Hartwallin Mattsson-oluet

Hartwall lähestyi ja lähetti sisäisen "pienpanimonsa" Mattssonin oluita maistettavaksi. Jos en olisi törmännyt talvella baarissa Mattsson Imperial Porteriin, olisin suorastaan hämmästynyt, koska olin jo puolivarma, että koko ideasta oli luovuttu kaikessa hiljaisuudessa ja Hartwallin pikkupanimo jätetty koekeittämöksi.

Jos tarina ei ole tuttu, niin Mattsson on siis Hartwallin Lahden ison panimon keskellä oleva pienpanimo-kokoinen laitos. Se lanseerattiin 2017 ja kovasti silloin oli puhetta, että nyt voidaan tehdä vaikka mitä. Idea kuulosti ihan hyvältä ja maailmalla ainakin Guinness on käsittääkseni onnistunut hyvinkin vastaavanlaisessa brewery-in-brewery -konseptissa. Massiivinen laitos voi sivutuotteinaan tökkiä menemään pieniä eriä harrastajille ja kokeilumielessä.

Sitten Mattssonista ei kuulunutkaan oikeastaan yhtään mitään. Tavallaan. Lanseerausajan puheiden mukaan Mattssonin laitteilla valmistettiin jo silloin vähän heikossa maineessa olleen Polar Monkeys -crafty-brändin oluita, joissa panimon nimi (minkään panimon) ei ollut erityisen näkyvästi esillä. Ja apinakaljankin valmistuspaikasta liikkui huhuja, että ne tehtäisiin edelleen Tanskassa. En tiedä. Polar Monkeys oli heti aloitettuaan sellainen mahalasku, etten erityisemmin pitänyt lukua asiasta.

Lisäksi Lahden Erikois-sarjan oluita on kehitelty panimolla. Niitä "pienpanimon" omalla nimellä kulkevia tuotteita ei vain näkynyt.

Mutta talvella sitten tuli ihan Mattsson-nimisen brändin alla Imperial Porter myyntiin ja nyt kaksi lisää: Sour Ale ja Oat Pale Ale. Sekä Imperial Porter että Sour Ale ovat yli kauppavahvuuden, joten pääasiallinen myyntipaikka lienee Hartwallin valikoimalla olevat baarit. Oat Pale Ale sen sijaan on juuri 5,5% joten ehkä kauppaankin.

Näissä uusissa onkin sitten Mattssonin nimi ihan isosti esillä. Emoyhtiö on tosin häivytetty takaetikettiin maininnaksi, mutta eipä se itsestään pidä erityisemmin melua Lapin Kullan tai Karjalankaan tölkeissä. Firman nimi taitaa isosti brändinä olla käytössä vain vissyissä. Vaan onhan näissä toki vähän sellaista Blue Moon -henkistä kepeää huijauksen fiilistä vaikka teknisesti ottaen Mattsson ehkä onkin oma panimonsa. Etiketeissä ei kuitenkaan anneta suoraan ymmärtää, että kyseessä olisi pienpanimo, niin menköön.

Maistoin Imperial Porterin silloin talvella ohimennen baarissa enkä juuri vakuuttunut, mutta kokeillaan uusiksi.

Mattsson Oat Pale Ale
Alk. 5,5%, 40 IBU, 18 EBC
Pale Ale, Suomi

Kaurasta oluen nimestä huolimatta oluen "havumetsäiseksi humaloitu" kuvaus antaa vähän odottaa modernia humala edellä tehtyä IPA/APA-henkistä olutta. Humalalistassa Chinook antaa myös vähän viitettä siitä ja tietenkin se, että sellaisiahan suurin osa "X pale ale" nimellä myydystä kamasta nykyään on. Niillä odotuksin läksin maistoon ja vähän yllätyin.

Isokuplainen nopeahko vaahto. Tuoksu on suhteellisen mieto ja ei aivan sitä mitä odotin. Siinä on keksistä maltaisuutta ja metallisuutta ja enemmänkin mausteista humalaa kuin mitään raikasta sitrus-havupuu-vyöryä. Siksi aivan ensi kosketus vei ajatuksen enempi vaaleaan lageriin kuin esim. IPAan. Kyllä sieltä hieman sitä metsääkin irtoaa. Metallisuus vähän häiritsee.

Suussa kaura tekee pehmeyttä. Todella hieno juotavuus, miellyttävän soljuva, vahvuuttaan pyöreämpi tapaus. Suorastaan nautinto juoda ihan vain suutuntuman vuoksi.

