Olutkirjoja: Mika Laitinen - Viking Age Brew & Mark Dredge - A Brief History of Lager

Mika Laitinen: Viking Age Brew - The Craft of Brewing Sahti Farmhouse Ale
Chicago Review Press, 2019

Kirja on, kuten nimestä voi päätellä, englanniksi. Mika Laitinen sen sijaan on, kuten nimestä voi myöskin päätellä, suomalainen. Tuttu mies mm. Sahti-kirjan, Rakkaudella Pantua -kotiolut-oppaan, Maltainen.fi-blogin ja Brewing Nordic -sivuston takaa.

Mika on vaivihkaa kehkeytynyt maan kovimmaksi sahti- ja maalaisoluttietäjäksi ja teki historiaa julkaisemalla tämän sahtiin ja muihin lähialueen maalaisoluisiin keskittyvän kirjan englanniksi rapakon tuolla puolen. Käsittääkseni ensimmäinen kerta kun sielläpäin julkaistaan sahtikirja. Ostin kirjan heti sen ilmestyttyä, mutta vähän olutkirja-ähkyssä olen nautiskellut opusta hitaaseen tahtiin muun lukemisen ohella. Paria sataa sivua olen onnistunut venyttämään kuukausisotalla.

Itsehän en ole mikään ylin sahdin ystävä, vaikkakin olen selvästi lämmennyt sille viime vuosina. Oluthistoria sen sijaan kiinnostaa aina ja Laitinen täräyttääkin kirjan alkupuolella melkoisen suorituksen. Nelosluku "History of Farmhouse Ales" on yksi parhaista oluen historioista mitä olen lukenut. Siinä luonnollisesti keskitytään juuri maalaisoluen historiaan, mutta sehän toki on yleisesti oluen historiaa tiettyä pistettä ennen.

Taustatyötä on tehty uskomaton määrä ja se on saatu hienosti mukaan. Ihastelin suorastaan miten informaatiorikasta ja tiivistä Laitisen teksti parhaimmillaan oli. Jokainen lause tuntui tarkkaan hiotulta.

Historian lisäksi kirjassa käydään läpi erilaiset Pohjoismaiden ja Baltian alueen maalaisoluet läpi ansiokkaasti ja niiden erityisluonteet hienosti piirtäen. Gotlandsdrickaahan sitä pitäisi päästä maistamaan nyt sitten. Sahti on luonnollisesti korostuneesti esillä, kaupallista valmistusta myöten ja Hämeen kovimpia sahtinikkareita seuraten Laitinen kertoo mistä on kyse ja miten sitä valmistetaan ja millaisia variaatioita näinkin pienellä alueella esiintyy.

Kirja on ensi sijassa tarkoitettu kotiolutkirjaksi ja loppupuoli onkin prosessia ja reseptejä. Siitäkään ei voi moittia. Laitisen taustatyö on niin läpikotaista ja omat kokeilut niin kattavia, että jokainen nykypanijalle epäilyttävän oloinen vanha tapa ja raaka-aine tuntuu olevan kuitattu "kokeilin tätä itse, tämän vuoksi se toimii"-saatteella. Tykkäsin eritoten miten Laitinen kärsivällisesti maanittelee kotiolutpanijoita luopumaan vierteen keittämisestä ja turhasta mittausvimmasta sahdin yhteydessä.

Kielellisesti aina silloin tällöin pilkahtaa, ettei Laitinen kirjoita äidinkielellään, mutta hyvin harvoin. Nekin kerrat varmaan huomaa vain siksi, että suomea puhuvana tunnistaa taustalta suomenkielisen ilmaisun, siinä missä englanninkielinen pitänee samaa kohtaa vain vähän erikoisesti sanottuna. Teksti on jouhevaa, selkeää ja helppolukuista.

Olen ymmärtänyt, että kirjan outo nimi on ollut kustantajan valinta. "Viking age" myynee sielläpäin paremmin kuin "nordic farmhouse". Sisällössä viikinkejä tunnutaan sivuavan lähinnä näön vuoksi, että kai nekin jotain tällaista joi. Amerikka näkyy myös siinä, että takapajulaa varten on pitänyt käyttää fahrenheitejä, paunoja ja muita absurdeja mittayksiköitä. Onneksi sivistyneemmän maailman yksiköt on sisällytetty mukaan.

Loistava teos. Pariin sataan sivuun on saatu kuvineenkin panos informaatiota, joka vastaa vähintään kaksinkertaista sivumäärää ja silti juttu on miellyttävälukuista. Erityissuuret bonusaplodit hakemistosta, lähdelistasta ja vieläpä tärkeimpien lähteiden esittelystä.

Mark Dredge: A Brief History of Lager

Huom: Kuuntelin tämän äänikirjana.

Mark Dredge on brittiläinen olutkirjoittaja, joka päätti ottaa asioikseen vetää yhteen lagerin historian. Lagerhan ei tietysti ole ollut mikään mediaseksikkäin juoma viime vuosina, niin aika yllättävä veto sinänsä. Pariin sataan sivuun tässäkin on historia puristettu, mutta Laitisen informaatiotiiviys jää kauaksi.

