Alkon erikoiserät - Helmikuu 2020

Erikoiserissä tällä kertaa teemana Pienpanimoiden taidonnäytteet, jonka tiesin etukäteen. Tämä on siis osittain korvaava männävuosien käsityöläisviikoille, tänä vuonna vastaavat oluet tulevat pienempinä erinä vuoden mittaan näissä erikoiserissä. Varmaan ihan järkevä ratkaisu sinällään. Kolmisenkymmentä pienpanimoerikoisuutta kerralla toistensa kanssa kilpailemassa tuntui aina vähän paljolta.

Olin myös spoilautunut somekanavissa siitä, että Bryggeri Helsingiltä on tulossa Alkoon bock. Muuten kokonaan sokkona maisteltu. Pitkästä aikaa erittäin laadukas setti ja vieläpä kotimaisista. Mitä nyt yksi heikompi ja yksi... huono? outo? jokin?

1.
Punainen, hento, hieman samea.
Tuoksussa punaisia marjoja, tunkkaista happamuutta, maitohappoisuutta. Ehkä pientä humalan tai muun tuomaa yrttisyyttä. Marjaa on hankala päätellä tuoksusta.
Kirpeän hapan, maltaista tuntumaakin vastapainoksi hieman. Kevyt marjaisuus, ei imelyyttä tms. Tasapainoinen kokonaisuus. Oikein hyvä siinä mitä tekee.

Olut: Suomenlinnan Panimon Gerdes Gose
Jälkiviisaat: Tiedoissa ei kerrottu millä tämä on maustettu, eikä panimon sivutkaan kerro mitään. Noh, jollain marjalla sitten on, väristä ja mausta päätellen. Ihan hyvä tosiaan lajissaan, vaikka itse olenkin lajiin lopen kyllästynyt. Gerdes viittaa ilmeisesti Viaporin linnoituksen osaan.


2.
Vaalean kultainen, kirkas.
Saison tuntuisi olevan. Pippurista yrttiä, hedelmäisyyttä tuoksussa. Kevyt tunkkaisuus, muttei vaivaannuttavan paha.
Melko hiilihappoinen alkuunsa. Kepeä.
Reilusti katkeroitu, ihan balanssissa oleva saison. Pientä kitkeryyttäkin ehkä. Karviaismarja tulee etäisesti mieleen.

Olut: Kakola Funi Dry Hopped Saison
Jälkiviisaat: Ihan toimiva saison, tuo pieni tunkkaisuus kun lähtisi, niin puhuttaisiin jo erinomaisesta.

3.
Tumman ruskea.
Leipäistä mallasta, suklaatakin tuoksussa. Kevyt vihanneksinen käry myös.
Helppo, jopa ohuehko tuoksun luomiin odotuksiin nähden, lagerin kuulautta. Paljon leipäisyyttä suklaan tukemana maussa. Vihanneskäry ei onneksi tule makuun asti. Varsin no-nonsense bock tuntuisi olevan. Liekö se Bryggerin Bock jonka "spoilasin" näkemällä jossain somefiidissä

Olut: Bryggeri Helsinki Black Bock
Jälkiviisaat: Sepä se. "Black" viitannee johonkin schwarzbierin suuntaan? Hieman sellaista kuivuutta meiningissä oli.

4.
Tumma oranssi, sameahko.
Hedelmäistä humalaa on paljon. Mehukaljaa tuntuisi olevan. Hedelmiä siis yllin kyllin tuoksussa, sekamehuista menoa.
Pehmeä, suunmyöntäinen, oikein mukava suussa. Hyvin hedelmämehuinen maultaan, nousevalla katkerolla. Viljaisuuttakin aavistus tukena. Tykkään. Ei ehkä NEIPA-puristeille ole tarpeeksi oikeaa lajia, mutta tällaista viljan tuomaa lisäpyöreyttä ja pientä katkeruutta moni NEIPA kaipaa.

Olut: Ruosniemen Konsultti Wheat IPA
Jälkiviisaat: Vehnääkös se vilja olikin. Noh, varsin onnistunut tapaus kuitenkin.

