Tänä syksynä sain viimein siirrettyä kotiin oikein aidon perintötuopin. Isäni kirjahyllyssä oli lasituoppi, johon hän muistaakseni lähinnä keräsi jämäkolikoita. Kyseessä on ns. dimpled mug -kahvatuoppi, joka on englantilaisissa pubeissa ollut sotien jälkeen aina johonkin 60-70-luvulle peruskalustoa. Suomessakin tätä mielikuvissani on ollut keskikaljabaareissa Oiva Toikan Krouvi-tuopin rinnalla vielä joskus 80-luvulla. Semmoisesta lie joskus 80-luvulla tämä on viety tai saatu. Olisiko Varkauden Oscar's Pubista? Briteissähän dimpled mugin korvasi suoralaitainen "conical", joka itselleni on "se oikea" brittioluen tuoppi.
No, isästä aika jätti aikaa sitten ja tuopponen ehti istuskella Savossa varastossa unohtuneena yli kymmenen vuotta. Nyt sitten viimein sen sain tuotua. Lasihyllyssä onkin ollut tarvetta kunnon puolilitraiselle, kun vehnälaseja lukuunottamatta kaikki aiemmat on hajonneet. Käyttöä on ollut, mutta snookerin UK championshipin finaaliviikonloppuna (eli nyt) oli hyvä ajaa klassikkotuoppi virallisesti sisään parilla bitterillä.
Oluet on hankittu Kampin K:sta.
Maverick
Fyne Ales, Skotlanti
4,2%
Bitter
Skottilainen 2001 perustettu panimo, kasvanut buumin myötä näemmä. Itselleni aiemmin tuntematon. Nimi Fyne Ales on sanaleikki, sillä panimo on Loch Fynen kärjessä. Panimosta en tiennyt valmiiksi mitään, mutta olut puhutteli.
"Robust Dark Bitter" sanoi pullo ja skottilainen panimo siis taustalla. Tämä on erityisen puhutteleva kombo. Minulla nimittäin on ollut visio "täydellisestä" oluesta jo monta vuotta. Se on vahvahko 5-6% bitter, jossa on keveästi paahteisia ominaisuuksia pehmeästä portterista ja/tai paahdetusta mallastamattomasta ohrasta ja skottialen toffeista tuntumaa vielä lisäsyvyytenä. Jotain Fuller'sin ESB:n, Theakstonin Old Peculierin ja Traquair House Alen väliltä, jossa on lisänä säväys paahdetta. Yritin toteuttaa tämän joskus kotipanimossa. Vituixmän. Jos joku panimo on kuulolla, niin lets make it happen! (Sillä varoituksella, että en edes tiedä onko ajatuksissani oleva visio oikeasti mahdollinen.)
Mutta takaisin käsillä olevaan olueen. Kuparinpunainen kirkas olut, kestävä vähän kokkareinen vaahto. Oikein kaunis. Tuoksussa karamellimallasta, kukkaista brittistä hedelmäisyyttä, pensasaitaa, toffeeta ja murukeksiäkin. Suussa toimii vielä paremmin. Ai, että. Viimeisen päälle hyvä brittihumalan ja karamellisen maltaan riimitaistelu. Pieni metallisuus taustalla pilaa kokemusta hieman, mutta ei niin paljon, että siitä jaksaisi erityisemmin ahdistua. Kirkkaimman hohdon se silti oluesta vie.
Varsin maistuva tapaus lajissaan, jos nyt ei sitä mielikuvitukseni täydellistä. Saisipa caskista.
Moor Ale
Little Valley, Englanti
5,5%
(savu)Bitter
Little Valley Moor Ale
(savu)bitter, 5,5%
Little Valley on muuttanut brändiään. Takavuosina tuli maisteltua useampikin, mutta en muistanut samaksi panimoksi ennen kuin googlettelin taustoja. Yorkshirelainen tuoreehko (2005 aloitettu) panimo. Tekee aika perinteistä brittimenoa, mutta seassa on kansainvälisempiäkin sävyjä.
Moor Ale on etiketin mukaan "Smoky ESB". ESB-termiähän ei käsittääkseni saa käyttää Briteissä kuin Fuller's, niinpä paikallisessa pullossa näkyykin lukevan "Rich & Smokey". Joka tapauksessa savulla sävytetty vahvempi bitter.
Ruskea, samea olut. Kestävä tiivis vaahto. Savua ja kukkaisuutta. Ehkä sitä kanervaa mikä pullossakin mainitaan.
