Tämän viikon panimona ETKO Brewing.
Etko on perustettu 2017 ja olen itse ollut panimosta tietoinen suhteellisen varhain. Etko on kiitettävästi päivystänyt festareilla ja tutustumiseni siihen onkin ollut pääsääntöisesti niillä, hajanaisten baarikohtaamisten lisäksi. Panimo tuli juuri silloin kun panimoita syntyi joka puolella ja ensikosketukseni Etkoon oli jotenkin negatiivinen. Se näytti yhdeltä miljoonan joukossa, oluet olivat samaa kamaa kuin kaikilla muillakin ja ensimmäisessä maistamassani oluessa taisi olla mahdollisesti jotain pientä vikaakin, en varmaksi muista. Niinpä intoni kokeilla lisää ei ollut mikään suuren suuri.
Sittemmin Etko on nostanut profiiliaan. Kehuja on kuulunut puolin ja toisin ja Etko on jossain määrin profiloitunut tämän nykytrendin kahden pääkohteen tekijänä: Maustetun hapanoluen ja NEIPAn.
Muuten kyseessä jälleen aika samantapainen tarina kuin yleensä: kotiolutpohjalta kaverusten perustama panimo. Helsinkiläinen panimo sijaitsee craft-panimolle hyvin tyypillisesti pienteollisuusalueella. Herttoniemessä tässä tapauksessa. Vähemmän tyypillisesti panimo on kolmannessa kerroksessa. Ymmärtääkseni panimo etsii uusia tiloja, mutta siihen asti sieltä kolmannesta löytyy myös panimokauppa, johon on webbikauppapuoli tämän linkin takana.
Panimokauppaostosten sijaan tässä kyseessä siis Pienestä hankittu supportboksi. Etko yllätti toimittamalla ihan pyytämättä tähän esittelyprokkikseen näytteinä kaksi yli kaupparajan olevaa oluttakin. Eli niitä ei siis ole ostettu, eikä niistä ole maksettu.
Tutustutaanpa itse asiaan.
Vähän kuumotti, kun päkistä paljastui ensi kättelyssä kolme maustettua hapanolutta. Olen sellaisiin nimittäin melko kyllästynyt. Aikoinaan ne olivat jännittäviä, kun niitä oli niin vähän ollut tarjolla. Mutta mitä enemmän eri tavoin maustettuja (ei-kriek-lambic-)hapanoluita on tullut markkinoille, sitä hankalampi minun on niistä innostua. Ne ovat ajautuneet aivoissani samaan lokeroon kuin maustetut siiderit. Mango-mandariini-tonkapapu gose kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin metsämansikkaesanssilla jatkettu pissis-Fizz. Oluthyllyjä tiiraillessani en nykyään siunaa niille ajatustakaan.
Älkää käsittäkö väärin. Eivät ne pahoja ole. Ne ovat vain mielestäni äärettömän tylsiä, eikä niissä ole niitä makuja mistä oluessa pidän, kuten mallasta tai humalaa. Ovat ne silti oma lajinsa vaikka eivät minulle maistukaan ja osaan toki katsoa asiaa jotensakin objektiivisestikin. Mutta tällä disclaimerilla kolmikko katsantoon.
Blueberry Squeezy
4%
Gose (maustettu)
Mustikoilla ja sitruunalla maustettu gose.
Tuoksussa on goselle tyypillistä tunkkaista dunkkista, ns. märkää rättiä. Vähän mustikkaakin, mutta maustaminen on ollut melko hentoa tuoksun perusteella. Parempi toki niin päin, tässä yhteydessä överit ei ole parempi kuin vajarit. Maun puolella mustikkaisuus selvemmin esillä miedosti happaman gosepohjan päällä, loppuun nouseva sitruunamehuinen kirpeys, joka on kaivattu piristys kokonaisuuteen. Ihan kiva.
Päiväys: 13/03/21, erä #235
Passionberry Haze
4,5%
Hapanolut (maustettu)
Kikkailu käännetty astetta isommalle. Laktoosia, vadelmaa, passiohedelmää ja ruista hapanolutpohjassa.
Samea vaaleanpunainen olut, ei vaahtoa. Tuoksuu vadelmatoukille (niille irtokarkeille, ei eläimille), vanilja ja laktoosi lisäävät kevyen jäätelömäisen efektin myös tuoksuun. Maitohappamuus myös paikalla. Suussa samat elementit läsnä, mutta mikään imelä jäätelöcocktail tämä ei sentään ole vaan ihan miellyttävän tasapainoinen kokonaisuus, loppuu karheaan happamuuteen. Passiohedelmä tuo tässä lähinnä hedelmäistä tukea muille elementeille.
