Viiniretkellä Arkadiassa, osa 2

Alkon sisällöntuottajakoulutus jatkuu.

Juuri kun Olutliiton facebookissa oli siinnyt keskustelu oluiden tyyli/maku/whatever-jaottelusta siirryttiin Arkadiankadulla tutustumaan Alkon makuluokitteluihin. Tämän kerran ohjelma olikin hyvin suoraviivaista. Maistettiin siis Alkon viiniluokittelut läpi ja sen jälkeen vähän oluitakin juustojen kera. "Opiskelijoiden" olutihmiset olivat myös vahvistuneet olutsommelier Maria Markuksella.

Alkohan jokunen vuosi sitten lanseerasi viineille ja viskeille makuluokittelut, tyyliin "Pehmeä & Hedelmäinen". Oluille tuli samalla tyylinmukainen jaottelu, josta aika ja pienpanimobuumi ajoi ohi hetkessä ja jako on tällä hetkellä ihan katastrofi, kun siellä on sellaisia megaryhmiä kuin "ale" ja toisaalta niin täsmällisiä kuin "pils".

Kerrottiin myös Alkon valikoimaan pääsystä. Valikoimia on neljä: Vakio, kausi ja tilausvalikoimat sekä kuukausittaiset erikoiserät. Tilausvalikoimassa voi käytännössä olla kaikki maahantuojien tuotteet jos maahantuoja niin näkee. Se myös mahdollistaa pienet määrät. Itsellänikin oli sellainen käsitys, että Alkon kattavuus vaatii sellaisia tuotantomääriä, ettei niihin pienet puljut kykene. Tilaussettiin kuitenkin pääsee jopa yhdellä pullolla. Jotain legenda-tason viiniä* kuulemma tuleekin joka vuosi yksi viidentoista tuhannen euron pullo, jonka joku todellisuudentajun menettänyt vielä ostaakin. Oikeasti, jos maksat mistään juomasta viisitoista tuhatta pullolta, niin ei kannata ihmetellä jos on muurin edessä vallankumouksen tullessa.

Viiniryhmiä on kymmenen. Viisi valko- ja kuohuviineille ja viisi punaviineille. Nämä kaadettiin laseihin eteemme. Tai punaviinit oli jo kaadettu valmiiksi, kuulemma yhden niistä oli annettu dekantoitua neljä tuntia. Hirveän hankalan kuuloinen juoma tuo viini välillä.

Pehmeä & Kepeä -ryhmän valkoviini oli lystikkään näköisessä pullossa oleva monesta viinistä sekoitettu valkkari, joka on helppo juoda, koska se ei maistu juuri miltään. Paitsi vähän pahalta jälkimaussa. Mieleeni tuli sana "prestomainen", koska Presto-pakkauksista opiskelijana tekemäni "kuiva valkoviini" oli samalla lailla pahaa. Nämä ovat yleensä halvemmasta päästä kuulemma. Eli dokausviinejä.

Lempeä & Makeahko -ryhmästä puhalsi Gewürztraminer-rypäleen viini. Uniikin makuinen rypäle on yksi suosikkejani. Sain sanoja sen maulle: Litsi, ruusuvesi. Keskusteltiin myös viinin sokeri ja happamuuspitoisuuksista, jotka ilmoitetaan nörttiystävällisesti tarkkoina gramma per litra tietoina. Kuulemma ihmisille on vaikea myydä ajatusta, että hieman jäännössokeria voi olla ihan hyvä juttu. Näitä suositeltiin tuliselle ruualle.

Pirteä & Hedelmäinen on suurin ryhmä ja esimerkkinä siitä sitten chardonnayta. Tämä oli sellainen mikä on päässäni nimellä "hyvä kuiva valkoviini". Viime kerran Anything But Chardonnay -linja ei sitten pädekään, koska tämä onkin ihan jees. Päärynäinen ja kuivakka. Hyvin erilainen kuin ensimmäinen pehmeä & kepeä ryhmän kuiva valkoviini.

Vivahteikas & Ryhdikäs ryhmästä Grüner Veltliner-rypälettä, joka on myös suosikkejani. Happokuus määrää. Suositeltiin valkoisen kalan ja erityisesti fenkolin kaveriksi, jota pitänee joskus testata. Tämä oli maistetuista valkoviineistä mielestäni paras.

Runsas & Paahteinen on viimeinen valkoviiniryhmä, sieltä Chenin Blanc -rypäleen viiniä, joka on tammikypsytetty. Tammen käyttöhän on paljon harvinaisempaa viinien kanssa kuin mielikuvat ja markkinointi antavat ymmärtää. Tässä onkin hienosti paahtoleipäistä menoa ja mausteisuutta. Selvästi kompleksein ja syvin maistetuista valkkareista. Hinta yllättäen alle 20€ pullo.

Sitten puNkkuihin.

Marjaisa & Raikas eli kepeämmätt punaviinit. Pidin ennen tuhdeista punaviineistä, mutta sain kerran ravintolassa niin hienon hennon pinot noirin, että olen sen jälkeen kallistunut enemmän kepeiden suuntaan. Upean tuoksuinen pinot noir sieltä esimerkkinä. Koko marjasato tuoksussa, vadelmaa, mansikkaa ja karpaloa. Valkkareiden jälkeen tanniinit kuitenkin tuntuivat äkäisemmältä kuin ehkä olivatkaan, eikä viinistä oikein jää hirveän positiivinen kuva kokonaisuutena.

