Kotiolutta: Beerzebub - Quercus Crapulata

Quercus Crapulata 
Kotiolut, Suomi
Saison
8%, 40 IBU, 7.3 EBC, OG 1.065

Kotipanimo Beerzebub tarjoili taas maistettavaksi tuotosta. Aiemminhan Tuopillisessa ovat pyörähtäneet L'IPA du Incube ja La Saison du Succube arveltavana ja molemmat olivat melko mainioita. Tällä kertaa kieli on vaihdettu ranskasta latinaan, mutta saman suuntaista kehityslinjaa tuntuisi muuten olevan. Nimi tarkoittaa kai suurinpiirtein "juopunutta tammea", joka juontaa juurensa siihen, että olut on ns. "tammitettu" saison eli kypsytelty tammilastujen kanssa. Toki bonuksena nimessä on sana krapula.

Resepti on nähtävissä Brewfatherissa. Aiempaan ruis-saisoniin verrattuna wieniläismallasta on vähän lisätty ja ruis korvattu saisonille tyypillisemmällä vehnällä. Lisäksi täräys sokeria tuomaan voltit kahdeksaan asti. Humalointina Galaxya ja Hallertau Blancia. Hiiva on samainen Wyestin Belgian Saison II ja tietty ne tammilastut bonuksena.

Ulkonäkö on upea. Se on ollut näissä kaikissa Beerzebubin oluissa kohdallaan. Todella kaunis ja tiivis valkoinen vaahtohuppu hivenen samean tumman kultaisen oluen päällä.

Tuoksu ei meinaa vakuuttaa. Hieman samaa ongelmaa kuin tuossa du Succubessa. Hiivan neilikkaiset ja pippuriset esterit tuppaavat jyräämään ja pientä hiivaisuuttakin siinä pyörii. Ehkä ihan hitunen dms:ää. Joka tapauksessa hieman tunkkainen tuoksu, sellainen kevyt kotiolutmaisuus tuntuu. Sen läpi kyllä tulee sitten raikkaampia hedelmäisiä aromeja.

Ohut, perin kuivaksi käynyt olut, olematta kuitenkaan vetinen. Puhdas maku. Mausteiset esterit dominoivat maunkin puolella. Hieman lämmettyä hedelmäisiä makuja alkaa kuitenkin nousta kivasti ja olut paranee koko ajan. Aluksi meinasin, ettei tammi juurikaan maistu, mutta sitten tunnistin tutun oloisena takapiruna väijyneen maun: pommac. Taustalta etenkin jälkimakua kohti nousee sellainen kevyen pommacmainen hedelmäisyys ja pommac(in makusiirappi)han kypsytetään tammitynnyreissä.

Jälkimakuun nousee napakka katkero yhdessä mausteisten makujen kanssa. Hyvä tasapaino, mutta kombo lyö aina yhdessä vähän riitasointuja omaan makuuni, joskin mukana aaltoilevan hedelmäisyyden kanssa kokonaisvaikutelma on lopulta mukavan monitahoinen. Röyhtäistessä pörähtääkin suuhun sitten erittäin miellyttävä troopisen hedelmäinen jälkimaku. Galaxy tuntuu pääsevän parhaimmin esiin silloin. Sen kun saisi oluen kokonaisuuteen vähän kirkkaammin tuoksumaan ja maistumaan, niin vot.

Hieman samaa ongelmaa tässä on kuin aiemmissakin, eli belgihiiva määrää omaan makuuni hitusen liikaa, erityisesti tuoksun puolella. Se on hyvä belgilaismainen meininki ja toki makuasia, mutta oluen kuivahumalointiin käytetyt humalagrammat tuntuvat menevän hukkaan kun hiivan neilikat ja pippurit ryntäävät ne näin kovasti kumoon. Silti, varsin puhdas ja eritoten nautinnollinen kotiolut tämäkin on. Arvostan saman "humaloitu belgi"-teeman ympärillä tapahtuvaa kehittelyä.

Beerzebubilla on nykyään muuten myös blogi.