Tämän kertainen panimokatsaus Kainuun korvesta, tarkemmin sanoen Sotkamosta: Haapala BnB
Sotkamossa, Vuokatin kupeessa on Bed & Breakfast -mesta Haapala, joka ryhtyi tekemään myös olutta pari vuotta takaperin. Suoraan sanoen en asenteellisuuttani odottanut ihmeitä kun kuulin paikasta. Samankaltaisten vähän syrjäisempien marjaviinitilojen tuottamat oluet kun ovat olleet melko, noh, sanotaan, että laadullisesti luovia. Sitten pääsin maistamaan jonkun Haapalan oluen ja se olikin varsin erinomainen. Sittemmin paikka on kiehtonut lähemminkin, mutta hirveästi näitä ei tarjolla etelässä ole ollut.
Sotkamolainen panimo toki kiehtoo muutenkin, sillä vaikka sudeettisavolaisena etäpatrioottina Savo onkin aina maakunnista sydäntä lähinnä, on minulla siellä myös pehmeä kohta Kainuulle. Koska koko Kainuu asuu nykyään etelämmässä opiskelujen ja töiden takia, varmaan puolet aikuisajan tutuistani on sieltäpäin kotoisin. Lisäksi olen suuri Veikko Huovisen kirjojen ystävä (kahta novellikokoelmaa vaille koko tuotanto hyllyssä). Niinpä Huovisen kotikunta Sotkamo erityisesti lämmittää mieltä ja mestarillisia mehtäkainuun kuvauksia alkaa heti pyöriä mielessä kun paikka mainitaan.
Haapala teki muuten saman tempun kuin Etko eli toimitti pari yli kauppavahvuista näytettä mukaan. Lisäksi mukana oli yhtenä oluena panimosimaa. Noh, onhan se vappu.
Haapalan oluissa viihdyttää ensimmäisenä brändi. Tämän nätimpiä pullo-oluita ei taida koko maasta löytyä. Vähäeleinen yksivärinen pikselikuviointi läpinäkyvässä etikettitarrassa on siisti ja elegantti. Toimii. Iso käsi graafikolle. On piristävää, ettei ole lähdetty mihinkään "ronskiin" metsäläisyyteen vaikka luonto näidenkin teemassa vahvasti on mukana.
Sitten itse oluisiin...
Hiukan Helmeilevä
4,7%
Golden/Summer Ale
"Golden ale" on aina kysymysmerkki onko se belgi- vai brittityyliä. Hiivana britti, joten sinnepäin mentäneen. Etiketti abstraktin kaunis, vai onko tarkoitus kenties kuvata sitä hiilihapon helmeilyä?
Hoo, miten raikas tuoksu! Humalina on perusjenkit Cascade ja Amarillo, mutta onpas saatu miellyttävän epä-IPAmainen fiilis niistä aikaiseksi, kun on hillitysti käytetty. Mausteista, hivenen pippuristakin sävyä tukena, mutta pirteä kukkainen, sitruksinen olemus muuten.
Mukava. Hiilihapokas ja terhakka. Makeahko mallas, hitusen toffeemaistakin fiilistä vaikka maltaina pitäisi olla pelkkä pale ale ja kaura. Siihen sekaan kuitenkin kukkainen humala ja suht tasapainoinen katkero. Pikkaisen makeaksi jää.
Pirteä ja terhakka "summer ale". Ei ammu yli eikä ali. Tätä tuoppi, kiitos.
Päiväys 4.10.2020
Korpikuusen Kuiskaus
5,2%
(Maustettu) Pale Ale
Selkeän kuusenkerkkäinen tuoksu. Jopa parfyyminen. Sekoittuneena jenkkihumalointiin sellainen tuoreen havun, makean sitruunan ja koivunlehden välimuoto. Raikas.
