Jostain sain tai ehkä ostin kerran putelin Rekolan Munkintietä. Sittemmin panimo on vaihtanut nimensä Fiskarsin Panimoksi ja pullokoon pienemmäksi. Pullo pyöri jaloissa, ei oikein tehnyt mieli dubbelia. Sitten heivasin pullon kypsytyshyllyyn tieltä pois ja sinne se unohtui. Muutossa pulloja siirtäessä sitten huomasin, että tämmöinenkin on jo miltei vuoden kypsytellyt. Päätin antaa pullon olla ihan mielenkiinnosta lisää.
"Vahingossa" tämä kypsyi siksi, että 6,7% dubbel ei varsinaisesti vaikuta ihan parhaalta kandidaatilta säilyttelyyn. Voltteja saisi olla enempi. Tosin Koffin Porter ja länsinaapurin Carnegie Porter todistavat, että poikkeuksia on. Hyllyä katsellessa, tuumasin, että nyt oli hyvä tilaisuus tyypata miten Fiskarsin belgi kehittyy. Jos se on tähän mennessä jo huonoksi päässyt, niin ei ainakaan jatkossa kannata ostaa lisää kypsyttelyyn vaan juoda tuoreena.
Päiväys on 22.8.2017, oletan vuotta aiemmaksi pullotuspäivän*. Tämä olisi siis lähes kolmevuotias. Huoneenlämpöisessä "kellarissani" kypsyttyään ikään voi laittaa vähän lisääkin.
Ulkonäkö on entisensä. Tumman ruskea, pienellä vaahdolla. Kaataessa irtoaa aika tyly tuoksu, hyvin viinainen, liuotinmainen. Lasista nuuhkiessa vaikutelma on onneksi miedompi. Liuotinmaisuutta on vahvuuteen nähden yllättävän paljon, mutta ei häiritsevästi. Muuten erittäin mukava suklainen, kuivahedelmäinen, rusinainen tuoksu. Ikääntymisen huomaa. Nahkaisuutta myös vähän, vähän portviinimäisiä viboja.
Suussa silkinpehmeä, siis todella todella sulava. Erittäin hyvä tasapaino. Tätä juo mielikseen. Kokonaisuus maussa on yllättävän simppeli. Hedelmäisyys ja kevyt suklaisuus kohtaavat. Ikä on pyöristänyt kaikki karkeat kulmat pois. Syvyyttä ja kompleksisuutta siitä on tullut vain hiven. Olut tuntuu vahvemmalta belgiltä kuin onkaan, hedelmäisyys henkii hieman quadrupelin henkisiä tunnelmia. Rochefort 10 käy mielessä.
Kyllä tätä voisi pidempään kypsytellä, mutta on hyvä kysymys ottaako olut tästä suunnan huonompaan vai parempaan. Tällaisena n.kolmivuotiaana (?) ehdottomasti pehmentämisen arvoinen kuitenkin.
Hyvin kypsyy Munkintie! Ei kannata hättäillä.
*2016 ei tainnut juuri mikään panimo laittaa pullotuspäivää puteleihinsa. Kolme vuotta myöhemmin tilanne ei ole juurikaan parempi. Fat Lizardin oluista on tullut perus-kauppaostokseni vähintään puoliksi sen takia, että siinä tötsässä lukee miten tuoretta se on.
Olen jo ainakin pari-kolme viime kertaa, kun Munkintietä olen juonut, havainnut sen yllättävänkin hyväksi. Rekola-aikojen alussa se jätti enemmän toivomisen varaa. Tykästymiseen on auttanut myös se, kun lakkasin ajattelemasta tätä belgialaistyylisenä oluena. Kiva tumma sopivanvahvuinen olut, siinä se.
VastaaPoista