Maussa sitten leikkaa, että mistä on kyse. Niin, eihän tämä mikään jenkkityylin pale ale kai yritäkään olla, havumetsäpuheista viis! Tämähän on hyvinkin britti-bittermäinen tapaus, eli pullokamana usein "pale ale". Hunajaleipäinen maltaisuus, hyvin tasapainotettu rapsakka katkero vastapainona, jossa on häivähdys sitä havuakin, mutta edelleen enempi koen mausteisena sen humalan. Humala ei kuitenkaan ole missään nimessä missään jenkkityylisessä isossa roolissa. Maunkin puolella metallisuus pistää ihan hivenen häiritsemään, mutta se on siedettävässä tasossa kuitenkin.

Tämä olisi varsin toimiva tapaus jos saisi pintin tuoppiin hanasta.

"Viipyilevä ja aromikas" sanoo pullo. No eihä ole. Mutta varsin hyvä olut!

Mattsson Sour Ale
Alk. 6%, 14 IBU, 10 EBC
Sour Ale, Suomi

Sitten mediaseksikästä hapanta. Olut on maustettu sitruuna- ja greippimehulla. Jää epäselväksi tuleeko happamuutta mistään muualta kuin suoraan sitrusmehuista. Vallitsevaan trendiin nähden yllättävän vahvaksi tehty hapan, useinhan nämä ovat jopa alle 4%.

Samea ja keltainen. Tuoksu on mieto, ihan raikas kyllä. Pientä kukkaisuutta ja greippiä. Ja metallia. Suussa täyteläinen ja paksuhko, ei erityisen kepeä.

Maussa on muhkea hedelmä alkuun ennen happamuuden puraisua, sellaista suorastaan lonkeromaista greippisyyttä kumpuilee. Ei tietty olisi mikään ihme jos olisikin samaa greippimehua kuin lonkerossa, onhan tämä Hartwallin tuote. Maku on modernin sourin tyyliin hyvin suora, happamuus on suht kevyt, mutta silti ihan selkeä kuitenkin. Sitruuna/greippimehu happoineen ottaakin loppumaussa pahasti yhteen sen vähäisenkin katkeron kanssa mitä olueen on laitettu. Vaikutelma on epämiellyttävä ja loppumaku jää ikäväksi ja tunkkaiseksi jopa. Juuri sellaiseksi mitä hapanoluelta ei toivoisi.

En viitsinyt juoda koko lasia. Näitä on vain niin paljon parempiakin.

"Raikas ja kirpeän sitruksinen" sanoo pullo. On just sitä, paitsi raikas.

Mattsson Imperial Porter
Alk. 7%, ... ...
Baltic Porter / Imperial Stout, Suomi

Sen verran mieto tämä on imperialiksi*, että vähän siinä ja siinä viitsiikö sitä sellaiseksi kutsua. Mutta jos 7,2% Koffin Porteriakin imperial stoutiksi usein sanotaan, niin menköön nyt tämän kerran.

Musta olut, nätti vaahto. Tuoksussa tökkää ensimmäisenä nenään lennokkiliimamainen liuotin. Tämä se häiritsi talvellakin. Sen lomasta nousee kyllä paahteisuutta ja aika mukavaa suklaisuutta, mutta liuotin häiritsee kovin.

Aika ohut, liukas ja kova on, vähän astetta tuhdimman schwarzbierin oloinen, mutta ei mitään pehmeän muhkeaa mitä nimestä ja mainoslauseesta olettaisi. Maku on kahvisen kova, siinä on samaa metallista tuntumaa kuin edellisissäkin, mutta paremmin peitossa toki. Alkoholinen liuotin häiritsee makuakin, jälkimaku on epämiellyttävä ja kokonaisuus ei vakuuta. Samaa kamaa kuin baarissakin, ikävä kyllä.

"Tumma ja sametinpehmeä" sanoo pullo. Tumma on. Samettikaupoille en Lahteen lähtisi.

---

No niin, eihän nämä nyt ihan mitään herkkua olleet. Tosin Oat Pale Alessa on potentiaalia, ei tosin mitään nykytrendin mukaista potentiaalia, mutta varsin hyvää olutta se oli.

Ikävä kyllä näin. Ihan mielellänikin näkisin markkinoilla ison talon laadulla ja mahdollisuuksilla tehtyä kamaa, joka on mielenkiintoista kuin pienestä talosta. Tällä näytöksellä se yhtälö ei kyllä toteudu, mutta ehkä joskus, jos ei kvartaalitalous vie?

*BJCP:n alaraja imperial stouttiin on 8%. Tosin tämä Mattsson on makunsa puolesta miltei enempi baltic porter ja samainen luokittelu mainitsee baltic porterin kohdalla, että sitä voitaisiin kutsua nimellä "imperial porter", josta väittely sitten vaatinee ihan oman fooruminsa...