Pehmeä, matalahiilihappoinen. Maussakin kuusenkerkkä on voimallisessa roolissa, sitä tukee kevyesti karamellinen mallas ja lukemiin nähden (64 IBU) melko mieto katkeron pisto. Katkeroiden tullessa olut ottaakin monenlaista kiertoa ja alta tulee metsää ja raikasta hedelmää eri tavoin esiin sihahdellen. Varsin mukava! Vaikkei katkeruus pistäkään, se muistuttaa itsestään sitten jälkimaussa pidempäänkin.
Pieni vaara tällaisissa näin selkeän tuorehavuisissa on, että maistajalle tulee mielleyhtymä mäntysuopaan. Mitään saippuaisuutta oluessa ei siis ole, mutta aivot yrittivät parin ensimmäisen hörpyn ajan tiivisti kertoa niin tuon mielleyhtymän vuoksi.
Mutta varsin hyvä ja mielenkiintoinen tämä on. Ei ehkä koko illan juomaksi, mutta yksi pullo jättää hymyn suuhun ja etenkin sopivan ruuan kanssa tämä voi olla aivan tautisen kova.
Päiväys 6.10.2020
Vaarojen Vaalea
5,4%
Blonde Ale
Etiketissä on jokin liukasteleva ukko. Tykkään noista abstrakteimmista pikselikuvista enemmän.
Vaalea, samea, kultainen. Iso kukkurainen vaahto. Tuoksu on ensin yllättävän pippurinen, joka tosin ensi kosketuksen jälkeen katoaa. Melko mieto, mutta raikas tuoksu. Vehnäistä leipää hiven, pientä Chinookin metsää myös. Terhakimmat humalat ehkä jo kaikonneet, hieman on hapettumisen pahviakin jo paikalla. Tämähän taitaa olla setin vanhin pullo.
Suunmyötäinen, raikas. Hiilihapokas, sen ja rapsakan katkeron myötä kokonaisvaikutelmakin hyvällä tavalla terävä. Jälkimakuun jää puraisun jälkeen vielä hyvinkin sitrushedelmäistä jälkifiilistä, melkein appelsiinista. Sen päällä pihkainen humalankatkero jatkuu vielä tovin.
Ilmoitetut 32 IBUa purevat kyllä kovempaa kuin olettaisi, enkä ihan yhdy Haapalan esitteen "helposti nautittava" kuvaukseen siksi. Varsin ok silti, mutta näistä setin oluista vähiten suosikkini.
Päiväys: 26.8.2020
Usvainen Uitto
5,4%
(Terva) Porter
Tervaa työnnetään suomessa vähän vaikka mihin, mutta se on vaikea laji, jos se ei ole ainoa maku asiassa. Toisaalta mikä kainuulainen panimo se semmoinen on joka ei tervaa hyödynnä, kyseessä on kuitenkin maan kuuluisimpia tervanpolttoseutuja.
Musta olut, iso vaahto. Tuoksu on raikasta tervaa, havunkin sinne kuvittelee, paahdetta taustalla.
Ohuehko ja kova, liukas. Suutuntuma oikeastaan tappaa pahimmin fiilistä tästä. Muuten tervaleijonainen fiilis. Kaipaisi muhkeaa pehmeyttä ja isompaa paahdepommia taustalle. Nyt jää aika karuksi. Tämä voi toimia myös oikean ruuan kanssa todella hyvin, mutta tällaisenaan en ehkä nautiskelisi.
Päiväys: Unohtui ottaa ylös ja pullo livahti jo kierrätykseen. Pahoittelut.
Riuskasti Rukiinen
6,4%
(Ruis) IPA
Tämä siis näytteenä.
Rukiin lisääminen IPAan on pääsääntöisesti mielestäni hyvä idea, etenkin jos on pihkaisempaa ja metsäisempää humalointia. Kainuu-luonto-yhdistelmään toki perisuomalainen karu vilja toimii myös.
