Alkon erikoiserät - Tammikuu 2020

Taas on pruuvattu. Nämähän tulivat myyntiin jo eilen eli 9.1.

Sellainen poikkeus tavalliseen, että menin vahingossa avaamaan väärän sähköpostin ja vahingossa spoilasin itselleni erikoiserien teeman. Teema on Maustetut oluet. Sinällään ihan hyvä, että spoilasin, koska maustetut ovat aina vähän ärsyttäviä täysin sokkona, kun ei tiedä onko kyseessä luovasti maustettu vai erittäin luovasti päin helvettiä tehty olut. Nyt pystyi vähän olettamaan, mistä erikoiset maut tulevat.

Muuten siis täysin sokkona maistettu. Kommentit melko suoraan muistiinpanoista.

1.
Hento ruusunpunainen, rose tai mikä lie punaoranssi. Tuoksussa hapanta fiilistä, makeita marjoja. Mansikkaisuutta, vadelmaakin. Pieni "karvaisuus" taustalla, hieman raikasta humalaakin. Suussa pehmeä, suhteellisen täyteläinenkin. Miellyttävästi hapan, olemuksessa maltaan pyöreyttä ja punaisia marjoja. Iisi, melko suora, mutta erittäin tasapainoinen.
Olut: Hiisi Gosebump Raspberry & Passionfruit Gose
Jälkiviisaat: Sehän on moterni hetelmämaustettu gose. Lajissaan varsin mainio, jos näitä nyt joku vielä jaksaa.

2.
Punainen. Semmoinen huulipunan punainen. Tuoksu on seos marjoja. Vadelma tulee mieleen, mutta häiritsevästi seassa on muovailuvahaista tuntumaa. Esanssinen fiilis tuoksussa, vähän kuin sellainen hajukynä tai huulirasva, mitä serkkutytöillä oli 1980-luvun lopulla.
Maku vähän yllättää. Terävämpi kuin oletin tuoksusta. Luonnettakin löytyy. Häivähdys sellaista kuusenkerkkäistä havuisuutta. Pääasiana kuitenkin pitkälle jälkimakuun asti marjaisuutta. Ei jaksaisi ehkä kovin paljoa kerralla.
Olut: Hiisi Mitä Humalan Jälkeen Sour Ale
Jälkiviisaat: Humalaton sour, jossa variksenmarjaa ja kuusenkerkkää. Variksenmarja on sen verran vieras maku, että aivot etsivät suunnilleen jokaisen marjan sen tilalle. Tuurilla hokasin kuusenkerkän joukosta. Yleensä sen sekoittaa sokkona helposti johonkin humalointiin.

3. 
Edellisiin verrattuna ns. "oluen värinen". Eli kultainen. Vaahdoton. Tuoksu on raikas. Humalan yrttiä, trooppista hedelmää, kirpeää greippisempääkin tuoksua. Kuivattua inkivääriä. Suussa ohut, hyvin hapan, mutta ei iskevästi vaan hiipivästi. Seasta nousee maltaan ja voimakkaan hedelmäisyyden yhdistelmää ja pientä mausteisuutta. Aika jees siemailuhapan. Tuntuu, että tekijä tietää mitä tekee. Voisiko olla Wild Beer?
Olut: Lervig Passion Tang
Jälkiviisaat: Ei ollut Wild Beerin vaan Lervigin maustettu hapan. Passiota en osannut sokkona sieltä erotella. Tämäkin lajissaan varsin hyvä, jos näitä joku vielä jaksaa. (Oikeasti, jaksaako näitä joku?)

4. 
Tumman kultainen, aavistuksen punertava. Voimakas tuoksu, vadelmaa ja jotain muuta hedelmää ehkä mitä en saa päähäni (persikka? aprikoosi?). Jopa vähän suklainen tai rasvainen fiilis. Muhkea, "lihainen" hedelmäisyys tuoksussa.
Maku onkin sitten todella makea. Mehutiivistemäinen, melkein ällömakea. Se dominoikin kokonaisuutta sitten siinä määrin, että kyllästyn jo parilla siemauksella. Ehkä jotain kanelimaista mausteisuutta taustalla on hieman pieneksi väriksi. Just tietylle sopivalle jälkiruualle voi olla aivan täydellinen pari, mutta muuten heittäkää vesilintua tämmöisillä. Samalla tavalla hyvä olut kuin Fresita on hyvä kuohuviini.
Olut: Cherie Biere Blanche A La Framboise
Jälkiviisaat: Jonkun misogyynin naisille suuntaama "tyylikäs" vadelmaolut. Hienostunut kuin sepaluksesta roikkuva kortonki, jolla on ranskankielinen nimi.

5.
Samea, keltainen. Tuoksu paljastaa syyllisen siihen, että aina kun olen vahingossa heilauttanut laseja hieman pöydällä niin jostain on pölähtänyt valtava annos appelsiinia. Erittäin voimakas sitrushedelmä tuoksussa. Makeahko, todella ronskisti pelkältä hedelmältä tuoksuva. Suorastaan greipinkuorinen.
Yllätyksenä olut ei ole yhtään makea vaan kuivahko, tasapainoinen, jonkin verran katkera. Suorastaan mitäänsanomaton, jos tuoksuun vertaa. Tuoksu häviää siemaistessa nopeasti ja jälkimakuun valuu jännittävä häivähdys sitä selkeää sitruksisuutta, kuin muistona tuoksusta. Tavallaan toimiva, jos tuoksu ei olisi niin kanuunalla päähän -tasoa.
Olut: Lervig Lucky Jack Grapefruit
Jälkiviisaat: Ihan kiva.

6.
Samea, ruman rusehtavan keltainen. Todella voimakas appelsiini tässäkin. Ei siis vain edellisen vikaa se ylivuotava tuoksu. Jaffakeksinen makea fiilis. Mieleen puskee siksi suklaakin, mutta luultavasti vain lisätyn hedelmän ja keksisen maltaan tuomaa tunnelmahäiriö. Raikas, mehupuristimen tuoksu. Mahdollisesti sitruselementtejä nousee myös humalasta, mutta ota tässä selvää.
Suussa tunnistuu jonkinlaiseksi IPAn sukuiseksi. Reilusti katkeroa. Ikävä kovin on tunkkainen. Vähän kuin kehnoa IPAa olisi yritetty pelastaa hedelmälisällä. Pöh. Edellinen olut on hyvä versio siitä, mitä tämä yrittää olla.
Olut: Captain Lawrence Effortless Grapefruit IPA
Jälkiviisaat: Tuoreustietoja ei ollut, mutta ottaen huomioon, että tämä on ameriikoista ja Lervig Norjasta, niin... Millainen lienee kun ei ole tunkkaiseksi ehtinyt?