Kotiolutta: Old Fires -oluet vastakkain

Ennenkin olutta maistoon kantanut Beerzebub -kotipanimo ehdotti joskus ennen kesää, että antaisinko biisin, jonka tulkinnaks voisivat tehdä Kaarlon Kotipanimon kansssa kilpailuna oluet. Minä sitten arvioisin oluet sokkona ja kertoisin voittajan. Hieno idea! Tottakai lähdin mukaan.

Kesän mentyä oluet toimitettiin. Kyseessä on ainoat kokonaiset alkoholilliset oluet mitä juon tässä tipattomallani, kun tuli jo keväällä luvattua. Sokkomaistelu oli tehty helpoksi. Pullot olivat samanlaiset, korkkien väriä myöten ja valmiiksi kääritty paperiinkin vielä.

Mutta sitten peliin astui...

Molemmat kotipanimot nimittäin postasivat oluista omiin blogeihinsa. Tarkoitus oli lukea jutut maisteltua. Maistelupäivän aamuna sitten avasin pahaa aavistamatta somen ja mikäpä muu olikaan Facebook-feedissäni ensimmäisenä otsikkona kuin Kaarlon blogin "Old Fires Belgian NEIPA". Sitäpä ei näkemättömäksi saa ja ellei Beerzebubin olut olisi hyvin saman tyylinen, niin sokkous oli sillä mennyttä. Viimeistään lasiin kaataessa peli oli selvä, toinen olut kun oli lähes musta. Noh, sitten pitää tuomita silmät päässä, ei kait siinä. Oluista en toki muuten tiennyt mitään.


Biisi

Ensin biisivalinnasta vähän, koska minulla oli kunnia se valita.

Kappaleella oli mielessäni kolme kriteeriä:
1. Se on hyvä biisi
2. Saan itse siitä idean jonkinlaisesta oluesta
3. Se ei ole mikään puhkisoitettu Bohemian rhapsody tai Murheellisten laulujen maa, mutta ei toisaalta myöskään mikään "Se Bethelin demon toinen biisi siltä puolelta kasettia minkä päälle Vekku nauhoitti -98" koska olisi kiva, että biisin myös löytää jostain. Olisi vielä parempi, jos kumpikaan panija ei olisi kuullutkaan biisiä, niin joutuisivat kuuntelemaan ja mietttimään.

Siksipä valitsin Blood Ceremonyn Old Firesin, joka täytti kaikki nämä kolme määrettä, lähinnä toivoen, että panijat eivät bändiä tuntisi. Bändi kun ei ole mikään erityisen tunnettu (vaikka onkin ihan parhautta), mutta on sentään sen verran olemassa, että biisin voi kuunnella esim. Spotifysta tai vaikka tästä:

Kirjoitin jo biisin valitessani muistiin mitä odottaisin oluelta:

Biisi on rouhivaa kitaraa ja sen lomassa kontrastina naislaulua ja hammondia. Oluena luen siinä olevan rouhean leipäistä taustaa, jossa kepeästi leijaileva raikas humalointi (tai muu mauste) tuomassa kontrastia, pitkällä svengaavalla jälkimaulla. 

Toivon myös, että oluessa olisi jotenkin heijastettu kertsin kohtaa

"Old Fires! / Dying embers expire / but the feeling remains"

tai mahdollisesti bridgessä olevaa

"In the darkness we retire / Let us light an endless fire" 

Tulien soisi siis näkyvän jotenkin paahteen tai savun tms. muodossa ja tietynlaisen okkulttisen pimeyden myös. Mutta ei liian ronskisti, ei tämä mitään brutaalia tappoa ole. American Brown Ale kevyellä savulla tai humalainen stout jonkinlaisella twistillä? Toki myös kappaleen sanoman vanhojen pakanauskontojen tulien ylläpitämisestä voi jotenkin solmia olueen, mutta itse en kyllä keksi miten, ellei sitten tee jotain pakanasahtia?

Ja eikun arvioimaan.

Pullot toimittanut Beerzebubin Ilkka Niskanen selitti kääreitä:
"Boris Johnsonin naama tuli esiin vahingossa kääriessä,
niin en voinut olla korostamatta sitä ja tehdä toiseen samanlaista."

BoJo 1 eli Kaarlon Kotipanimo Old Fires Belgian NEIPA

Kultainen, oranssihtava olut, isohko valkoinen nätti vaahto, sameutta myös. Vaahto jää puolen sormen paksuisena elämään pitkäksi aikaa isoimman olemuksen jo lähdettyä.

Trooppista hedelmää tuoksussa, mangoa, persikkaa. Pientä mausteisuutta taustalla. Saisonhiivamaista pippurisuutta. Raikas on. Oikein kiva tuoksu, mutta en löydä siitä yhteyttä biisiin.

Pehmeä, erittäin miellyttävä suutuntuma. Paljon hedelmäisyyttä ja mehuisuuttakin maussa. Sen läpi pippurinen mausteisuus ja sen kanssa upeasti tasapainossa oleva kepeä katkero soivat kuin hammond kitaran rouhiessa. Tästä yhteys löytyy ja biisin soolojen tullessa hymyilyttää.

Upea kotiolut tämä on, mutta yhteys biisiin on lähinnä tuossa kontrastissa. Kokonaisuutena en ihan saa sitä mielikuvaa tästä mikä biisistä tulee.

