuisuuttakin on, mutta ei nyt missään sellaisissa määrin kuin monissa (tupla)-NEIPA vedoksissa on. Sellaista on kuitenkin haettu. Katkerokaan ei erityisemmän kovasti pure, vaikka sitä on numeroiden perusteella 95 ibun edestä. Tuntuu toki kuitenkin. Loppuvaikutelma on vähän hämmentynyt, mutta positiivisen puolella.

Päiväys vappuaattona 30.04.19. Jos on vuoden päiväykset niin ei helevetti. Luultavammin puolen vuoden, jolloin silloin jo 2,5kk vanhaa.

-----

Alkoholittomat uutuudet
Olen oikeastaan vähän tykästynyt Krombacherin alkoholittomaan pilsiin satunnaisena arkijuomana. Se maistuu melkein oikealle pilsnerille! Siksi odotin jopa melkein innostuneena, josko löytyisi toinen hyvä alkoholiton. No, melkein.

Ambar 0,0% Gluten Free Lager
Espanjasta ensimmäinen kokelas. Kirkas, keltainen. Tuoksuu märälle ohralle tai siis mäskipussille. Siihen on lykätty todella erikoinen sivutuoksu, sellainen jopa parfyyminen svengi, josta en millään saa otetta. Se on hyvin tuttu, mutta en pysty paikantamaan. Jotenkin luonnoton tuoksu kuitenkin. Vähän diasetyyliäkin tähän on onnistuttu ujuttamaan.

Odotetusti ohut. Maultaan täysin mitätön ja luonteeton. Se tuoksun outous häiritsee läpi maunkin. Hyh.

Big Drop Stout
Englantilainen alkoholittomiin oluisiin erikoistunut panimo. Alkoholiton stout kuulostaa suorastaan oksymoronilta. Olen juonut kai vain yhden alkoholittoman stoutin tätä ennen. Se oli Nögnen Inferial Stout, joka oli ns. aivan hirveetä. En odottanut tältäkään paljon.

Hyvin tumman ruskea, lähes musta olut. Tuoksu on ihan miellyttävä, joskin yksioikoinen. Kahvinporoja, palaneisuutta, nokea. Toisin sanoen stoutin paahtuneet osat ilman maltaan muhkeamman ja makeamman puolen tukea.

Ohut. Ihan kuin joisi kylmää, pitkään seisonutta pannun pohjaan kärtsännyttä huoltoasemakahvia. Hyi saatana. Sama fiilis kuin sen Inferialin kanssa. Miksi tätä kukaan haluaisi juoda vapaaehtoisesti, en tiedä. Ehkä jos saisi maidolla ja sokerilla...

Mustan Virran St. Olaf Pale Ale 1,2%
Savonlinnalaiset ovat virittäneet lippulaivastaan supermiedon version. Ei siis aivan alkoholiton, mutta lain mukaan alkoholituotekaan tämä ei ole. Kultainen, kirkas olut. Ei vaahtoa, eikä hiilihappoja. Näyttää melkein viiniltä.

Oikein kiva greippinen raikas tuoksu, vähän jopa sellaista hapuilevaa makeutta lupailevaa tuntumaakin tuoksussa. Ei välttämättä sokkona arvaisi näin miedoksi pelkästä tuoksusta.

Liekö valmistusvirhe, pullovika vai mikä, mutta olut on tosiaan hiilihapoton. Tuskin sellaiseksi tarkoitettukaan. Hiilarit olisivat auttaneet ehkä tuomaan vähän jotain eloa suuhun. Nyt olut on erittäin vetisen ohut ja mitätön. Raikas kylläkin. Kuin joisi jotain vedellä jatkettua hyvin mietoa sitruksista valkkaria. Ei tästä kuitenkaan paljoa käteenkään jää. Citralla maustettua vettä.

----
Varsinaiset uutuudet

Burning Brothers Pyro Pale Ale
Jenkkipanimo. Kirkas, kultainen olut. Jännä hedelmäinen humalointi, jossa erikoinen purukumimainen juonne. Vaniljaakin? Muuten aika peruslinjan APA. Hyvä, voisi tätä ostaa, mutta ei ehkä tähän hintaan (4,54€/0,473l). Ja sitäpaitsi, mikä ihmeen vimma se nyt on ottaa jatkuvasti näitä kauppavahvuisia valikoimaan? Keskittykää nyt siihen, missä olette ainoa lähde.

Ballast Point Sour Wench
Ballast Point eli miljardikaupalla Constellation Brandsin ostama San Diegon kuuluisan olutskenen keskeinen vaikuttaja. Vahva panimo siis, vaikkei olekaan ns. itsenäinen enää. Karhunvatukalla maustettu hapanolut.

En ole mikään marjamaustetun hapanoluen ylin ystävä, ellei kyseessä ole joku erityisen erinomaisesti balanssin löytänyt kriek lambic. Tämä onkin erittäin kova suorite, jos nyt ei lambicin syvyyttä löydykään. Karhunvatukka on vähän kirsikantapainen yhdistyessään happamuuteen. Tuoksu on erittäin mukavan marjainen, seassa kevyttä yrttistä luonnetta.

Raikas, miellyttävästi hapan. Karhunvatukka tulee hienosti läpi. Loistava tasapaino. Hieno moderni marjasour. Näin nämä pitäisi tehdä.

Brunehaut St. Martin Blonde
Perusbelgi perusbelgin peruspullossa perusbelgipanimolta. Sameahko keltainen. Belgihiivaa vähemmän yllättäen tuoksussa, eli kypsää hedelmää, mausteita, neilikkaa. Kepeää sitruunaa myös. Raikas ja onnistunut tuoksu.

Kepeä poreileva olut. Tuoksu jatkuu maussa. Hento sitruksisuus on johtava juonne mausteiden ja vaalean maltaan seassa. Vanhan koulun herkkää tasapainoa. Kaikki kunnossa. On sitä parempiakin belgiblondeja, mutta ihan moitteeton esitys tämä on.

Sori Coffee Gorilla Baltic Porter
Eestin suomalaisten kahvi-gorilla ei ole mikään harvinainen ilmeennys ainakaan pk-seudun baareissa. Aiemminkin ihan hyväksi todettu, mutta maistetaan. Kahvia ja suklaata mustan oluen tuoksussa. Vähän on hapettunutta märkää koiraa seassa. Pehmeähkö, mutta vähän ohueksi jäävä tuntuma. Suklaapaahteinen alku taittuu kahviseen loppuun, jota katkero tukee hyvin. Ei ihmeellinen, mutta onnistunut olut silti, jos vähän tuo hapettunut tunkkaisuus lähtisi. Ei se onneksi porterissa niin paljon häiritse. Mokkapaloille.