Kokonaisuutena ihan ok hento maustettu sour, jos sellaiset kiinnostavat. "Tuoksuu Linnanmäelle" sanoi avovaimo.
Päiväys: 05/02/21, erä #223
Passion Fruit Twist
5%
Hapanolut (maustettu)
Passiohedelmällä ja vaniljalla maustettu hapanolut.
Keltainen samea olut, ei vaahtoa. Tuoksussa kypsää trooppista hedelmää ja maitohappoisuutta. Vaniljakin puskee taustalta. Mukavan tuoksuinen, mutta vähän tunkkainen kombo sinänsä. Maussa tämä onkin sitten kilometrejä edellä noita kahta muuta. Yksinkertaisuus on siinä mielessä voimaa. Hedelmämehuinen paksu alku, johon vaniljan makeus tuo nimenmukaisesti twistiä ja siihen kirpakka loppuhappamuus. Varsin hyvää limua!
Tämä on sellainen trendihapan, jota minäkin voin juoda ihan mielikseni.
Päiväys: 03/04/21, erä #241
---
Sitten ne muut oluet
Full Nelson
4,8%
Kölsch
Kölsch, joka on humaloitu tappiin asti Nelson Sauvin -humalalla.
Ohhoh! Hyvin viinisen hedelmäinen tuoksu, Nelson Sauvinhan saa nimensä Sauvignon Blanc -viinirypäleestä, koska humalan aromit muistuttavat sitä. Olen Nelson Sauvinilla tehtyjä oluita maistellut varmaan kymmenen vuotta, mutta en ole tainnut koskaan saada sitä näin tuoreena. Sillä valkoviinimäinen olemus ei ehkä koskaan ole ollut sitä niin selkeää kuin tässä. On kuin valkkaria nuuhkisi. Viininlehtimäistä meininkiä myös.
Mielenkiintoinen. Hyvin pehmeä. Puhdas. Maussa viljaista maltaisuutta, jossa kevyttä hedelmää muualtakin, mutta myös se sama erittäin selkeä nelson sauvin. Humalan efekti on sen verran raju, että ei tämä juuri kölschiä äkkiseltään muistuta, vaikka periaatteessa valkoviinihumalan alla on hyvinkin kölschmäinen olut. Suodattamattomuuskin tekee oluesta pehmeämpää kuin perinteisistä kölscheistä.
Mutta, vaikka tämä onkin aika villi tulkinta niinkin pikkumaisen tarkasta tyylistä kuin kölschistä, niin kyllä tämä erikoisuudessaan ihan toimii. Mielikseen joi. Toisenkin joisi perään, mutta kolmannen kanssa kaipaisi jo vaihtelua.
Päiväys: 13/03/21, erä #236
Night Shift
5%
Milk stout
Yövuorona ainoa päkin tummempi olut. Milk stout, eli laktoosilisällä tehty. Sen lisäksi vaniljaa ja kaakaonibsejä mausteena. Humalina Willamette ja Mosaic.
Musta. Ihan hirvittävän kokoinen vaahto. Olut kuohuaa kuin paraskin Niagara vaikka kuinka hitaasti kaadoin.
Tuoksussa vaniljaa ja suklaata. Vähän on päässyt hapettumaankin, pieni pahvisuus vaivaa. Etäistä humalan pirteyttä myös, mutta satsin selvästi vanhimpana tästä on paras aromihumala jo kaikonnut. Mitäpä sillä niin stoutissa.
Odotin kuohun perusteella jotenkin hyvin poreilevaa suutuntumaa, suoraan sanoen pelotti, että tämä on jälkikäynyt liialliset hiilihapponsa. Mutta höpönlöpön. Oluthan on hyvinkin pehmeä. Makeus hieman maskeeraa pahinta ohuutta, mutta ohuthan viisiprosenttinen stout vähän väkisinkin on.
Makeahko, paahteen ja kaakaon dominoima maku. Vanilja tuntuu maussa lievemmin kuin tuoksussa, mutta on siellä taustavoimana. Mieto katkero, mutta juuri tasapainoksi on. Jälkimaussa kevyttä maitosuklaata ja pientä katkerampaa kahvisuutta.
