Syö olutta -elokuu: Walesiläinen Jänis

Walesiläinen jänis eli Welsh rabbit on Brittein saarilta peräisin oleva ruoka, jossa ei tunnetusti ole yhtään jänistä. Huumorihaasteelliset käyttävät uudempaa nimeä Welsh rarebit. Viime keväänä törmäsin Kölnissä vähän saman henkiseen vitsiin kun kölniläiset myyvät puolikkaana kanana sämpylää, juustoa ja sipulia. Lähes stereotyyppinen ero näissä tietysti on, että englantilaisten vitsi on hauska ja saksalaisten ei.

Jäniksen sijaan ruuassa on juustoa. Ilmeisesti on jonkin sortin ikimuistoinen läpänderi, että walesiläiset rakastavat paistettua juustoa lähes yhtä paljon kuin lampaitaan.* Niinpä walesiläinen jänis on paahdettua leipää, jonka päällä on juustoinen kastike ja sitten koko komeus on vielä käytetty grillin alla. Olut asiaan liittyy kastikkeen osana. Käytännössä juustokastike tehdään suurustettuun olutpohjaan.

Ensimmäinen elokuun resepti oli sellainen uudehko olutkirjan resepti mitä olin halunnut kokeilla, toinen sellainen mitä olin halunnut kokeilla olutkirjasta jo ikuisuuden. Tämä kolmas on sitten sellainen, mikä on aina kiinnostanut oikeastaan ihan muista kuin olutsyistä. Eli nimen takia.

Kokeilemaan! Käytin Englannin yläluokkaisimman nimen omaavan downshiftaavan hippikokin Hugh Fearnley-Whittingstallin reseptiä, joka löytyi BBC:n sivuilta. Tein puolikkaan annoksen. Jos klikkaus ja englanti on liikaa, niin suomennanpa tähän.

Walesiläinen jänis
50g vehnäjauhoa
50g voita
250ml vahvaa olutta, lämpimänä
250g vahvaa cheddaria, raasteena
2 tl englantilaista sinappia
2 rkl Worcestershire-kastiketta
mustapippuria
4 isoa siivua vuokaleipää

1. Sulata voi pannulla ja sekoita jauhot sekaan. Sekoittele syntynyttä suurustetta muutama minuutti, älä anna palaa.
2. Sekoita lämmin olut asteittain mukaan, kunnes tuloksena on paksu tasainen kastike
3. Laita juusto sekaan ja sekoita kunnes se on sulanut ja tuloksena on tasainen paksu tahna
4. Mausta sinapilla, worcesterilla ja mustapippurilla
5. Paahda leivät, jaa tahna leiville ja laita kuuman grillivastuksen alle pariksi minuutiksi.

Kastikemössö näyttää valmiina tältä

Sen verran suomettuminen iski reseptiin, että käytin Turun Sinappia ja olutkin oli kauppavahvuista. Brittiläistä sentään eli Fuller'sin London Pridea. Terävämpi sinappi ja luonteikkaampi olut olisivat voineet olla paikallaan.

Tämähän ei ole mikään kovin kaunis ruoka. Netistä kun googlettaa niin parhaimmillaan tässä on hyvän näköinen lasagnemainen juustopinta, mutta yhtä usein kyseessä on vähän vastenmielisen näköinen ruskea lätykkä, jota on epätoivoisesti yritetty piristää jollain ruohosipulin paloilla. Liekö käyttämäni juuston vikaa (Godminsterin vintage-cheddaria), mutta en saanut millään aikaiseksi kauniita ruskeita kuplia evään pintaan, niin kuin ne internetin ruokakuvaajat ovat saaneet. Annoin yhden palan olla grillin alla niin pitkään, että leipä meinasi palaa pilalle. Ajasta ei siis ollut kiinni. Ei voi mitään.

Ruma on kuin sika isona. Hyvää kyllä tuli.

Niin. Tämähän on varsin oiva eväs jos ei kaipaa mitään erityisen fancya tai terveellistä. Muhkea juustovoileipä, mikäpä sen parempaa? Olut tuo kastikkeeseen täyteläisyyttä ja syvyyttä ja sen ehdottomasti huomaa seoksesta vaikka käytin suhteellisen voimakasta juustoa ja miehdohkoa olutta.

Tuomio: Walesiläinen jänis

Oikein jees!

Parempaa kuin ilman olutta? Uskon niin.

*Huvikseni linkitin lammashommassa Niall Griffitsin Walesiin sijoittuvaan kirjaan Sheepshagger. Aivan käsittämättömän upea kirja, siksi linkitin.