Koska kaapissa oli tuota mainitsemaani Hartsun nolla-IPAa ja paketissa tuli Laitilalta sekä IPA, että sen holiton versio, päätin pistää ne sokkotestiin. Sokkolaseja on kuusi, joten pyysin avovaimoa kaatamaan kaksi tasteria jokaisesta oluesta. Jännitin löytäisinkö edes parit samalle oluelle.
Homma meni helpoksi heti kättelyssä. Hartwallin juoma on täysin eri värinen ja näköinen kuin Laitilat, joten sen pystyi poimimaan suoraan rivistä sivuun. Laitiloissa oli puolestaan aivan aavistus värieroa niissäkin, joten nekin sai eroteltua eri oluiksi pelkän ulkonäön perusteella. Mutta erottaako IPAn holittomasta versiosta?
Erottaa, heti tuoksusta. Sekä Hartwallin, että Laitilan holittomassa IPAssa on alkoholittomiin jotenkin tyypillisesti kuuluva "katku" tuoksussa, ikään kuin paahtunutta jauhoa tai "kuumaa pahvia". Sama löytyy ehkä hivenen lievempänä myös lajissaan parhaana pitämästäni Brooklynin Special Effectsistä. Alkoholittomat ovatkin oikeastaan ainoita oluita, jotka suosittelen juomaan pullosta tai tölkistä suoraan. Kokemus on yleensä kymmenesti parempi kun tuoksu ei pääse nenään liikoja.
Eli sokkous meni testistä sen tien. Näytteet 1 ja 4 olivat täyttä tavaraa, 2 ja 5 alkoholitonta versiota samasta, 3 ja 6 Hartwallin kilpailijaa. Kommentoidaan sitten mokomien makuja silmät päässä.
1-4 eli itse Kukko IPA.
-Tuoksussa makeaa karamellisuutta ja kypsää hedelmää, muihin verrattuna jopa alkoholia. Humalaakin tulee, vaikka vähemmän kuin toivoisi. Maun puolella samoilla vesillä, maltaisen puoleista perus-IPAa, joskin sitruksisuus pääsee paremmin esiin kuin tuoksussa. Hyvät katkerot. Raikkautta vähän kaipaisi.
2-5 eli alkoholiton Kukko IPA
-Aivan hitusen vaaleampi kuin isoveljensä. Tuoksussa holittoman kuivaa käryä, joka vähän peittää muita tuoksuja. Maku on varsin samoissa maisemissa kuin varsinainen tavara. Ensi shokkina olin jo julistamassa hyvin samanlaiseksi, mutta mitä useamman hörän olutta ottaa, sitä selkeämmin rungottomuus alkaa tuntua vaikka karamellisuutta ja mallastakin löyty, mikä ei ole ihan tyypillistä alkoholittomille. Kuiva lopetus ja runkoon nähden kovat katkerot enemmänkin korostavat oluen ohuutta kuin vievät siitä huomiota, mikä on näiden alkoholittomien ipojen helmasynti.
3-6 eli Hartwall Erikois IPA 0,5%
-Hyvin vaalea ja voimakkaasti kuohuva. Tuoksussa on holittoman käryä, mutta selkeästi myös raikasta limemäistä sitrusta. Maussa hyvin vähän mallasta ja ohuthan tämä toki on. Loppumaussa selkeää sokerisuutta, joka luo hetken illuusion paksuudesta verrattuna Kukkoon, mutta toisaalta tekee fiiliksestä limsamaisen. Katkeruutta hivenen iisimmin.
Mieluiten näistä joisi tietenkin itse Kukko IPAa, mutta ei alkoholiton versio missään nimessä huono ole sarjassaan. Jos ei joisi lasista, olisi vielä parempi. Sinällään IPA ei mielestäni ole mitenkään paras tyyli alkoholittomuudelle, koska katkerot ilman runkoa tuovat helposti sellaisen katkerovissy-vaikutelman. Mutta tämäkin huomioiden paremmasta päästä alkoholittomia. Voisi siirtyä sinne alkoholittomiin vakiostoksiini, paitsi, että...
...tätä kirjoittaessani tissuttelemani Alkoholiton Kukko Pils vie sen paikan. On nimittäin (tölkistä juotuna) yksi parhaita alkoholittomia pilsejä mitä olen juonut! Ehkä sen tekee tuoreus, kun muut ovat olleet pääasiassa Saksasta tulleita. Kuitenkin homma pysyy paremmin tasapainossa kuin noissa ylläolevissa ja lopputulos maistuu enemmän "oikealta" oluelta (huom: enemmän, ei täysin). Tämä on varmasti vakiostos jatkossa, etenkin jos yhtään toimii vähemmänkin tuoreena.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.