Hankin olutta. Sattumalta kaappiin eksyi kaksi pienpanimopilsiä. Toinen Oulusta Sonnisaarelta ja toinen Hvidovresta Tanskasta Slowburnilta. Otetaanpa pieni maaottelu.
Peijooni
Sonnisaari, Suomi
5,0%
(Tsekki)-Pilsner
Sonnisaari on ollut viime vuosien ajan luottopanimoitani Suomessa. Tuntuu, että jokainen olut on oululaisilta onnistunut ja niitä on ollut paljon. Vasta viikonloppuna Mullikassa otin panimon miedon Lievän ja se oli erittäin onnistunut "mikro-IPA".
Nyt sitten oli tullut Pieneen hellesiä ja tätä Peijoona-pilsiä. Päiväys on 26/01/2021, eli vuoden päiväyksellä hyvinkin tuoretta. Otin Peijoonia lähinnä nimen vuoksi, koska aina pitää kannustaa panimoa, joka etiketissään kiroilee kuin Roope Ankka 1970-luvun taskareissa. Peijooni sentään. Tyyliksi on ilmoitettu "Bohemian Pilsner" eli sellaista tsekkityylistä odottelen. Sellaiseksi vahvahko 5%.
Kultainen, hivenen samea, hieno vaahto. Hyvältä näyttää. Tuoksu on raikas ja kukkainen ensi alkuun, sitten kun ensimmäinen humalan tulvahdus kaikkoaa, tulee nenää polttelevan vihanneksista virhetuoksua (DMS). Se ensin vähän vaivaa ja alkaa sitten puskea häiritsevästi läpi ja dominoida, kun sen kerran huomasi. Kaalimaista menoa. Ärsyttävää. Vaaleissa lagereissa voi usein kevyen häivähdyksen taustalla sulattaakin, mutta tämä menee liiallisuuksiin.
Maun puolelta alkuun pehmeä, asiaan kuuluvaa voimaisuuttakin löytyy. Maltainen, jopa hieman vierteinen. Tuoksun pilannut virhe ei onneksi maussa vaivaa niin pahasti. Melko topakka katkerointi loppuun.
Olisi oikein passeli ilman tuota tuoksun virhettä. Tätä ottaisi hanatuotteena mieluusti ison tuopin jos olisi kunnossa. Mitäs siellä Sonnisaarella tapahtuu? Aiemmin kuusta lueskelin, että Hereford oli ollut heikossa hapessa, eikä tätä pilsiäkään nyt varsinaisesti kehua voi. Älkää nyt vain päästäkö laatua heikkenemään.
Octopils
Slowburn Brewing Co., Tanska
5,1%
"Italian" Pilsner
Tanskan vastine sitten Hvidovresta, joka näkyy olevan käytännössä osa Kööpenhaminaa. Jonkinlainen tanskalaisten Sipoo. Octopils on etiketin mukaan "Italian Pilsner", mikä kuulostaa älyttömältä, mutta näköjään se on ihan käytetty termi. Itsellenikin uusi ilmaisu, en ainakaan muista törmänneeni. Näemmä joskus viime vuosina hajanaiseen käyttöön levinnyt termi. Ilmeisesti tausta on Birrificio Italiano -panimon Tipopilsissä, jota ainakin ameriikoissa on (Firestone Walker etunenässä) lähdetty matkimaan. Käytännössä kyseessä on hyvinkin perinteinen saksalainen pils, mutta sakemannien tavoista poiketen se on myös kuivahumaloitu saksalaisilla humaloilla. Olen tipopilsiä tiputellut joskus, ihan jees oluthan se, mutta eipä tullut mieleenkään pitää sitä jonain omana tyylinään.
Tölkitetty 5.2.2020 eli hyvin tuoretta. Ostin tämän tanskalaisen Kihoskhin verkkokaupasta, jossa on varsin jees valikoima jos modernin craftin kolmea tyyliä haluaa tilata ja tuorettakin tosiaan näkyy olevan. Hintojen tai muiden oluiden osalta valikoima ei sitten erityisemmin loista, tätä lageriakin voi pitää poikkeuksena. Hyväksytyn triumviraatin olusia ehkä tulevaisuudessa täällä blogissakin, tuli niitä muutama sieltä.
Hyvin vaalea, sameahko olut. Hyvä vaahto. Hyvin raikas tuoksu, kukkaista tunnelmaa. Heinääkin. Ei paljon muuta. Kuivahumalointi ei myöskään puske mitenkään yli kaiken vaan on
Kuivahko runko, jossa terävä hiilihappo. Menee vähän vetisen puolelle jopa. Mallaspohja on olematon. Hyvin klassinen saksalainen Hallertau-humalainen ilmestys maultaan, mutta sitä humalaa vain on hyvin paljon aromipuolella. Tulee mieleen tavallaan Jever, mutta aromihumaloinnin runsaus tuo hedelmäistä, selkeän sitruksista kulmaa, johon ei tyypillisessä pilsissä juuri törmää. Katkerot ovat ihan terhakat ja nousevat pehmeästi, ei iskien. Jälkimakuun jää leijailemaan hedelmäistä fiilistä sen verran runsaasti, että tavalliselle pilsille tyypillinen suunpuhdistus jää tapahtumatta.
Ihan kiva, mutta jotensakin veltto esitys. Jotenkin sellainen vetisen IPAn oloinen, mitä Suomessa tupataan kauppamyyntiin puskemaan....