Punaruskea olut, sormen vaahto. Tuoksussa on ronski, west coast IPAmainen fiilis yhdistettynä tummempaan maltaaseen. Tulee mieleen jotenkin Stonen legendaarinen Arrogant Bastard Ale. ABAhan on huhujen mukaan Chinook-single hop ja sitä tästäkin löytyy. Tosin mukana on myös Columbusta, Amarilloa ja Citraa niiden lisäksi. Joka tapauksessa tuoksussa hyvin pihkametsäinen meininki, raikkaalla greipillä tuettuna ja taustalla tummaleipäistä mallasta.
Tumma ja rukiinen on makukin. Ruisleipää. Rapsakat, pihkaiset humalat ja tukeva katkerointi vastapainona. Katkeroon sekoittuu kevyttä mausteisuutta.
Tämä on vallan erinomainen! Ehkä suosikkini näistä kaikista.
Päiväys: Kävi kuten Usvaisen Uiton kanssa.
Lopuksi ei-olut-tapaus:
Sumsan sihahdus
5,4%
Sima
Jostain syystä vapuksi sokeripohjasta tehtävä juoma on aikoinaan kaapannut Suomessa termin "sima". Silläkin on toki jo pitkät perinteet, mutta jotenkin ärsyttää. Mielestäni sima on hunajapohjainen juoma ja sokeripohjaiset litkut on kiljuja. Joka tapauksessa sen vappukiljun takia pitää aina korostaa, että hunajajuoma on jotain eri asiaa. Niin kuin "panimosimaa" tässä yhteydessä.
Noh. Se siitä avautumisesta. Haapalalta siis setissä Sumsan Sihahdus niminen panimosima. Ainesosat muuten vappusimaiset rusinoita myöten, paitsi sokerin tilalla hunajaa ja tietty käytetty oluen voltteihin. Hunajankultainen väri ja hunajalta se tuoksuukin. Sellaiselta muhevalta, kukkaiselta, jotenkin fenkoliseltakin hunajalta.
Kevyt, raikaskin. Aika miedon makuinen, kepeän sitruunainen jälkituntuma. Makeahko, mutta vappusimaan verrattuna siis hyvinkin kuiva. Fenkolinen tai lakritsinen fiilis esillä myös taustalla maussakin. Vappusimaista fiilistäkin on siellä jossain, sellaista erikoista hedelmää... onko se nyt rusinoita sitten?
Sima ei ole lempijuomiani, mutta kyllähän tätä ihan mielellään litkii. Paljon mielummin kuin sitä äitelää keskenkäynyttä kiljua mitä yleensä tarjotaan.
Päiväys: 18.12.2020
------
Varsin pätevältä panimolta vaikuttaa Kainuun Haapalakin siis. Eikä ole vielä yhtään olutta tai panimoa seteistä tarvinnut hissutella kohteliaisuuttaan. Tässähän alkaa herätä toivoa, että kotimaisten panimoiden laatuvaivat on toden teolla paremmalla tolalla...
Ensi kerralla takaisin pk-seudulle ja Olariin.
Hyvää koronavappua vain siis Olut-Suomi! Muistakaa käydä panimokaupoissa ja pienpanimo-ostoksilla myös toukokuussa. Minä ainakin aion. En ole niitä growlereitakaan vielä yhtään hankkinut...
PS: Paikalle toimitettiin näytteenä myös ison puteli Haapalan 2019 vuosiolutta. En suoraan sanoen ehtinyt ison pullon äärelle tätä varten ja halusin julkaista jutun vapuksi. Katselen vuosioluen omassa tapauksessaan joskus lähiaikoina.
Sotkamossa, Vuokatin kupeessa on Bed & Breakfast -mesta Haapala, joka ryhtyi tekemään myös olutta pari vuotta takaperin. Suoraan sanoen en asenteellisuuttani odottanut ihmeitä kun kuulin paikasta. Samankaltaisten vähän syrjäisempien marjaviinitilojen tuottamat oluet kun ovat olleet melko, noh, sanotaan, että laadullisesti luovia. Sitten pääsin maistamaan jonkun Haapalan oluen ja se olikin varsin erinomainen. Sittemmin paikka on kiehtonut lähemminkin, mutta hirveästi näitä ei tarjolla etelässä ole ollut.