Pehmeä & Hedelmäinen on sitten juuri nimensä mukaista. Halvahko sekoitusviini. Hyvin mustikkakeittomainen meininki, sellaista helppoa ja vaaratonta. Mikä on ironista, koska brändi yrittää olla kovinkin vaarallinen. Joku sanoi, että "maistuu siltä miltä lapsena kuvitteli punaviinin maistuvan". Se on hyvä kuvaus. Ei se pahaa ole, mutta aika mehua. Pehmeistä ja hedelmäisistä sanottiin myös, että ne voivat jopa hyötyä kylmänä nauttimisesta.

Mehevä & Hilloinen on suurin ryhmä, jopa lähes puolet punaviineistä on siinä. Valkoviiniryhmien nimet olivat hyviä, mutta nämä punaviiniryhmät toimivat vielä paremmin. Tässäkin esimerkissä (cabernet sauvignon & merlot) oli hienosti marjahilloa ja tuhtiutta. Ei sellaista helppoa mehua kuin edellisesssä. Tässä oli jo meininkiä.

Vivahteikas & Kehittynyt ryhmästä Rioja-alueen espanjalainen viini oli hyvin syvä ja kirsikkainen. Muistutti jopa kriek-lambicia, mutta ilman lambicin happamuutta. Hieno viini. Nahkaa ja kompleksisuutta. Tämä oli myös se yli neljä tuntia dekantoitu tapaus. Suositeltiin rustiikkisia ruokia.

Roteva & Voimakas ryhmästä italialainen Amarone, jotka kuulemma myyvät jouluna kuin häkä. Kuulemma klassisia laatuviinejä ei saa menemään halvemmalla kuin jouluisin Amaronea Suomessa. Tämä esimerkki on vieläpä illan kallein viini (yli 40€). Voimakas tosiaan ja ronski kaikin puolin. Tarvitsee kaverikseen riistaa tai vahvoja juustoja.

No niin. Kun oli syljetty kymmenen viiniä, päästiin mukavuusalueelle ja nielemään. Kävimme juustolautaset ja eteen kaadettiin viisi olutta. Oluita maisteltiin juustojen kanssa ja valittiin parhaat parit. Oluethan eivät ole noiden viinin kaltaisten makutyylien mukaan ryhmitelty vaan aika karkeisiin tyyliluokkiin, niin kuin yllä mainitsin. Kaikkia kahdeksaa olutryhmää ei edes maistettu vaan viidestä maistetustakin kaksi kuului "erikoisuus"-ryhmään. Joukossa oli pari sellaista, mistä kiinnosti muiden osallistujien kommentit enemmän kuin oma kokemus. Vetäjät kertoilivat samalla oluesta, tosin Master of Wine Vilkuna selvästi antoi nyt tilaa Anri Lindströmille.

Ensin Vehnäolut-ryhmän tuote ja chevreä. Witbieriä tarkemmin sanoen, hyvin tyylinmukaista sellaista. Kyllä te tiedätte miltä se maistuu. Chevren kanssa wit toimii varsin hienosti. Tosin kuten joku mainitsi, ehkä jopa liian hyvin, koska juusto ja olut meinaavat taklata toisistaan kulmat pois.

Seuraavaksi gueuze lambicia. Lambic on tietty uniikkina konseptina aina hyvä esitellä. Nyt toinen esittelijä meni vain mainitsemaan ennen maistoa, että hänen mielestään gueuzet ovat jopa vatsahappoisia, niin sehän siellä sitten ihmisille mieleen tulee. Kittijuustoa gueuzen kaverina. Sekin toimii ihan jees. Gueuze vähemmän yllättäen herätti voimakkaita reaktioita. Ei pidetty.

Kolmanneksi oli nimellisesti tupla-IPA, mutta kuten oluita esitellyt Anrikin mainitsi, ei välttämättä ihan mikään tyypillisin esimerkki tyylistään. Ei, sillä kyseinen "IIPA" lähentelee barley winea etenkin mallaspohjansa puolesta. On siinä toki ihan tuntuva katkerointi ja kyseessä on kyllä muuten loistava olut. Sen kanssa kypsää cheddaria. Olut sai ehkä vähän yllättäen todella paljon ystäviä yleisöstä. Odotin, että katkerot olisivat vieneet suosiota. Parituksestakin pidettiin. Itse olisin ottanut mielummin jonkun muuten saman henkisen, mutta vähemmän humaloidun, strong englishin tms. Tässä katkerot löivät juustoa köniin.

Neljäs olut olikin trappisti-quadrupel. Se on siitä näppärää, että voi sanoa kyseessä olevan maailmanklassikko ja silti on monta vaihtoehtoa eikä tietty brändi nouse esiin. Sen kanssa oli paritettu appenzelleriä. Olin aika skeptinen, juusto tuntui liian miedolta, mutta parihan oli ihan loistava! Ehdottomasti suosikki tässä.

Viimeiseksi päästiin ihmettelemään sitten vähän craftimpää kikkailua. Eli imperial stoutia, jota oli maustettu kahvilla sun muulla. Sen parina vahvaa roquefortia. Erinomainen kombo sekin. Olut itsessään ei ollut suosikkejani, mutta ei se mitään pahaakaan ole.

Lopuksi vielä järjestäydyttiin ennalta määrättyihin ryhmiin ja arvottiin loppu-päivällisen valmistavat ryhmät. Päädyin amuse-bouche eli "kokin tervehdys" -ryhmään. Muut ryhmäläiset ovat ammattilaisia ja puoliammattilaisia ruokahommissa niin tietenkin alkoivat pommittaa loistavilla ideoilla ennen kuin ehdin itse edes miettiä, että mistä on kyse. Noh, olen ihan jees pilkkomaan sipulia, niin kai minustakin jotain hyötyä...

*Yksittäisiä brändejä pyydettiin olemaan mainitsematta, mutta tämän kyllä ihan rehellisesti unohdin.