Kärsitkö sinäkin FOLAF-ilmiöstä?

FOLAF

Useimmat tietävät ns. FOMO-ilmiön eli Fear Of Missing Out. Sehän tarkoittaa siis pelkoa siitä, että jää paitsi jostain mahtavasta. Ihmisen päivittäinen kokemus on nykyään täynnä ärsykkeitä kokeilla jotain uutta siistiä shittiä. FOMO on syy siihen miksi porukka jonottaa ympäri korttelin Amos Rexiin näyttelyn viimeisenä päivänä ja ämpäreitä Tokmannilla. Koska entäs jos se näyttely olisikin ollut juuri se taidekokemus joka mullistaa elämän ja jää käymättä? Tai entäs sitten, kun kiljupönttöön tulee reikä ja et käynytkään ämpäriä jonottamassa? Kyllä on silloin ämpärittömällä matala mieli.

Olutmaailmassa FOMO esiintyy tietynlaisten oluiden julkistamisen yhteydessä. Hypetetyt uutuudet, ensi kertaa maahantuodut tuotteet, supertuoreet julkaisut ja keinotekoisesti harvinaistetut rajoitetut kausierät keräävät kaikki innokkaita oluen ystäviä jonottamaan ja intoilemaan. Niistä ollaan usein valmiita maksamaankin suhteettoman oloisia summia. Sillä entä jos juuri se olut on viimein se mallasliemi, joka tarjoilee aivo-orgasmin kautta euforisen kuoleman ja olemassaolon pelosta karstaksi palaneelle sielulle vapautuksen ankeasta maallisesta vaeltamisesta? Jaa, se olikin vain taas yksi citra-humaloitu IPA. Ehkä se on se seuraava sitte!

Itse olen päättänyt, että FOMO on turha tunne, jolle ei pidä antautua kuin harvoin ja valitusti. Tarpeeksi hyvää koettavaa on joka tapauksessa ja tuskin siellä mitään niin ihmeellistä kuitenkaan on tarjolla, sillä 90% kaikesta on paskaa. FOMOn sijaan minua onkin ruvennut vaivaamaan erilainen pelko. Pahanlaatuinen FOLAF.

FOLAF on paljon vähemmän tunnettu ilmiö, sillä keksin sen viime viikolla. Vaatinee selittämistä. FOLAF eli Fear Of Losing A Favorite. Tai kotoisemmin: Suosikin menettämisen pelko.

Olet löytänyt jonkun tosi hyvän tuotteen. Sellainen joka on metrejä aiempien kokemusten yläpuolella. Kaupallinen tuote, joka kertaryminällä parantaa elämänlaatua, ryhtiä, libidoa ja itsetuntoa. Oikea markkinatalouden ylistys. Ostat sitä uudestaan. Tämä, tämä se on hyvä juttu! Just ihan helevetin hyvä jyväleipä. Paras hilseshampoo kolmeenkymmeneen vuoteen. On kyllä viimeisen päälle loistava homma tämä asia. Maailman raikkain hammastahna. Ihan järkyttävän maukas, juotava ja helposti saatavilla oleva olut. Vuosia ostat tuotetta varsin säännöllisesti, kun on niin hyvä.

Sitten jokin muistuttaa todellisuudesta. Baarin tiskillä on lappu: "Aventinuksella ei ole maahantuojaa". Persnahassa tuntuu kuumotusta. Ei Aventinus oma suosikki ole, mutta kyllähän se on klassikko ja aina sitä on saanut. Eikö mikään ole pyhää? Mitä omille suosikeille käy? Ei kai ne taas vie multa Orvalia? Ennenkin ovat vieneet. Silloin se edellinenkin hyvä shampoo katosi hyllyistä, miksei tämä nykyinenkin, pitäisikö varmuudeksi ostaa muutama sata pulloa varastoon?

Ja sitten. Sitten iskee lopullinen kauhu. Ei helevetin perkeleen perseenreikä: Asahi ja Brexit. Mitä mun ESBille käy?

Eikä ole ratkaisua jos pahin tapahtuu. Uusista oluista ei uskalla tehdä suosikkeja, koska niitä pidetään markkinoilla n. puolikas kullinluikaus. Niihin ei kannata rakastua, koska hylkäävät heti ja vievät sydämen mennessään, kuin mitkäkin petolliset Auervaarat.

Ja sitten niistä vanhoista suosikeistakin saa pitää kylmän hien kyllästämin tärisevin käsin kiinni. Pirun FOLAF.