Rohkea leipäinen, melkein dunkelmainen maltaisuus, jossa peribrittiläistä hedelmäisyyttä seassa. Hyvä, tuntuva katkerointi. Jälkimaussa on lakritsankin puolelle taipuvaa raikasta maustetta ja hentoa savua. Oluen lämmetessä vähän hedelmäisyys ottaa lievästi kirpeää otetta ja savun roolikin nousee. Loppua kohti yhdistelmään alkaa vähän kyllästyä. Ihan ok, voisi löytää joulupöydästäkin kaverin, jos urbock lyö yli. Mutta yhtä tuoppia enempää en oikeastaan halua.
No, isästä aika jätti aikaa sitten ja tuopponen ehti istuskella Savossa varastossa unohtuneena yli kymmenen vuotta. Nyt sitten viimein sen sain tuotua. Lasihyllyssä onkin ollut tarvetta kunnon puolilitraiselle, kun vehnälaseja lukuunottamatta kaikki aiemmat on hajonneet. Käyttöä on ollut, mutta snookerin UK championshipin finaaliviikonloppuna (eli nyt) oli hyvä ajaa klassikkotuoppi virallisesti sisään parilla bitterillä.
Oluet on hankittu Kampin K:sta.
Maverick
Fyne Ales, Skotlanti
4,2%
Bitter
Skottilainen 2001 perustettu panimo, kasvanut buumin myötä näemmä. Itselleni aiemmin tuntematon. Nimi Fyne Ales on sanaleikki, sillä panimo on Loch Fynen kärjessä. Panimosta en tiennyt valmiiksi mitään, mutta olut puhutteli.
"Robust Dark Bitter" sanoi pullo ja skottilainen panimo siis taustalla. Tämä on erityisen puhutteleva kombo. Minulla nimittäin on ollut visio "täydellisestä" oluesta jo monta vuotta. Se on vahvahko 5-6% bitter, jossa on keveästi paahteisia ominaisuuksia pehmeästä portterista ja/tai paahdetusta mallastamattomasta ohrasta ja skottialen toffeista tuntumaa vielä lisäsyvyytenä. Jotain Fuller'sin ESB:n, Theakstonin Old Peculierin ja Traquair House Alen väliltä, jossa on lisänä säväys paahdetta. Yritin toteuttaa tämän joskus kotipanimossa. Vituixmän. Jos joku panimo on kuulolla, niin lets make it happen! (Sillä varoituksella, että en edes tiedä onko ajatuksissani oleva visio oikeasti mahdollinen.)
Mutta takaisin käsillä olevaan olueen. Kuparinpunainen kirkas olut, kestävä vähän kokkareinen vaahto. Oikein kaunis. Tuoksussa karamellimallasta, kukkaista brittistä hedelmäisyyttä, pensasaitaa, toffeeta ja murukeksiäkin. Suussa toimii vielä paremmin. Ai, että. Viimeisen päälle hyvä brittihumalan ja karamellisen maltaan riimitaistelu. Pieni metallisuus taustalla pilaa kokemusta hieman, mutta ei niin paljon, että siitä jaksaisi erityisemmin ahdistua. Kirkkaimman hohdon se silti oluesta vie.
Varsin maistuva tapaus lajissaan, jos nyt ei sitä mielikuvitukseni täydellistä. Saisipa caskista.
Moor Ale
Little Valley, Englanti
5,5%
(savu)Bitter
Little Valley Moor Ale
(savu)bitter, 5,5%
Little Valley on muuttanut brändiään. Takavuosina tuli maisteltua useampikin, mutta en muistanut samaksi panimoksi ennen kuin googlettelin taustoja. Yorkshirelainen tuoreehko (2005 aloitettu) panimo. Tekee aika perinteistä brittimenoa, mutta seassa on kansainvälisempiäkin sävyjä.
Moor Ale on etiketin mukaan "Smoky ESB". ESB-termiähän ei käsittääkseni saa käyttää Briteissä kuin Fuller's, niinpä paikallisessa pullossa näkyykin lukevan "Rich & Smokey". Joka tapauksessa savulla sävytetty vahvempi bitter.
Ruskea, samea olut. Kestävä tiivis vaahto. Savua ja kukkaisuutta. Ehkä sitä kanervaa mikä pullossakin mainitaan.
Rohkea leipäinen, melkein dunkelmainen maltaisuus, jossa peribrittiläistä hedelmäisyyttä seassa. Hyvä, tuntuva katkerointi. Jälkimaussa on lakritsankin puolelle taipuvaa raikasta maustetta ja hentoa savua. Oluen lämmetessä vähän hedelmäisyys ottaa lievästi kirpeää otetta ja savun roolikin nousee. Loppua kohti yhdistelmään alkaa vähän kyllästyä. Ihan ok, voisi löytää joulupöydästäkin kaverin, jos urbock lyö yli. Mutta yhtä tuoppia enempää en oikeastaan halua.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.