Alkon uutuudet - Maaliskuu 2019

Alkon pruuvikutsu kävi totuttuun tapaan. Menin sokkona.

1. Samea, tumman keltainen olut. Tuoksussa on voimallisesti kukkaisuutta, makeaa sitrushedelmää. Meinaan napata inkivääriäkin, kunnes tajuan sen johtuvan siitä, että olut on tuoksultaan vain erittäin vappusimamainen. Siinähän on joskus inkivääriä raikastamassa. Maku on suora, simamaisuus jatkuu siinäkin. Selkeää sitruunaisuutta. Ei juuri katkeroa. Mausteisuutta tasapainona kylläkin. Pyöreä, helppo. Hyvällä mielikuvituksella tätä voinee pitää witbierinä, mutta kovin on eloton ja vähän tunkkainen.

Olut: Blue Moon. Heh. MolsonCoorsin feikkicraft saapui Alkoonkin sitten. Kaupoissahan tätä on ollut viime kesästä. Kertoo taas sokkomaistelusta, että arvio ja fiilis simaisuudesta on melko tyly. Olen tätä kuitenkin ihan mielikseni ruuan kanssa nauttinut ja kun tiesin mitä join, pidin tätä simppelinä, jos tylsänä witbierinä. Sokkona tunnisti witiksi vain koska se ei oikein tuntunut sopivan mihinkään muuhunkaan lokeroon.

2. Kaunis, kirkas, punertavaa tummaa kuparia. Tuoksussa villiä menoa ja roimasti kirsikkaa. Jotain belgikriekiä tai sen suuntaista kyseessä. Kirsikan lisäksi paahtoleipää, yrttejä, kirpakkaa happamuuden tuntua. Pyöreä, tasapainoinen suussa. Karamellimaltaan tukema happamuus, jossa kirsikkaa lopulta suhteellisen hennosti verrattuna röyhkeimpiin kriek-lambiceihin. Aivan järjetön tasapaino, osat vain pelaavat yhteen joka kohdassa. Jälkimakuun jää happamuuden ja kirsikan kepeä leikki. Hyvää on, viimeisen päälle. Sen verran maailmanluokan harmonia on elementtien kesken, että olisiko tämä jopa Rodenbachin Alexander?

Olut: Rodenbach Alexander. Sokkomaistajakin joskus löytää jyvän! Upea oluthan tämä on, kirsikkahappamien kärkeä.

3. Ei, kolmatta ei ollut. Kuvassa vasemmaisin on siideri, The Good Cider of San Sebastian Dry Apple. Se oli ihan juotava, joskin jotenkin parfyyminen siideri.

Oikeasti. Alkon maaliskuun uutuuksissa on kaksi olutta. Teemallinen erikoiserä, jonka pruuvasin viimeksi, sisälsi viisi lisää. Pysyvämpään (?) valikoimaan tuli silti vain kaksi. Viinejä oli 14. Verrokkina maaliskuussa 2017, samaan vuodenaikaan ennen lakimuutosta, olutuutuuksia oli 15. Niistä yksikään ei ollut silloiseen kauppavahvuuteen meneviä, suurin osa ei edes nykyiseen. Kaksi vuotta myöhemmin tulee kaksi uutuutta, joista toista sai kaupasta jo yli puoli vuotta aiemmin.

Ymmärrän, että joka päivä uuden oluen haluavaa nirsoa hörhökansaa on lähes turha yrittääkään miellyttää, etenkin kun markkinaosuus on kärpäsenpaskan luokkaa, mutta on tämä nyt vähän turhan raju heilahdus toiseen suuntaan.

Alko on kuitenkin edelleen ainoa paikka maassa mistä voi selkeän laillisesti ostaa yli 5,5% oluita, joten hörhöjäkin olisi hyvä jotenkin palvella. Ei se nyt näinkään voi mennä. Tällaisella valikoiman ylläpidolla on kovin hankala argumentoida etämyyntiä vastaan...

En tiedä, mitä tämmöisestä rämpimisestä pitkällä tähtäimellä tulee. Monopoli tuskin on näillä näkymin menossa ihan heti mihinkään ja numeroita katsoen oluen myynti tuskin on mikään erityinen prioriteetti Alkolle. Jos olutvalikoiman ylläpito on menekin johdosta tätä tasoa, niin jos saisi toivoa, Alko kehittäisi vakiovalikoimaansa vaikkapa siihen suuntaan, että hyllyissä on vakiona tuon Alexanderin tapaisia maailmanluokan tuotteita. Klassikoita ja huippuja. Silloin Alkosta tulisi varma paikka hakea ruokaoluet ja varmat nautinto-oluet. Olueen tutustuvat voisivat päästä helposti käsiksi juuri klassikoihin ja tutustua olueen parhaat edellä.

Tosin tähän rinnalle tarvitsisi sen, että tuleva eduskunta voisi viimein yksiselitteisesti sallia sen hemmetin etämyynnin nykyisen juupas-eipäs-pelleilyn sijaan. Sieltä voisi harrastajat tilailla oudompaa ja uudempaa kamaa, jolle ei ole vientiä niin paljon, että olisi järkeä kaikki pitkän maan myymälät täyttää. Sekä eritoten kannustaa ravintolamyyntiä siinä ohella.