Bönthöö Bönthöön -blogin Teemu kirjoitti olutmedioista ja kommentoi näkemystä, että olutblogit ovat kuolemassa. Väitti etteivät ole? No ei kai ne ole, vaikka omakin päivitystahti on vähän hiipunut. Se oikeastaan johtuu pääasiassa siitä, että olutarvioita en ole jaksanut enää aikoihin kirjoitella kuin Alkon pruuveista lyhkäisiä ja aivan toisinaan jonkun irtoarvion. Kyllä ne lukijoita tuntuvat kiinnostavan, mutta harvemmin itseäni. Mielummin kirjoitan jonkun reissujutun tai jonkun jossa on joku muu pointti, oli se pointti nyt vaikka paska vitsi tai muu kainalopieru.
Toinen syy olutarvioiden harvinaistumiseen on se, että olen perinteisesti tehnyt arviot kotona ja olen huomannut ihan vaivihkaa siirtäneeni kulutustani koko ajan enemmän baareihin. Tykkään enempi istuskella baarissa ja olutkin on hanasta parempaa ja vähemmän altis sekundalle, niin ei tule kotona tuumailtua lasin edessä niin usein. Hyvinvoinnin ongelmia.
Nyt kun Teemu asian puheeksi otti, niin innostuin Kampin K:hon eksyttyäni, että "no perskeles kahdella ässällä, tehdäänpä oikein vanhaan tapaan parit olutarviot". Nappasin pari mielenkiintoisinta mukaani ja kauhistelin samalla "erikoisoluiden" nykyisiä kauppahintoja. Ei ihme, että istuu mielummin baarissa kun jostain Ayingerin pilsistä vedetään viittä euroa 0,33l pullolta. Hävetkää nyt jo maahantuojat ja kaupat helvetti soikoon vähän. Baarissa olut sentään lasketaan hanasta valmiiksi lasiin ja joku muu hoitaa tiskitkin.
DDH Infusion Pale Ale
Ruosniemen panimo, Suomi
4,7%, 13 IBU, 10 EBC
(New England) Pale Ale
Ensimmäisenä valikoitui Ruosniemen tölkki. Oli mennyt ohi, että Ruosniemikin on ruvennut tölkityshommiin. Näköjään n. kuukausi sitten on ensimmäiset tölkit kauppoihin lähteneet, joten tämähän on mukavan tuorettakin. Toisekseen Ruosniemen pullojen perinteisesti hillityn artesaani-ekonomi-insinööri-nimeämislinjan rinnalla tölkin hypesanoitettu nimi nauratti. Hörähdin ääneen hyllyn ääressä. Että tuohon piti lähteä? Pakko kai tätä nyt on kokeillakin sitten.
Oranssi, lähes läpinäkymättömän samea olut, kuten asiaan kuuluu. Iso ja kestävä vaahto, vehnää kun on mukana. Raikasta hedelmää tunkee tuoksussa. Pihkaa mausteenomaisesti hypeksii sekaan. Marjaisuuttakin, johon lienee syypäänä mosaic. Sen kaverina humalina näkyy olevan cascade ja citra. Katkerot vedetty numerojen puolesta niin alas, että moiselle olisi vielä pari vuotta sitten naurettu. Vaivaiset 13. Vähemmän kuin koffissa. Pientä häiritsevää muovailuvahaa/taikinaa tuoksussa myös, mutta olen huomannut vuosien varrella, että tämä IPA-lasi korostaa sitä piirrettä turhan kovasti. Pitäisi heittää mäkeen koko maljakko.
Suussa pehmeä, mutta ohuenläntä. Hyvinkin vetinen. Tuoksun hedelmäisyyttä on maussakin, mutta sitä tukeva mehumainen muhkeus puuttuu. Loppumakuun nousee vielä vähän teemäistä kitkeryyttä, jota en erityisemmin arvosta. Hyvin lievä katkero. Sori nyt Pori, mutta en minä toista haluaisi.
Miksiköhän muuten 4,7%? Onko vanhat tavat näin tiukassa kiinni vai Norjaanko tätä halutaan viedä?
Who Cares Limited Editions Beep Double Dry Hopped Pale Ale
Bevog, Itävalta
5,3%
(New England) Pale Ale
Tiedättekö mitä voitte tehdä näiden helevetin nimilitanioiden kanssa? Olis goatsen mentävä reikä niille... Oluen nimi on siis käytännössä "Beep" ja se kuuluu itävaltalaispanimon "Who Cares"-sarjaan, joka on panimon kokeellisempi sarja. Tölkin päiväys 27.05.2020. Panimo on ilmeisesti Itävallan uuden aallon panimoiden kärkeä. Itselleni tuntematon tätä ennen.
Hyvin vaalean keltainen. Samea, täynnä vastenmielisen näköisiä partikkeleita. Iso vaahto. Jännittävä tuoksu. Jotenkin... ruutinen ensi alkuun. Vaikutelma häviää nopeasti ja tilalle tulee sitruunaa, limeä ja makeampaa trooppista hedelmää, mitä lie mangoa. Voimakkaan humalainen kuitenkin.
