Luulitteko, että unohdin Wacken-panimon katsauksen toisen osan? Ei suinkaan.
Heimdalls Willkomm
6,5% Sima-olutseos
Portinvartija Heimdallin tervetulomalja onkin sitten erikoisempi tapaus. Tämä on nimittäin puoliksi olutta ja puoliksi simaa! Sima toki sopii viikinkikuvioihin. Jostain Hollywoodista tai mistä lie fantasiakirjallisuudesta on syntynyt semmoinen käsitys, että ennen vanhaan juotiin simaa ihan solkenaan. Höpölöpö, sehän on kallis juhlajuoma. Sima, siis ei mikään vappukilju vaan kunnon sima, tehdään hunajasta. Ei hunajaa ole ollut ennen saatavilla ihan noin vain!
Noh, tämä tuoksuu lähinnä juuri sille hunajalle ja hieman märälle koiralle. Ulkomuodoltaan oranssi. Seurana nopea pieni valkoinen vaahto. Kevyttä keksisyyttä myös tuoksussa. Mieto tuoksultaan, kuten myös hiilihapoiltaan.
Maku on aika jännittävä. Miellyttävä ensinnäkin, tätä voisi juoda ihan parikin tuoppia. Erittäin iisi, leipäistä mallasta alkuun ja sitten sitä siman hunajaisuutta ja makeutta. Loppu- ja jälkimaku kääntyy hyvinkin epä-olutmaiseksi. Siinä on yrttistä makeutta, mutta ei oikein voi sanoa, että missään oluessa olisi ihan vastaavaa. Simahan se siellä siis. Humalointia on juuri nipin napin katkerovastapainoksi.
Helppo juoda, makeahko, ihan jännittävä. Ehkä makeus alkaisi seuraavan lasin kohdalla vähän tökkiä, mutta ei tätä muuten voi moittiakaan.
Baldur Nordic Märzen
5,5% Märzen
Taas "nordic". Baldur on aasoista kaunein ja kirkkahin, kaikessa paras ketale. Mokoman ylisuorittajan mukaan on sitten nimetty märzen, eli se perinteisempi oktoberfest-olut. Pitäisi olla helposti juotavaa ja mukavata.
Hitusen samea, meripihkan värinen. Kaunis, runsas vaahto.
Karamellinen, maltainen tuoksu. Kevyttä pähkinäistä sävyäkin. Hieman metallia takavasemmalla, mutta sellainen saksalaisessa lagerissa tässä määrin sallittakoon. Humala ei juuri tuoksuun ilmaannu.
Ohuehko märzeniksi, mutta ei missään nimessä vetinen. Erittäin helposti juotava, mukavan pehmeähkö mallasvetoinen lager. Jälkimakuun tulee vähän koivuista raikasta humalaa, pieni makea, jopa vähän sokerinen jälkisärinä tuntuu kevyen katkeron seassa. Maku maltaisen puolella, mutta erittäin hyvin tasapainossa.
Moitteeton "puolitumma" lager. Kuten Hellesin kanssa, tässäkin voi ihmetellä, miten sakemanni tämän lagerhomman hanskaa oli kräftiä tai ei.
Hymir Giant Stout
8% Imperial Stout
Naglfar-kynsilaivalla pärtsäilevä Hymir-jättiläinen omisti peninkulman mittaisen oluenpanokattilan, jonka aasat keplottelivat itselleen. Olutjättiläisen mukaan nimetyn oluen siis luulisi olevan viimeisen päälle erinomaista ja isoa. "Giant stout" alanimikekin siihen viittaa.
Kahdeksanprosenttinen stout on toki tuhti, mutta eihän tällainen nykymaailmassa mikään erityisen jättimäinen ole. Nippa nappa imperialista menee. Musta olut, kaunis vaalean ruskea topakka vaahtokukka. Tuoksu on maltainen, karamellinen ja kahvisen paahteinen. Pientä hapettumista havaittavissa kylläkin, mutta ei pahasti.
Öljyisen liukas, melko ohut ja helppo tyyliinsä nähden. Kovahko, itämeren portterinen jälkituntuma. Maku lähtee suklaisesta ensitatsista ja kasvaa siitä pienen alkoholisuuden ja karamellin myötä liköörikonvehtimaiseksi sävyksi. Loppumakuun pientä kitkerää paahteisuutta ja melko lyhytkestoinen, mutta tuntuva mausteinen katkero.
Kokonaistuomio festarikaupunki Wackenin panimosta?
Noh, ihan pätevän oloinen panimo. Pale Ale oli aika epäonnistunutta saastaa, mutta muuten perustyylejä onnistuneesti tekevä panimo. Kevyttä ongelmaa hapen kanssa noissa tuntui olevan, mikä on kotomaassakin kovin tyypillistä, mutta etenkin lagereiden perusteella perusosaaminen tuntuisi olevan hanskassa. Eiväthän nämä mitään sellaista ole, mitä eivät olisi tehneet tuhannet muut panimot maailman sivu, mutta ei aina tarvitsekaan olla. Kävisin Wacken-viikonlopulle lastin tuoretta tavaraa panimolta ihan mukisematta.