Kyllä tanskalaiset tämän matsin silti vievät, tuote on kuitenkin kunnossa.
Peijooni
Sonnisaari, Suomi
5,0%
(Tsekki)-Pilsner
Sonnisaari on ollut viime vuosien ajan luottopanimoitani Suomessa. Tuntuu, että jokainen olut on oululaisilta onnistunut ja niitä on ollut paljon. Vasta viikonloppuna Mullikassa otin panimon miedon Lievän ja se oli erittäin onnistunut "mikro-IPA".
Nyt sitten oli tullut Pieneen hellesiä ja tätä Peijoona-pilsiä. Päiväys on 26/01/2021, eli vuoden päiväyksellä hyvinkin tuoretta. Otin Peijoonia lähinnä nimen vuoksi, koska aina pitää kannustaa panimoa, joka etiketissään kiroilee kuin Roope Ankka 1970-luvun taskareissa. Peijooni sentään. Tyyliksi on ilmoitettu "Bohemian Pilsner" eli sellaista tsekkityylistä odottelen. Sellaiseksi vahvahko 5%.
Kultainen, hivenen samea, hieno vaahto. Hyvältä näyttää. Tuoksu on raikas ja kukkainen ensi alkuun, sitten kun ensimmäinen humalan tulvahdus kaikkoaa, tulee nenää polttelevan vihanneksista virhetuoksua (DMS). Se ensin vähän vaivaa ja alkaa sitten puskea häiritsevästi läpi ja dominoida, kun sen kerran huomasi. Kaalimaista menoa. Ärsyttävää. Vaaleissa lagereissa voi usein kevyen häivähdyksen taustalla sulattaakin, mutta tämä menee liiallisuuksiin.
Maun puolelta alkuun pehmeä, asiaan kuuluvaa voimaisuuttakin löytyy. Maltainen, jopa hieman vierteinen. Tuoksun pilannut virhe ei onneksi maussa vaivaa niin pahasti. Melko topakka katkerointi loppuun.
Olisi oikein passeli ilman tuota tuoksun virhettä. Tätä ottaisi hanatuotteena mieluusti ison tuopin jos olisi kunnossa. Mitäs siellä Sonnisaarella tapahtuu? Aiemmin kuusta lueskelin, että Hereford oli ollut heikossa hapessa, eikä tätä pilsiäkään nyt varsinaisesti kehua voi. Älkää nyt vain päästäkö laatua heikkenemään.
Octopils
Slowburn Brewing Co., Tanska
5,1%
"Italian" Pilsner
Tanskan vastine sitten Hvidovresta, joka näkyy olevan käytännössä osa Kööpenhaminaa. Jonkinlainen tanskalaisten Sipoo. Octopils on etiketin mukaan "Italian Pilsner", mikä kuulostaa älyttömältä, mutta näköjään se on ihan käytetty termi. Itsellenikin uusi ilmaisu, en ainakaan muista törmänneeni. Näemmä joskus viime vuosina hajanaiseen käyttöön levinnyt termi. Ilmeisesti tausta on Birrificio Italiano -panimon Tipopilsissä, jota ainakin ameriikoissa on (Firestone Walker etunenässä) lähdetty matkimaan. Käytännössä kyseessä on hyvinkin perinteinen saksalainen pils, mutta sakemannien tavoista poiketen se on myös kuivahumaloitu saksalaisilla humaloilla. Olen tipopilsiä tiputellut joskus, ihan jees oluthan se, mutta eipä tullut mieleenkään pitää sitä jonain omana tyylinään.
Tölkitetty 5.2.2020 eli hyvin tuoretta. Ostin tämän tanskalaisen Kihoskhin verkkokaupasta, jossa on varsin jees valikoima jos modernin craftin kolmea tyyliä haluaa tilata ja tuorettakin tosiaan näkyy olevan. Hintojen tai muiden oluiden osalta valikoima ei sitten erityisemmin loista, tätä lageriakin voi pitää poikkeuksena. Hyväksytyn triumviraatin olusia ehkä tulevaisuudessa täällä blogissakin, tuli niitä muutama sieltä.
Hyvin vaalea, sameahko olut. Hyvä vaahto. Hyvin raikas tuoksu, kukkaista tunnelmaa. Heinääkin. Ei paljon muuta. Kuivahumalointi ei myöskään puske mitenkään yli kaiken vaan on
Kuivahko runko, jossa terävä hiilihappo. Menee vähän vetisen puolelle jopa. Mallaspohja on olematon. Hyvin klassinen saksalainen Hallertau-humalainen ilmestys maultaan, mutta sitä humalaa vain on hyvin paljon aromipuolella. Tulee mieleen tavallaan Jever, mutta aromihumaloinnin runsaus tuo hedelmäistä, selkeän sitruksista kulmaa, johon ei tyypillisessä pilsissä juuri törmää. Katkerot ovat ihan terhakat ja nousevat pehmeästi, ei iskien. Jälkimakuun jää leijailemaan hedelmäistä fiilistä sen verran runsaasti, että tavalliselle pilsille tyypillinen suunpuhdistus jää tapahtumatta.
Ihan kiva, mutta jotensakin veltto esitys. Jotenkin sellainen vetisen IPAn oloinen, mitä Suomessa tupataan kauppamyyntiin puskemaan....
Kyllä tanskalaiset tämän matsin silti vievät, tuote on kuitenkin kunnossa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.