Sotkamolainen panimo toki kiehtoo muutenkin, sillä vaikka sudeettisavolaisena etäpatrioottina Savo onkin aina maakunnista sydäntä lähinnä, on minulla siellä myös pehmeä kohta Kainuulle. Koska koko Kainuu asuu nykyään etelämmässä opiskelujen ja töiden takia, varmaan puolet aikuisajan tutuistani on sieltäpäin kotoisin. Lisäksi olen suuri Veikko Huovisen kirjojen ystävä (kahta novellikokoelmaa vaille koko tuotanto hyllyssä). Niinpä Huovisen kotikunta Sotkamo erityisesti lämmittää mieltä ja mestarillisia mehtäkainuun kuvauksia alkaa heti pyöriä mielessä kun paikka mainitaan.
Haapala teki muuten saman tempun kuin Etko eli toimitti pari yli kauppavahvuista näytettä mukaan. Lisäksi mukana oli yhtenä oluena panimosimaa. Noh, onhan se vappu.
Haapalan oluissa viihdyttää ensimmäisenä brändi. Tämän nätimpiä pullo-oluita ei taida koko maasta löytyä. Vähäeleinen yksivärinen pikselikuviointi läpinäkyvässä etikettitarrassa on siisti ja elegantti. Toimii. Iso käsi graafikolle. On piristävää, ettei ole lähdetty mihinkään "ronskiin" metsäläisyyteen vaikka luonto näidenkin teemassa vahvasti on mukana.
Sitten itse oluisiin...
Hiukan Helmeilevä
4,7%
Golden/Summer Ale
"Golden ale" on aina kysymysmerkki onko se belgi- vai brittityyliä. Hiivana britti, joten sinnepäin mentäneen. Etiketti abstraktin kaunis, vai onko tarkoitus kenties kuvata sitä hiilihapon helmeilyä?
Hoo, miten raikas tuoksu! Humalina on perusjenkit Cascade ja Amarillo, mutta onpas saatu miellyttävän epä-IPAmainen fiilis niistä aikaiseksi, kun on hillitysti käytetty. Mausteista, hivenen pippuristakin sävyä tukena, mutta pirteä kukkainen, sitruksinen olemus muuten.
Mukava. Hiilihapokas ja terhakka. Makeahko mallas, hitusen toffeemaistakin fiilistä vaikka maltaina pitäisi olla pelkkä pale ale ja kaura. Siihen sekaan kuitenkin kukkainen humala ja suht tasapainoinen katkero. Pikkaisen makeaksi jää.
Pirteä ja terhakka "summer ale". Ei ammu yli eikä ali. Tätä tuoppi, kiitos.
Päiväys 4.10.2020
Korpikuusen Kuiskaus
5,2%
(Maustettu) Pale Ale
Selkeän kuusenkerkkäinen tuoksu. Jopa parfyyminen. Sekoittuneena jenkkihumalointiin sellainen tuoreen havun, makean sitruunan ja koivunlehden välimuoto. Raikas.
Pehmeä, matalahiilihappoinen. Maussakin kuusenkerkkä on voimallisessa roolissa, sitä tukee kevyesti karamellinen mallas ja lukemiin nähden (64 IBU) melko mieto katkeron pisto. Katkeroiden tullessa olut ottaakin monenlaista kiertoa ja alta tulee metsää ja raikasta hedelmää eri tavoin esiin sihahdellen. Varsin mukava! Vaikkei katkeruus pistäkään, se muistuttaa itsestään sitten jälkimaussa pidempäänkin.
Pieni vaara tällaisissa näin selkeän tuorehavuisissa on, että maistajalle tulee mielleyhtymä mäntysuopaan. Mitään saippuaisuutta oluessa ei siis ole, mutta aivot yrittivät parin ensimmäisen hörpyn ajan tiivisti kertoa niin tuon mielleyhtymän vuoksi.