Laktoosin makeus on läsnä läpi oluen. Silti, vähemmän jäätelömäinen kuin ainesosien perusteella pelotti. Tätä ei ole vedetty miksikään jälkiruokaöveriksi. Oikein kiva kauppastoutti tämä on, mutta kyllä Etkon vahvempi laji ehdottomasti on nuo vaaleammat.
Päiväys: 18/12/20, erä: #211
Wrist-O
5,5%
(Hazy) APA
Risto! Nimellä on paiskattu, nauratti ihan. Kauppavahvuinen "pale ale" ja samealla nykytyylillä toki. Twistinä käytetty ruista. Humalina Centennial, Simcoe, Citra ja El Dorado.
Sekamehuhedelmien dominoima tuoksu. Maku on raikas, erittäin hedelmäinen mehuinen meininki sielläkin. Volttien takia vähän ohut, mutta se ei oikeastaan haittaa tässä tapauksessa. Suoraviivainen suht simppeli meininki muuten, mutta homman kruunaa lopussa tuleva pieni katkeron baitti, jossa on kivaa (rukiista tulevaa?) yrttisempää kulmaa. Se tuo jälkimakuun erittäin mukavaa luonnetta mehuhedelmien päälle ja saa haluamaan lisää. Tämä on hyvää! Tätä voisi juoda koko illan eikä muuta kaipaisi.
Wrist-O yllätti, kauppavahvuinen pale ale ja kirkkaasti paras näistä Etkon maistelluista. Tämä, huomioon ottaen, että muutkin oli varsin hyviä!
Päiväys: 05/02/21, erä #237
Another Weekend
6,5%
(NE)IPA
Näytebonus siis. 6,5% ja samea IPA, eli nykytrendin ytimessä. Sabro, Amarillo, Citra humalina. Sabro on verrattain uusi tuttavuus (tietoisesti juotuna ainakin, eihän näitä aina kerrota) itselleni ja olen alkanut kyllä tykästyä humalaan.
Läpitunkemattoman samea, keltainen. Raikasta trooppista hedelmäisyyttä tuoksussa. Mangoa tai jotain sellaista. Pirteämpää sitrustakin taustalla. Pehmeä, sulava suussa. "Mehuinen", samaa hedelmäisyyttä kuin tuoksussakin. Melko suoraviivainen, ei tarjoile mitään äkkivääriä kierouksia. Katkerot kovin miedot, lähinnä vellovat jälkimaussa leijailevan citran seassa.
Sen verran vanhus olen, että ärhäkämpi katkero tähän tekisi kummasti terää. Moitteeton nykytyylin IPA kuitenkin muuten.
Päiväys: 03/04/21, erä #243
Hole in the Wall
8%
(NE)DIPA
Tämäkin siis näyte.
Tölkin esittelytekstin "Walls start to close in" puhuttelee näin korona-aikana. Modernia "juice bomb" tupla-IPAa lupaillaan muuten. Humalina Sabro, Citra, Cascade ja Columbus.
Ei juuri suhahda avatessa, eikä meinaa oikein kuohua, hiilarit hukassa? Tuoksu on toki ihan sitä itseään, eli humalaa yllin kyllin. Mangomaista hedelmäisyyttä, sekamehuista tunnelmaa. Havuistakin toimintaa löytyy paljon. Tähän toivoisi enemmän sitä hiilihappoa, niin tulisi döfnä nenään vielä paremmin.
Wou. On paksu meno suussa. Oikein suunmyötäinen pehmeä tyyny. Sitä toki auttaa matalat hiilihapot, mutta eipä olut yhtään kovempia toisaalta kaipaakaan. Eiköhän tämä matalahiilihappoisuus ole ihan suunniteltu juttu ja toimiva juttu onkin.
Maku ei ole liian moderni. Se ei ole pelkkää hedelmäpommia, eikä peräkärrytön. Päinvastoin, humaloinnin pihkaisempi puoli yltyy miltei salmiakkiseksi. Katkerotkin varsin tuntuvat, hitaasti nousevat.
Kyllähän tämä DIPA-hommissa ajaa asiansa paremmin kuin hyvin. Erinomainen. Juuri sitä mitä lääkäri ei määrännyt! Wrist-O:n jälkeen suosikkini.