5.
Tumman ruskea, hyvä vaahto.
Raikas, pirtsakka humalan johtama tuoksu, jossa kahvista paahdetta tukena. Lienee jonkinlainen Black IPA, onko se nyt tulossa takaisin, kun näitä taas näkee?
Kevyt, helppo juoda. Kepeän suklainen ja hieman leipäinenkin maultaan, raikasta humalaa tarpeeksi vastapainoksi. Alkufiiliksellä easy drinking - tumma olut, katkerot nousevat sitten jälkijunassa tuntumaan kovemmin. Ihan passeli Black IPAksi.

Olut: Open Water Paradoxale
Jälkiviisaat: Black IPAahan se ja vieläpä selkeästi niin, ettei ole tehty humaloitua stoutia vaan toimivasti mustaa IPAa.

6.
Kultainen, kirkas.
Tuoksussa hedelmiä, belgimäistä esteriä, ehkä joku maustelisä? Voi olla toki hiivankin tuomaa.
Suussa liukas, täyteläinen, vähän viinimäinenkin jotenkin. Maussa hunajaa, hedelmä pääroolissa, pientä kitkeryyttä, joka nousee katkerojen kanssa. Katkerot ovatkin sitten melko kovat. Alkoholi tuntuu kaiken läpi.  Ei mikään tasapainoisin esitys. Olisko joku maustettu DIPA tai Belgi-DIPA tms.?

Olut: Malmgård Brut DIPA
Jälkiviisaat: Brutjuna meni jo ja syöksyi sillalta alas, uhrien määrä on merkittävä.

7.
Ruskea, kirkas.
Rusinaa, hedelmiä tuoksussa. Dubbelmainen, jopa quadrupelmainen ensitunnelma. Suklaata, vähän kitkeryyttä, ehkä jokin hedelmälisä tässä on?
Täyteläisehkö, hyvin juotava kuitenkin. Maussa hedelmää, kirsikkaa ja suklaisuutta. Varsin jees. Sopivalle ruualle oikein hyvä.

Olut: Hiisi Red Wine Old Ale
Jälkiviisaat: Hedelmälisä oli viinirypäleitä, harvemmin nähty. Toimii siis varsin hyvin.

8.
Ruskea, sameahko.
No nyt on jännän päräyttänyt ihmisoletettu maailmalle. Mitä helevettiä täällä tapahtuu? Raikas kuin... minttupurkka? Suuvesi? Jotenkin kemiallinen, alkoholin ja pirteän yrtin seos. Ei mikään kovin miellyttävä. Pehmeä suussa.

Maku on ensin... makeaa toffeeta? Ei helvetti. Ei saatana. Tähän se hiirimeemi nyt.

Nyt on niin jäätävän outo pakkaus, ettei mitään rotia. Makean toffeen jälkeen nimittäin tulee se tuoksussa ollut todella outo pistävän raikas täräys. Siihen topakahko katkero perään ja loppuun vähän lakritsia. Tasapainosta ei kannata puhua. Tämän takia kannattaisi ehkä tehdä testieriä... EI. Siis ihan vaan EI.

Olut: Hiisi Kouko Barley Wine, rommitynnyröity
Jälkiviisaat: Eipä tässä testierä olisi auttanut kun "testierä" on Hiiden erinomainen barley wine, katso vaikka viime syyskuun kommenttini. Suorastaan malliesimerkki siitä miten tynnyrikypsytys ei ole mikään varma ratkaisu. Ajatuksena tuonkin barley winen kypsyttely rommitynnyrissä kuulostaa suorastaan loistavalta, mutta lopputulos on aika kamalaa tavaraa. Se kuusenkerkkäkö siellä on tuollaisen efektin tehnyt vai rommi vai pesuaine vai onko tapauskohtainen erä? En tiedä. Maistakaa itse.

9.
Musta.
Tuoksussa suklaata, kahvia, paahdetta siis paljon. Alta puskee amerikan sitrus/mänty-humalaakin reilusti. Pehmeän juotava, suht kuivakka. Maku myötäilee tuoksua eli paahdemaltainen ja suklainen runko, johon tiukat amerikan katkerot päälle. Erinomaine. Ei kai tää vain Siperiaa ole?
Olut: Tuju Pyöveli Imperial Stout
Jälkiviisaat: Ei ollut Siperiaa, mutta siihen vertaaminen ei liene kenenkään mielestä ikävä asia. Tuju on mainio panimo, eikä tämä yhtään rapauta mainetta, päinvastoin. Lisäpisteet Sodom-teemaisesta etiketistä.