Heimdalls Willkomm
6,5% Sima-olutseos
Portinvartija Heimdallin tervetulomalja onkin sitten erikoisempi tapaus. Tämä on nimittäin puoliksi olutta ja puoliksi simaa! Sima toki sopii viikinkikuvioihin. Jostain Hollywoodista tai mistä lie fantasiakirjallisuudesta on syntynyt semmoinen käsitys, että ennen vanhaan juotiin simaa ihan solkenaan. Höpölöpö, sehän on kallis juhlajuoma. Sima, siis ei mikään vappukilju vaan kunnon sima, tehdään hunajasta. Ei hunajaa ole ollut ennen saatavilla ihan noin vain!
Noh, tämä tuoksuu lähinnä juuri sille hunajalle ja hieman märälle koiralle. Ulkomuodoltaan oranssi. Seurana nopea pieni valkoinen vaahto. Kevyttä keksisyyttä myös tuoksussa. Mieto tuoksultaan, kuten myös hiilihapoiltaan.
Maku on aika jännittävä. Miellyttävä ensinnäkin, tätä voisi juoda ihan parikin tuoppia. Erittäin iisi, leipäistä mallasta alkuun ja sitten sitä siman hunajaisuutta ja makeutta. Loppu- ja jälkimaku kääntyy hyvinkin epä-olutmaiseksi. Siinä on yrttistä makeutta, mutta ei oikein voi sanoa, että missään oluessa olisi ihan vastaavaa. Simahan se siellä siis. Humalointia on juuri nipin napin katkerovastapainoksi.
Helppo juoda, makeahko, ihan jännittävä. Ehkä makeus alkaisi seuraavan lasin kohdalla vähän tökkiä, mutta ei tätä muuten voi moittiakaan.
Baldur Nordic Märzen
5,5% Märzen
Taas "nordic". Baldur on aasoista kaunein ja kirkkahin, kaikessa paras ketale. Mokoman ylisuorittajan mukaan on sitten nimetty märzen, eli se perinteisempi oktoberfest-olut. Pitäisi olla helposti juotavaa ja mukavata.
Hitusen samea, meripihkan värinen. Kaunis, runsas vaahto.
Karamellinen, maltainen tuoksu. Kevyttä pähkinäistä sävyäkin. Hieman metallia takavasemmalla, mutta sellainen saksalaisessa lagerissa tässä määrin sallittakoon. Humala ei juuri tuoksuun ilmaannu.
Ohuehko märzeniksi, mutta ei missään nimessä vetinen. Erittäin helposti juotava, mukavan pehmeähkö mallasvetoinen lager. Jälkimakuun tulee vähän koivuista raikasta humalaa, pieni makea, jopa vähän sokerinen jälkisärinä tuntuu kevyen katkeron seassa. Maku maltaisen puolella, mutta erittäin hyvin tasapainossa.
Moitteeton "puolitumma" lager. Kuten Hellesin kanssa, tässäkin voi ihmetellä, miten sakemanni tämän lagerhomman hanskaa oli kräftiä tai ei.
Hymir Giant Stout
8% Imperial Stout
Naglfar-kynsilaivalla pärtsäilevä Hymir-jättiläinen omisti peninkulman mittaisen oluenpanokattilan, jonka aasat keplottelivat itselleen. Olutjättiläisen mukaan nimetyn oluen siis luulisi olevan viimeisen päälle erinomaista ja isoa. "Giant stout" alanimikekin siihen viittaa.
Kahdeksanprosenttinen stout on toki tuhti, mutta eihän tällainen nykymaailmassa mikään erityisen jättimäinen ole. Nippa nappa imperialista menee. Musta olut, kaunis vaalean ruskea topakka vaahtokukka. Tuoksu on maltainen, karamellinen ja kahvisen paahteinen. Pientä hapettumista havaittavissa kylläkin, mutta ei pahasti.
Öljyisen liukas, melko ohut ja helppo tyyliinsä nähden. Kovahko, itämeren portterinen jälkituntuma. Maku lähtee suklaisesta ensitatsista ja kasvaa siitä pienen alkoholisuuden ja karamellin myötä liköörikonvehtimaiseksi sävyksi. Loppumakuun pientä kitkerää paahteisuutta ja melko lyhytkestoinen, mutta tuntuva mausteinen katkero.
Kokonaistuomio festarikaupunki Wackenin panimosta?
Noh, ihan pätevän oloinen panimo. Pale Ale oli aika epäonnistunutta saastaa, mutta muuten perustyylejä onnistuneesti tekevä panimo. Kevyttä ongelmaa hapen kanssa noissa tuntui olevan, mikä on kotomaassakin kovin tyypillistä, mutta etenkin lagereiden perusteella perusosaaminen tuntuisi olevan hanskassa. Eiväthän nämä mitään sellaista ole, mitä eivät olisi tehneet tuhannet muut panimot maailman sivu, mutta ei aina tarvitsekaan olla. Kävisin Wacken-viikonlopulle lastin tuoretta tavaraa panimolta ihan mukisematta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.