Dredge pyrkiikin olemaan ensisijassa viihdyttävä ja vähän Pete Brownin henkeen sekoittaa omia seikkailujaan osaksi tarinaa. Niissä välillä Dredge haastattelee reinheitsgebotiin ja oktoberfestiin sukunsa kautta liittyvää König Ludwig panimon Prinssi Luitpoldia, välillä vetää seitinohuet bia hơista Vietnamissa ja välillä ottaa tumut Asahista Japanissa. Jälkikäteen kun ajattelee, tyyli tuntuu jopa vähän imitoivan Brownia, mutta ei ole aivan niin vetävää tai hauskaa.

Ensimmäinen puolisko käsittelee lagerin kehittymistä nykymuotoonsa aloittaen sen synnystä Baijerin viileissä luolissa joskus myöhäiskeskiajalla. Reinheitsgebotia ja fest-meininkejä korostetaan vähän liikaakin Baijerista puhuttaessa. Sitten 1800-luvulle päästyä keskitytään neljään merkittävästi lagerin nykymuotoon vaikuttaneeseen panimohenkilöön: Spatenin Gabriel Seidlmayeriin, Klein-Schwechatin Anton Dreheriin, Pilsner Urquellin Josef Grolliin ja Carlsbergin Emil Hanseniin. Ensimmäiset toivat (Müncheniin ja Wieniin) edistyneempiä panimotekniikoita ja laiteinnovaatioita pääasiassa Britanniasta, kolmas loi pilsnerin ja neljäs eristi maailman ensimmäisen puhtaan lagerhiivakannan.

Pääosin kirja on tähän asti mielenkiintoista kamaa. Sitten päästään vaalean lagerin amerikan- ja maailmanvalloitukseen 1900-luvulla ja se menee aika puuduttavaksi numerojumpaksi. Anheuser-Busch, Heineken ja kumppanit ovat esillä, mutta lähinnä siinä kuinka nopeasti kullekin alueelle levittiin ja kuinka paljon olutta myytiin.

Onneksi kirja hyppääkin numeromaiden jälkeen Vietnamiin, sillä kosketus Vietnamin uniikkiin bia hơi-kultuuriin on kirjan mielenkiintoisinta antia. Ensi sijassa siksi, etten tiennyt siitä mitään. Vietnamissa siis juodaan periaatteessa heikkotasoista, mietoa vaaleaa lageria niin, että käytännössä joka päivä on pubissa uusi tuore kegi. Se vedetään naamaan, sillä säilyvyys on heikkoa, mutta toisaalta onpa tuoretta oluttakin. Olut ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta Dredgen kuvaus kapakkimenosta herkullisten vietnam-safkojen kanssa kuulostaa kadehdittavalta toiminnalta.

Japanin osuudesta opin jo kuultujen dry beer -juttujen lisäksi maan kolmesta oluttasosta. Mallaspitoisuuden verotuksesta johtuen maassa on absurdeja heikoimman luokan kokonaan maltaattomia daisan no biru "oluita", jotka tehdään ties mistä soijapavuista ja laboratoriokeksinnöistä. Dredge ei anna kovin mairittelevaa kuvaa näistä litkuista. Craft-skenen nykymenon huomioiden tähän suuntaan ollaan varmaan menossa muuallakin (vitsi vitsi).

Dredge pääseekin lopuksi nykypäivän pienpanimolageriin huomauttamalla ensin, että moderni "craft"-buumi syntyi ensisijassa vastareaktiona juuri Budin ja kumppaneiden mauttomalle teollisuusoluelle. Oluesta innostuneet uudet kuluttajat ja panijat ensisijaisesti suosivat peruslageriin verrattuna hyvin voimakkaita makuja, kuten IPAa. Dredge huomauttaakin, miten heiluri on viime vuosina heilahtanut niin pitkälle extremen suuntaan, että se alkaa jo työntää ihmisiä luotaan. Niinpä craft-lagerin aika. Samassa nykypäivän ja tulevaisuuden kehityssuuntia tarkastelevassa luvussa käydään läpi Carlsbergin laboratorion hiiva- ja mallasvirityksiä, jotka ovat ihan mielenkiintoisia.

Enemmän tähän olisi toivonut painotusta alkupään vanhempaan historiaosaan ja etenkin vähän syvempää ottautumista saksalaisiin ja tsekkiläisiin lagerin erilaisiin variaatioihin. Toki niitä alussa käsitellään, mutta aika lyhkäisesti. Kun moderniin vaaleaan teollisuuslageriin päästään, tulee selväksi, että siitähän tässä oli kyse kaiken aikaa. Eikä siinä, sen numeroluetteloinnin olisi vain voinut jättää vähän vähemmäksi.

Äänikirjan lukijasta erityishuomiona, että tyyppi on panostanut paljon muidenkin kielten ääntämiseen. Saksan-, ranskan- ja jopa vietnaminkieliset sanat tuntuvat tulevan erityisen huolitellusti oikein (tosin mitäpä minä vietnamin ääntämisestä tiedän...). Tosin Anheuser-Busch kuulostaa jotenkin väärältä kun se lausutaan saksalaisittain.

Dredgen kirjan kuva: Audible.co.uk