Headband
Verdant Brewing Co., Englanti
5,5%
(Hazy) Pale Ale
Verdant on englantilainen hyvin nuori panimo Cornwallista, vain viisi vuotta ensimmäisestä kaupallisesta oluesta (eli nuorempi kuin tämä blogi). Se on noussut hypetuuletuksissa pinnalle viime vuosina. Sattuvat tekemään erittäin hyvin juurikin näitä pinnalla olevia sameita mehutyylejä. Olen satunnaisia Verdantin tuotteita maistellut, muttei mitään erityisen mieleenjäävää ole tullut vastaan. Maukkaita kuitenkin.
Tilasin Tanskan Kihoskhista ölviä ja nappasin mukaan pari Verdantin tuotetta. Tämä Headband on panimon "core"-linjaa eli pysyvästi tuotannossa olevia ja onkin ollut panimon ensimmäinen tuote. Reseptiä on tosin säädetty vuosien varrella. Tyylille olennaiset humalat ovat tällä kertaa Citra, Mosaic, Columbus ja Chinook, eli hyvinkin tyypillinen kattaus. Idea on ollut olla sessioitava, joten voltit melko pienet 5,5%. Mikään täysmuhkea NEIPA tämä siis ei ole. Pale aleksi tämä itseään tituleeraakin.
Tölkitetty 16.01.20 ja parasta ennen päivään näytään antavan vain uskomattoman pieni kolme kuukautta. Ihan tottahan se on, mutta harvan panimon näkee noin pientä hyllyaikaa myöntävän. Tosin jos oluet viedään käsistä niin sama kai se on laittaa vaikka kuukausi. Kuitenkin pitäisi olla näin puolentoista kuukauden ikäisenä suorastaan heppeimmillään.
Oranssi, läpinäkymättömän samea. Nätti vaahto. Tuoksussa greippisyyttä ja muhkeaa hedelmää, makeampaa troopistakin tuntumaa on, vähän jopa ananasmaista vivahdetta. Chinookin havukin tulee läpi.
Pehmeä, mutta ei sellaista mehuista hedelmämuhkeutta mitä vähän odottelin. Sen sijaan melkeinpä vetisen puolelle kääntyvä ohuus. Runsasta hedelmäisyyttä kuitenkin maussa, troopiikin tuulahduksia sieltä irtoaa. Loppuun tulee melko ronskisti myös pihkaista metsää. Pieni ylihumaloinnin kitkeryys, muttei paha. Katkerot sen sijaan aika miedot ja kaipaisi tukevampaa topparia siihen päähän.
Tämä on moderni "hazy" ale hyvässä ja huonossa. Runsaasti on humalan makua ja hedelmäisyyttä, mutta ilman katkeroiden tasapainoa jää veltoksi lähmäksi, etenkin näin ohuena. Siihen ei auta se, että humalista irrotetaan tanniinista kitkeryyttä. Sitä voi melkein pitää tyyliin kuuluvana ominaisuutena, sen verran monet panimot sen makuun töttöröivät, mutta kun nämä oluet olisivat järjestään parempia ilman sitä, niin se pysyy minun kirjoissani virheenä.
Ei tämä nyt mitään pahaa ole, päinvastoin hyvä hippiolut, oikein maukas, mutta voisi olla paljon parempikin. Hippi on hipille hippi.
---
Helsingin panimoiden kuulumisia
Pistetäänpä saman postauksen alle, kun en viitsi erotella omakseenkaan.
Käväisin toissapäivänä Bryggeri Helsingissä, koska siellä vietettiin Helsinkiläisen Oluen Päivää, jota Bryggerin Olli Majanen on masinoinut pysyväksi juhlaksi. 3.3.1756 oli Helsingin (ja Suomen) ensimmäisen teollisen panimon Stora Bryggerietin perustamispäivä, joten helposti muistettava 3.3. on valikoitunut sitten juhlistuspäiväksi.
Bryggeriin oli kutsuttu hanoihin ja paikalle viisi nykyistä Helsingin panimoa: Suomenlinnan Panimo, Stadin Panimo, Etko, 8-Bit Brewing ja tietysti Bryggeri Helsinki itse. Viiden maisteluannoksen setti oli vaivaisen kympin, niin kannatti käydä. Samalla panimot kertoilivat miten menee.
StaPalta oli hanassa panimon vakionumeroksi muodostunut Galaxy Pils. Modernilla humalalla siis humaloitu pils, joka on varsin hyvä lajissaan. StaPalla on uudistunut henkilökunta syksyllä uuden toimitusjohtajan myötä ja suunta oli selvästi kauppamyyntiin, sinne missä kuluttajat ovat. Ja "ei varsinaisesti kaupallisempaan, mutta myynnillisempään suuntaan". Erinomainen poliitikkovastaus siinä.
Suomenlinnalta Gerdes gose, jota olikin jo Alkossa tarjolla helmikuun erikoiserissä. Hyvä siinä mitä tekee edelleen, eli mustaherukalla maustettu hapanolut, mutta ei itseäni varsinaisesti sytytä. Suomenlinna on toiminut jo vuodesta 1995, ja jatkaa pitkälti hyväksi havaitsemallaan linjalla. Uusia oluita tulee, mutta ei jatkuvasti, koska jos olut on hyvää se kannattaa tehdä uusiksikin.
8-bit brewingilta Razident Evil, eli vadelma-pils, joka on vähän outo idea. Olut on marjainen, mutta vähän veltto ja mielenkiinnoton. Hyvänä puolena sentään ilman niitä pahoja vikoja jotka saivat minut 8-bitin tuotteita välttämään hyvän aikaa sitten. Panimossa ollaankin starttaamassa kaikki uudelleen. Vanhat ongelmalliset laitteet on uudistettu ja uudet laitteet ajettu vanhoilla resepteillä sisään ja seuraavaksi tullaan tekemään pelkästään uusia. Ongelmat eivät kuitenkaan loppua tunnu näkevän, sillä panimo etsii uutta rakennusta, koska nykyisen tilan vuokranantaja haluaa rengasvarastoksi.
Etkolta sessio-neipa Mix & Match. Lähinnä sessiovahvuutensa ohuudesta kärsivä olut on muuten kyllä erinomaisen maukas, väittäisin paremmaksi kuin tuo Verdantin tuotetta. Panimoista nuorin ja trendinenäisin Etko on myös siirtymässä isompiin tiloihin ja suunnitelmissa on tuottaa lisää tölkkejä kauppamyyntiin, mutta myös muualle. Etkolla odoteltiin innolla kesän uutta Haze Wave festaria.
Viimeisenä illan isäntä Bryggeri, joka oli tänäkin vuonna varta vasten helsinkiläisen oluen päivään "H.O.P." oluen. Tänä vuonna hopfenweisse, eli tukevasti humaloitu hefeweiss, joka olikin sitten varsin loistava. En tiedä johtuuko siitä, etten ole pitkään aikaan mitään hopfenweissia juonut, mutta oli kyllä tasapaino ja humalan täräykset hedelmän seassa todella erinomaisesti kohdallaan*. Bryggerillä jatketaan myös jo tutulla linjalla, painottaen lippulaivatuotteisiin ja ravintolamyyntiin, mutta myös uusia testejä tehden. Tänä vuonnakin on tullut jo kolme uutta. "Jokainen uusi tuote pyrkii palvelemaan jonkun ryhmän 'karkkihammasta'".
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.