Alkon erikoiserät - maaliskuu 2020

Erikoiserien aika. Alkon pruuvista ilmoittanut meili otti ja spoilasi suoraan oluterän teeman, eli "Olutmaa Saksa". Kuulosti harvinaisen hyvältä, pitkästä aikaa spesifi ja selkeä teema, joka on esim. aloittavalle olutharrastajalle hyvinkin näppärä tapa kouliintua maan eri oluisiin ja samalla tarjota ehkä teemasta oluita, joita ei ole aiemmin ollut. Menin maistelemaan mielenkiinnolla. Oluita oli seitsemän.

1. Hyvin vaalea, kirkas. Tuoksussa saksalaista humalaa (Hallertau?) ja pilsmallasta selkeästi. Ei paljon muuta, mutta simppelit aineet tasapainossa. Pehmeä, hieman paahtoleipäinen ja viljainen meininki. Kukkaista humalointia hieman, ei juuri tasapainotusta enempää katkeroa. Erittäin maukkaan oloinen tyylipuhdas helles.
Olut: Karmeliten Kloster Gold
Jälkiviisaat: Itä-Baijerin Straubingista panimo, joka ei ollut itselleni ennalta tuttu. Laadukas helles sieltä siis. Mitäpä tuosta muuta snomaan.

2. Hyvin vaalea, aivan aavistuksen tummempi kuin edellinen. Kirkas. Yrttinen, mausteinen humalan aromi ensimmäisenä, hieman sitrustakin. Mallas ei juuri pääse esiin tuoksussa. Kuiva, rapsakka katkeruus on päällimmäinen fiilis mausta. Maltaan makeutta hieman alkuun ja selvä katkeron isku siihen päälle. Simppeli pils, vähän rungoltaan turhankin ohut ja hento omaan makuun.
Olut: Ayinger Bairisch Pils
Jälkiviisaat: Lempisaksalaispanimoni pils, Baijerista Münchenin eteläpuolelta. Olen jopa käynyt paikalla, mutta panimon vaaleista lagereista lämpenen enemmän Jahrhundert Bierille. Ei tämäkään missään nimessä huono ole, niin kuin ei Ayingerilta juuri mikään muutenkaan. Kuiva selkeä, kaunis pils.

3. Samea, oranssi. Tuoksu on neilikkaa, mausteisia estereitä, hedelmäisyyttä. Päästiin siis hefeweizeniin. Ilahduttavasti tässä ei juurikaan ole banaanisuutta. Miellyttävä, mehuisan hedelmäinen ja tasapainoisen yrttinen hefe. Omaan makuuni itse asiassa aika kärkitason kamaa. Juuri tällaisesta hefestä tykkään, jossa on maltaan pyöreyttä ja hedelmäisyyttä ilman ylilyövää banaanisuutta ja silti yrttisyyttä syvyydeksi. Loistava.
Olut: Andechs Weissbier Hell
Jälkiviisaat: Andechsin luostaripanimo on aika vakiovarma tuottaja sekin. Loistava valinta erikoiserien hefeksi tosiaan. Itse asiassa kun tätä siemaili niin tuli mieleen, että kun kerran hyvin mehuisat sameat IPAt ovat nyt niin hirveässä huudossa, niin luulisi hefen olevan heti seuraavana jonossa. Nämä ovat maultaan monellakin tapaa samaa jatkumoa, jos toki vähemmän intensiivisiä. Ehkä ei ole tarpeeksi päheitä tölkkejä?

4. Mahonginruskea, kirkas. Mallasleipää, keyvttä paahteisuutta, suklaisuuttakin tuoksussa. Päästiin takaisin lagereihin, tummiin tällä kertaa. Suussa liukas tuntuma, leipäinen maku. Mieto katkerointi. Pientä yrttiä humalista tasapainoisessa jälkimaussa. Helppo, ison tuopin dunkel. Maistelulasi tuntuu suorastaan hölmöltä, kun suu haluaa puoli litraa pienenä annoksena. Erittäin pätevä esimerkki dunkelista.
Olut: Andechs Export Dunkel
Jälkiviisaat: No, vakiovarmalta toinenkin. Hyvä perusdunkel, ei valittamista.