Päiväys: 03/04/21, erä #242
---
Ensi viikolla Tsadin syövereistä syvälle Sotkamoon ja vappupanimona Haapala BnB. Ja sitten paluu pk-seudulle toistaiseksi viimeisellä setillä, kun jätetään muut tienoot väliin ja etsitään lähin tie Olariin.
--------
Korona-ajan panimokatsaukset tähän asti:
1. Mallassepät
2. Tuju
3. Etko
Etko on perustettu 2017 ja olen itse ollut panimosta tietoinen suhteellisen varhain. Etko on kiitettävästi päivystänyt festareilla ja tutustumiseni siihen onkin ollut pääsääntöisesti niillä, hajanaisten baarikohtaamisten lisäksi. Panimo tuli juuri silloin kun panimoita syntyi joka puolella ja ensikosketukseni Etkoon oli jotenkin negatiivinen. Se näytti yhdeltä miljoonan joukossa, oluet olivat samaa kamaa kuin kaikilla muillakin ja ensimmäisessä maistamassani oluessa taisi olla mahdollisesti jotain pientä vikaakin, en varmaksi muista. Niinpä intoni kokeilla lisää ei ollut mikään suuren suuri.
Sittemmin Etko on nostanut profiiliaan. Kehuja on kuulunut puolin ja toisin ja Etko on jossain määrin profiloitunut tämän nykytrendin kahden pääkohteen tekijänä: Maustetun hapanoluen ja NEIPAn.
Muuten kyseessä jälleen aika samantapainen tarina kuin yleensä: kotiolutpohjalta kaverusten perustama panimo. Helsinkiläinen panimo sijaitsee craft-panimolle hyvin tyypillisesti pienteollisuusalueella. Herttoniemessä tässä tapauksessa. Vähemmän tyypillisesti panimo on kolmannessa kerroksessa. Ymmärtääkseni panimo etsii uusia tiloja, mutta siihen asti sieltä kolmannesta löytyy myös panimokauppa, johon on webbikauppapuoli tämän linkin takana.
Panimokauppaostosten sijaan tässä kyseessä siis Pienestä hankittu supportboksi. Etko yllätti toimittamalla ihan pyytämättä tähän esittelyprokkikseen näytteinä kaksi yli kaupparajan olevaa oluttakin. Eli niitä ei siis ole ostettu, eikä niistä ole maksettu.
Tutustutaanpa itse asiaan.
Vähän kuumotti, kun päkistä paljastui ensi kättelyssä kolme maustettua hapanolutta. Olen sellaisiin nimittäin melko kyllästynyt. Aikoinaan ne olivat jännittäviä, kun niitä oli niin vähän ollut tarjolla. Mutta mitä enemmän eri tavoin maustettuja (ei-kriek-lambic-)hapanoluita on tullut markkinoille, sitä hankalampi minun on niistä innostua. Ne ovat ajautuneet aivoissani samaan lokeroon kuin maustetut siiderit. Mango-mandariini-tonkapapu gose kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin metsämansikkaesanssilla jatkettu pissis-Fizz. Oluthyllyjä tiiraillessani en nykyään siunaa niille ajatustakaan.
Älkää käsittäkö väärin. Eivät ne pahoja ole. Ne ovat vain mielestäni äärettömän tylsiä, eikä niissä ole niitä makuja mistä oluessa pidän, kuten mallasta tai humalaa. Ovat ne silti oma lajinsa vaikka eivät minulle maistukaan ja osaan toki katsoa asiaa jotensakin objektiivisestikin. Mutta tällä disclaimerilla kolmikko katsantoon.
Blueberry Squeezy
4%
Gose (maustettu)
Mustikoilla ja sitruunalla maustettu gose.
Tuoksussa on goselle tyypillistä tunkkaista dunkkista, ns. märkää rättiä. Vähän mustikkaakin, mutta maustaminen on ollut melko hentoa tuoksun perusteella. Parempi toki niin päin, tässä yhteydessä överit ei ole parempi kuin vajarit. Maun puolella mustikkaisuus selvemmin esillä miedosti happaman gosepohjan päällä, loppuun nouseva sitruunamehuinen kirpeys, joka on kaivattu piristys kokonaisuuteen. Ihan kiva.
Päiväys: 13/03/21, erä #235
Passionberry Haze
4,5%
Hapanolut (maustettu)
Kikkailu käännetty astetta isommalle. Laktoosia, vadelmaa, passiohedelmää ja ruista hapanolutpohjassa.