Ämyri möykkäsi biisiä luupilla koko tuomaroinnin ajan

A$AP Rocky 2 eli Beerzebubin Old Fires savu-chili-kveik

Hyvin tumman ruskea olut. Vaalean beige vaahto, joka myös jää olemaan pitkäksi aikaa puolen sormen paksuudelta.

Tuoksussa ensi hittinä tulee kuin hiivan estereinä ylikypsää hedelmää sekä lisäksi paahteisuutta ja makeaa savuakin. Oluen vähän lämmettyä hedelmä onneksi pitkälti poistuu, sillä se soti pahasti muun tuoksun kanssa ristiin. Tilalle tulee enemmän paahteista maltaisuutta. Tämä on enempi tuliteemaisen biisin linjassa.

Sulava, mutta öljyisen liukas ja jotenkin kova suutuntuma. Ei kovin miellyttävä. Ruskeaa maltaisuutta maussa, savua kevyesti, kivasti palanutta leipääkin löytyy ja pientä yrttiä taustalta ja ohoh, onkos tässä näin paljon alkoholia, että polttel... eikun tässähän on chiliä! Onko jopa chipotlea, siitäkö kevyt savuisuuskin tulee? En jostain syystä tullut edes ajatelleeksi chiliä tuliteemana vaikka sehän on suorastaan ilmiselvä. Hyvä idea!

Vaikka pidän hyvin tulisesta ruuasta, yleensä en voi sietää chilin poltetta oluessa. Tässä sitä on kuitenkin juuri sen verran kepeästi, ettei se pilaa meininkiä. Fiilistelen vähän poltetta kitalaessa ja mietin, että se ikään kuin jää tuntumaan pitkäksikin aikaa. Silloin Blood Ceremony laulaa ämyrissä "...and the feeling remains..." ja naurahdan ääneen.

Jälkimaussa on polton ja sopivan katkeron seurana makeutta, joka jää tahmaisesti huulillekin. Siitä huolimatta oluena tämä jää vähän kovaksi ja liukkaaksi. Vielä pehmeämpi, leipäisemmän maltainen ja viljainen, doppelbockmainen meno olisi tehnyt terää. Erinomainen kotiolut kyllä silti.

Tuomio

Molemmat olivat erinomaisia oluita, kotiolut-tasolla loistavia. Lopputuomiona jaan mielipiteen sillä, että Kaarlon olut on mielestäni oluena kokonaisuutena parempi, mutta toisaalta Beerzebubin olut vastaa huomattavasti enemmän sitä tumman puun ja uhritulien fiilistä minkä biisistä saan ja chilin käyttö oli kerrankin erinomainen idea ja sitä oli käytetty juuri sopivan hintsusti.

Eli koska kilpailu oli "mikä bisse tämä biisi olisi" (tai toisinpäin) niin kilpailun voitto minun puolestani Beerzebubille, mutta ei kuitenkaan suvereenisti ilman alaviitteitä. Oluet myös arvioivalla Reittausblogilla voi vielä olla sanottavaa asiaan.

Jälkiviisastelua

Käväisin lukemassa kotipanimoiden jutut oluiden pohjista. Beerzebub oli tulkinnut kappaletta aika samoin kuin minä ja nostanut tulielementin ja muinaisuuden esiin sekä myös todennut, ettei tässä pimeimmissä vesissä vielä soudella. "Synkän elementin piti olla ilmiselvä mutta ei läpitunkeva" oli juuri se lause mitä odotin. Chili ja savu olikin habaneroa ja kepeää savumallasta, ei chipotlea.  Muinaismeininkiäkin oli katajan ja kveik-hiivan kautta, eli tavallaan sitä pakanasahtia. Kataja oli oluessa kyllä sen verran taustavaikuttimena, ettei sitä tietämättä osannut poimia oluesta. Kveik taas voi tehdä vaikka mitä temppuja ja kokemukseni kveik-hiivoilla käytetyistä ovat jääneet muutamaan. Sitä syyttäisin kuitenkin alkufiiliksen hedelmästä. Opin myös olevani "musiikkiorientoitunut olutskribentti". Ai?

Kaarlon Kotipanimo puolestaan oli melkein lähtenyt samoille tummille linjoille, kunnes oli sukeltanut grooveen ja saanut vision, että "myös oluen olisi groovahdeltava letkeästi". Se oli osittain ihan toimiva idea, niin kuin mainitsin yllä, mutta sanoituspuoli jäi oikeastaan huomioimatta. Ja näin kirjoittavana olutkyylänä arvostan tietysti sanoituksia. Pakko sanoa, että nauratti tuo Kaarlon (kieli poskessa) yritys vaikuttaa tuomarointiin ulko-oluellisilla seikoilla. Pullot paljastettua nauratti vielä enemmän. "Ehkä tuomari ammattimaisuudessaan näkee tällaisten temppujen läpi." Käännetystä rististä olisi ehdottomasti saanut kisan ulkopuolisia bonuspisteitä, mutta vaikka näen temppujen läpi, niin sanomalehtipaperin läpi en näe. Niinpä komia riipus ja etiketti jäi huomiotta ennen kuin tuomarointi oli tehty. Kannattaa käydä Savossa toisenkin kerran.

Kun kotioluet ovat näin hyviä, niin mielikseen näitä tuomaroi.

Päivitys:
Reittausblogin juttu täällä