Suussa yllättävän täyteläinen, tosin vain verrattuna tuohon ruosniemeläiseen, eli melko ohut kuitenkin. Käytetty kaura ja hitusen reilummat voltit toki auttavat asiaa. Selvästi miellyttävämpi siis kuitenkin. Kepeän hedelmämehuinen, vähän ananaksinen. Ylihumaloinnin kitkeryyttä tässäkin. Katkeroakin hitunen.
Ihan jees mehukaljahan tämä on, mutta en nyt taas tiedä. Ei näitä alle kuusi prosenttisina kannattaisi tehdä.
Toinen syy olutarvioiden harvinaistumiseen on se, että olen perinteisesti tehnyt arviot kotona ja olen huomannut ihan vaivihkaa siirtäneeni kulutustani koko ajan enemmän baareihin. Tykkään enempi istuskella baarissa ja olutkin on hanasta parempaa ja vähemmän altis sekundalle, niin ei tule kotona tuumailtua lasin edessä niin usein. Hyvinvoinnin ongelmia.
Nyt kun Teemu asian puheeksi otti, niin innostuin Kampin K:hon eksyttyäni, että "no perskeles kahdella ässällä, tehdäänpä oikein vanhaan tapaan parit olutarviot". Nappasin pari mielenkiintoisinta mukaani ja kauhistelin samalla "erikoisoluiden" nykyisiä kauppahintoja. Ei ihme, että istuu mielummin baarissa kun jostain Ayingerin pilsistä vedetään viittä euroa 0,33l pullolta. Hävetkää nyt jo maahantuojat ja kaupat helvetti soikoon vähän. Baarissa olut sentään lasketaan hanasta valmiiksi lasiin ja joku muu hoitaa tiskitkin.
DDH Infusion Pale Ale
Ruosniemen panimo, Suomi
4,7%, 13 IBU, 10 EBC
(New England) Pale Ale
Ensimmäisenä valikoitui Ruosniemen tölkki. Oli mennyt ohi, että Ruosniemikin on ruvennut tölkityshommiin. Näköjään n. kuukausi sitten on ensimmäiset tölkit kauppoihin lähteneet, joten tämähän on mukavan tuorettakin. Toisekseen Ruosniemen pullojen perinteisesti hillityn artesaani-ekonomi-insinööri-nimeämislinjan rinnalla tölkin hypesanoitettu nimi nauratti. Hörähdin ääneen hyllyn ääressä. Että tuohon piti lähteä? Pakko kai tätä nyt on kokeillakin sitten.
Oranssi, lähes läpinäkymättömän samea olut, kuten asiaan kuuluu. Iso ja kestävä vaahto, vehnää kun on mukana. Raikasta hedelmää tunkee tuoksussa. Pihkaa mausteenomaisesti hypeksii sekaan. Marjaisuuttakin, johon lienee syypäänä mosaic. Sen kaverina humalina näkyy olevan cascade ja citra. Katkerot vedetty numerojen puolesta niin alas, että moiselle olisi vielä pari vuotta sitten naurettu. Vaivaiset 13. Vähemmän kuin koffissa. Pientä häiritsevää muovailuvahaa/taikinaa tuoksussa myös, mutta olen huomannut vuosien varrella, että tämä IPA-lasi korostaa sitä piirrettä turhan kovasti. Pitäisi heittää mäkeen koko maljakko.
Suussa pehmeä, mutta ohuenläntä. Hyvinkin vetinen. Tuoksun hedelmäisyyttä on maussakin, mutta sitä tukeva mehumainen muhkeus puuttuu. Loppumakuun nousee vielä vähän teemäistä kitkeryyttä, jota en erityisemmin arvosta. Hyvin lievä katkero. Sori nyt Pori, mutta en minä toista haluaisi.
Miksiköhän muuten 4,7%? Onko vanhat tavat näin tiukassa kiinni vai Norjaanko tätä halutaan viedä?
Who Cares Limited Editions Beep Double Dry Hopped Pale Ale
Bevog, Itävalta
5,3%
(New England) Pale Ale
Tiedättekö mitä voitte tehdä näiden helevetin nimilitanioiden kanssa? Olis goatsen mentävä reikä niille... Oluen nimi on siis käytännössä "Beep" ja se kuuluu itävaltalaispanimon "Who Cares"-sarjaan, joka on panimon kokeellisempi sarja. Tölkin päiväys 27.05.2020. Panimo on ilmeisesti Itävallan uuden aallon panimoiden kärkeä. Itselleni tuntematon tätä ennen.
Hyvin vaalean keltainen. Samea, täynnä vastenmielisen näköisiä partikkeleita. Iso vaahto. Jännittävä tuoksu. Jotenkin... ruutinen ensi alkuun. Vaikutelma häviää nopeasti ja tilalle tulee sitruunaa, limeä ja makeampaa trooppista hedelmää, mitä lie mangoa. Voimakkaan humalainen kuitenkin.
Suussa yllättävän täyteläinen, tosin vain verrattuna tuohon ruosniemeläiseen, eli melko ohut kuitenkin. Käytetty kaura ja hitusen reilummat voltit toki auttavat asiaa. Selvästi miellyttävämpi siis kuitenkin. Kepeän hedelmämehuinen, vähän ananaksinen. Ylihumaloinnin kitkeryyttä tässäkin. Katkeroakin hitunen.
Ihan jees mehukaljahan tämä on, mutta en nyt taas tiedä. Ei näitä alle kuusi prosenttisina kannattaisi tehdä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.