Samea vaaleanpunainen olut, ei vaahtoa. Tuoksuu vadelmatoukille (niille irtokarkeille, ei eläimille), vanilja ja laktoosi lisäävät kevyen jäätelömäisen efektin myös tuoksuun. Maitohappamuus myös paikalla. Suussa samat elementit läsnä, mutta mikään imelä jäätelöcocktail tämä ei sentään ole vaan ihan miellyttävän tasapainoinen kokonaisuus, loppuu karheaan happamuuteen. Passiohedelmä tuo tässä lähinnä hedelmäistä tukea muille elementeille.
Kokonaisuutena ihan ok hento maustettu sour, jos sellaiset kiinnostavat. "Tuoksuu Linnanmäelle" sanoi avovaimo.
Päiväys: 05/02/21, erä #223
Passion Fruit Twist
5%
Hapanolut (maustettu)
Passiohedelmällä ja vaniljalla maustettu hapanolut.
Tämä on sellainen trendihapan, jota minäkin voin juoda ihan mielikseni.
Päiväys: 03/04/21, erä #241
---
Sitten ne muut oluet
Full Nelson
4,8%
Kölsch
Kölsch, joka on humaloitu tappiin asti Nelson Sauvin -humalalla.
Ohhoh! Hyvin viinisen hedelmäinen tuoksu, Nelson Sauvinhan saa nimensä Sauvignon Blanc -viinirypäleestä, koska humalan aromit muistuttavat sitä. Olen Nelson Sauvinilla tehtyjä oluita maistellut varmaan kymmenen vuotta, mutta en ole tainnut koskaan saada sitä näin tuoreena. Sillä valkoviinimäinen olemus ei ehkä koskaan ole ollut sitä niin selkeää kuin tässä. On kuin valkkaria nuuhkisi. Viininlehtimäistä meininkiä myös.
Mielenkiintoinen. Hyvin pehmeä. Puhdas. Maussa viljaista maltaisuutta, jossa kevyttä hedelmää muualtakin, mutta myös se sama erittäin selkeä nelson sauvin. Humalan efekti on sen verran raju, että ei tämä juuri kölschiä äkkiseltään muistuta, vaikka periaatteessa valkoviinihumalan alla on hyvinkin kölschmäinen olut. Suodattamattomuuskin tekee oluesta pehmeämpää kuin perinteisistä kölscheistä.
Mutta, vaikka tämä onkin aika villi tulkinta niinkin pikkumaisen tarkasta tyylistä kuin kölschistä, niin kyllä tämä erikoisuudessaan ihan toimii. Mielikseen joi. Toisenkin joisi perään, mutta kolmannen kanssa kaipaisi jo vaihtelua.
Päiväys: 13/03/21, erä #236
Night Shift
5%
Milk stout
Yövuorona ainoa päkin tummempi olut. Milk stout, eli laktoosilisällä tehty. Sen lisäksi vaniljaa ja kaakaonibsejä mausteena. Humalina Willamette ja Mosaic.
Musta. Ihan hirvittävän kokoinen vaahto. Olut kuohuaa kuin paraskin Niagara vaikka kuinka hitaasti kaadoin.
Tuoksussa vaniljaa ja suklaata. Vähän on päässyt hapettumaankin, pieni pahvisuus vaivaa. Etäistä humalan pirteyttä myös, mutta satsin selvästi vanhimpana tästä on paras aromihumala jo kaikonnut. Mitäpä sillä niin stoutissa.
Odotin kuohun perusteella jotenkin hyvin poreilevaa suutuntumaa, suoraan sanoen pelotti, että tämä on jälkikäynyt liialliset hiilihapponsa. Mutta höpönlöpön. Oluthan on hyvinkin pehmeä. Makeus hieman maskeeraa pahinta ohuutta, mutta ohuthan viisiprosenttinen stout vähän väkisinkin on.
Makeahko, paahteen ja kaakaon dominoima maku. Vanilja tuntuu maussa lievemmin kuin tuoksussa, mutta on siellä taustavoimana. Mieto katkero, mutta juuri tasapainoksi on. Jälkimaussa kevyttä maitosuklaata ja pientä katkerampaa kahvisuutta.
Laktoosin makeus on läsnä läpi oluen. Silti, vähemmän jäätelömäinen kuin ainesosien perusteella pelotti. Tätä ei ole vedetty miksikään jälkiruokaöveriksi. Oikein kiva kauppastoutti tämä on, mutta kyllä Etkon vahvempi laji ehdottomasti on nuo vaaleammat.