5. Kultainen, kirkas. Tuoksussa alkoholia, hunajaa, aivan hieman saksahumalan kukkaisuutta. Täyteläinen suussa. Pehmeä. Vaaleaa mallasta, alkoholin lämpöä ja tasapainottavaa yrttikatkeroa, joka alkoholin kanssa ottaa jopa lakritsaisia häivähdyksiä. Ihan kiva. Jokin vaalea bock lienee.
Olut: Einbecker Ur-bock Hell
Jälkiviisaat: Argh, voi miksi heller bock? Einbecker-panimolla on jonkinlaiset natsat huudella olevansa alkuperäinen bockin koti. Sen bockin, jonka nimi "einbecker" vääntyi muotoon "ein bock" myöhemmin Baijerissa. Eli tavallaan täydellinen panimo jos halutaan esimerkki bock-oluesta, mutta kun se alkuperäinen bock on sitä tummaa. Eipä siinä, tuskin sen tummankaan resepti mikään vuosisatojen takainen on, mutta olen aina halunnut maistaa sen silti. Lisäksi vaalea bock ei ole mitään suosikkityylejäni muutenkaan, ne kun eivät useinkaan kykene pitämään alkoholiaan aisoissa maussa. Ja nyt joku tuo Einbeckeriä maahan, niin vaaleaa sitten. Perkele. Toisaalta toki ihan mukiinmenevä vaalea bock tämä on, jos haluaa lajiin tutustua.

6. Ruskea, kirkas. Ensikosketuksella tuoksu on kivan leipämaltainen, mutta kun lasia vähän pyörittelee, hiilihappojen mukana nousee epämiellyttävä ja oudon tuttu rikkisyys. Hyvinkin tuttu itse asiassa kun enemmän vatkaa. Sama löyhähdys oli Uerigen altbierissä viime keväänä Düsseldorfissa. Olisiko tämä nyt sitä vasta maahantuotua stickeä? Maussa mallasta ja leipää reilusti, tasapainoinen kokonaisuus muuten, ehkä aavistuksen alkoholinen. Mutta rikkinen löyhähdys häiritsee itseäni kovin paljon. Ilmeisesti muita ei.
Olut: Uerige Sticke
Jälkiviisaat: Noh, toisaalta alt-panimoiden "salaisia" sticke-oluita harvemmin saa tässä maassa. Niin kiva kun on tarjolla. Join vuosi sitten tätä stickeä craft-baarin hanasta, jossa se oli pahasti vihreäomenaista ja juomakelvotonta. Toisaalta jos Uerigen oluiden olemukseen (veteen?) kunnossa ollessa kuuluu tuo löyhähdys, niin ei tästä lempipanimoitani koskaan tule. En tiiä. Pakko kai ostaa vielä lisätestiin.

7. Ruskea, kirkas. Tuoksu on pelkkää asetaldehydiä eli vihreää omenaa. Yhh. Tämä lienee nyt sitten doppelstickeä samalta panimolta kuin äskeinen. Makean leipäinen on, liukas ja paksuhko olut. Pientä hedelmäistä kompleksisuutta ja alkoholia. Mutta tuo virhe vaivaa maussakin kovin paljon.
Olut: Uerige Doppelsticke
Jälkiviisaat: No sitäpä se. Huvittavaa kyllä, samalla tavalla pilalla kuin vuosi sitten Düsseldorfissa hanasta juomani Sticke. Kotiin matkalta tuomani Doppelsticke sen sijaan oli erinomainen, joten lienee aika vahvaa erä- ja pulloheittelyä näissä... ei odottaisi saksalaiselta perinnepanimolta. Sivuhuomiona, Arden kommentti saman maahantuontierän eri pullosta baarissa on ihan eri laatua. Kannattaa tähän ehkä rahansa riskeerata jos saisikin laatupullon, tuskin tulee ihan jatkuvalla syötöllä tarjolle kuitenkaan. Samassa pöydässä sattui olemaan pari veteraanimpaa vuosikymmeniä kirjoittanutta oluttoimittajaa ja kummallakin oli ollut doppelsticke maistamatta. Että sen verran yhtenään on tyrkyllä tätä.

Melko hyvä erikoiserä! Oluiden "erikoisuus" olisi voinut olla vahvempi (Andechseja ja Ayingereita on melko hyvin nähty). Mutta teema kunnossa ja oluetkin ovat sitä hyvin edustavia. Toki Saksaa olisi voinut laajentaa vielä doppelbockilla, dunkel weissbierillä, kölschillä, rauchbierillä, berliner weissella, gosella... mutta hyvä setti siitä huolimatta. Sitäpaitsi niin epäseksikäs teema kuin voi olla, eli just tällaista lisää ihan sivistysmielessä.