Päiväys: 18/12/20, erä: #211
Wrist-O
5,5%
(Hazy) APA
Risto! Nimellä on paiskattu, nauratti ihan. Kauppavahvuinen "pale ale" ja samealla nykytyylillä toki. Twistinä käytetty ruista. Humalina Centennial, Simcoe, Citra ja El Dorado.
Sekamehuhedelmien dominoima tuoksu. Maku on raikas, erittäin hedelmäinen mehuinen meininki sielläkin. Volttien takia vähän ohut, mutta se ei oikeastaan haittaa tässä tapauksessa. Suoraviivainen suht simppeli meininki muuten, mutta homman kruunaa lopussa tuleva pieni katkeron baitti, jossa on kivaa (rukiista tulevaa?) yrttisempää kulmaa. Se tuo jälkimakuun erittäin mukavaa luonnetta mehuhedelmien päälle ja saa haluamaan lisää. Tämä on hyvää! Tätä voisi juoda koko illan eikä muuta kaipaisi.
Wrist-O yllätti, kauppavahvuinen pale ale ja kirkkaasti paras näistä Etkon maistelluista. Tämä, huomioon ottaen, että muutkin oli varsin hyviä!
Päiväys: 05/02/21, erä #237
Another Weekend
6,5%
(NE)IPA
Näytebonus siis. 6,5% ja samea IPA, eli nykytrendin ytimessä. Sabro, Amarillo, Citra humalina. Sabro on verrattain uusi tuttavuus (tietoisesti juotuna ainakin, eihän näitä aina kerrota) itselleni ja olen alkanut kyllä tykästyä humalaan.
Läpitunkemattoman samea, keltainen. Raikasta trooppista hedelmäisyyttä tuoksussa. Mangoa tai jotain sellaista. Pirteämpää sitrustakin taustalla. Pehmeä, sulava suussa. "Mehuinen", samaa hedelmäisyyttä kuin tuoksussakin. Melko suoraviivainen, ei tarjoile mitään äkkivääriä kierouksia. Katkerot kovin miedot, lähinnä vellovat jälkimaussa leijailevan citran seassa.
Sen verran vanhus olen, että ärhäkämpi katkero tähän tekisi kummasti terää. Moitteeton nykytyylin IPA kuitenkin muuten.
Päiväys: 03/04/21, erä #243
Hole in the Wall
8%
(NE)DIPA
Tämäkin siis näyte.
Tölkin esittelytekstin "Walls start to close in" puhuttelee näin korona-aikana. Modernia "juice bomb" tupla-IPAa lupaillaan muuten. Humalina Sabro, Citra, Cascade ja Columbus.
Ei juuri suhahda avatessa, eikä meinaa oikein kuohua, hiilarit hukassa? Tuoksu on toki ihan sitä itseään, eli humalaa yllin kyllin. Mangomaista hedelmäisyyttä, sekamehuista tunnelmaa. Havuistakin toimintaa löytyy paljon. Tähän toivoisi enemmän sitä hiilihappoa, niin tulisi döfnä nenään vielä paremmin.
Wou. On paksu meno suussa. Oikein suunmyötäinen pehmeä tyyny. Sitä toki auttaa matalat hiilihapot, mutta eipä olut yhtään kovempia toisaalta kaipaakaan. Eiköhän tämä matalahiilihappoisuus ole ihan suunniteltu juttu ja toimiva juttu onkin.
Maku ei ole liian moderni. Se ei ole pelkkää hedelmäpommia, eikä peräkärrytön. Päinvastoin, humaloinnin pihkaisempi puoli yltyy miltei salmiakkiseksi. Katkerotkin varsin tuntuvat, hitaasti nousevat.
Kyllähän tämä DIPA-hommissa ajaa asiansa paremmin kuin hyvin. Erinomainen. Juuri sitä mitä lääkäri ei määrännyt! Wrist-O:n jälkeen suosikkini.
Päiväys: 03/04/21, erä #242
---
Ensi viikolla Tsadin syövereistä syvälle Sotkamoon ja vappupanimona Haapala BnB. Ja sitten paluu pk-seudulle toistaiseksi viimeisellä setillä, kun jätetään muut tienoot väliin ja etsitään lähin tie Olariin.
--------
Korona-ajan panimokatsaukset tähän asti:
1. Mallassepät
2. Tuju
3. Etko
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.