Mutta varsin hyvä ja mielenkiintoinen tämä on. Ei ehkä koko illan juomaksi, mutta yksi pullo jättää hymyn suuhun ja etenkin sopivan ruuan kanssa tämä voi olla aivan tautisen kova.
Päiväys 6.10.2020
Vaarojen Vaalea
5,4%
Blonde Ale
Etiketissä on jokin liukasteleva ukko. Tykkään noista abstrakteimmista pikselikuvista enemmän.
Vaalea, samea, kultainen. Iso kukkurainen vaahto. Tuoksu on ensin yllättävän pippurinen, joka tosin ensi kosketuksen jälkeen katoaa. Melko mieto, mutta raikas tuoksu. Vehnäistä leipää hiven, pientä Chinookin metsää myös. Terhakimmat humalat ehkä jo kaikonneet, hieman on hapettumisen pahviakin jo paikalla. Tämähän taitaa olla setin vanhin pullo.
Suunmyötäinen, raikas. Hiilihapokas, sen ja rapsakan katkeron myötä kokonaisvaikutelmakin hyvällä tavalla terävä. Jälkimakuun jää puraisun jälkeen vielä hyvinkin sitrushedelmäistä jälkifiilistä, melkein appelsiinista. Sen päällä pihkainen humalankatkero jatkuu vielä tovin.
Ilmoitetut 32 IBUa purevat kyllä kovempaa kuin olettaisi, enkä ihan yhdy Haapalan esitteen "helposti nautittava" kuvaukseen siksi. Varsin ok silti, mutta näistä setin oluista vähiten suosikkini.
Päiväys: 26.8.2020
Usvainen Uitto
5,4%
(Terva) Porter
Tervaa työnnetään suomessa vähän vaikka mihin, mutta se on vaikea laji, jos se ei ole ainoa maku asiassa. Toisaalta mikä kainuulainen panimo se semmoinen on joka ei tervaa hyödynnä, kyseessä on kuitenkin maan kuuluisimpia tervanpolttoseutuja.
Musta olut, iso vaahto. Tuoksu on raikasta tervaa, havunkin sinne kuvittelee, paahdetta taustalla.
Ohuehko ja kova, liukas. Suutuntuma oikeastaan tappaa pahimmin fiilistä tästä. Muuten tervaleijonainen fiilis. Kaipaisi muhkeaa pehmeyttä ja isompaa paahdepommia taustalle. Nyt jää aika karuksi. Tämä voi toimia myös oikean ruuan kanssa todella hyvin, mutta tällaisenaan en ehkä nautiskelisi.
Päiväys: Unohtui ottaa ylös ja pullo livahti jo kierrätykseen. Pahoittelut.
Riuskasti Rukiinen
6,4%
(Ruis) IPA
Tämä siis näytteenä.
Rukiin lisääminen IPAan on pääsääntöisesti mielestäni hyvä idea, etenkin jos on pihkaisempaa ja metsäisempää humalointia. Kainuu-luonto-yhdistelmään toki perisuomalainen karu vilja toimii myös.
Punaruskea olut, sormen vaahto. Tuoksussa on ronski, west coast IPAmainen fiilis yhdistettynä tummempaan maltaaseen. Tulee mieleen jotenkin Stonen legendaarinen Arrogant Bastard Ale. ABAhan on huhujen mukaan Chinook-single hop ja sitä tästäkin löytyy. Tosin mukana on myös Columbusta, Amarilloa ja Citraa niiden lisäksi. Joka tapauksessa tuoksussa hyvin pihkametsäinen meininki, raikkaalla greipillä tuettuna ja taustalla tummaleipäistä mallasta.
Tumma ja rukiinen on makukin. Ruisleipää. Rapsakat, pihkaiset humalat ja tukeva katkerointi vastapainona. Katkeroon sekoittuu kevyttä mausteisuutta.
Tämä on vallan erinomainen! Ehkä suosikkini näistä kaikista.
Päiväys: Kävi kuten Usvaisen Uiton kanssa.
Lopuksi ei-olut-tapaus:
Sumsan sihahdus
5,4%
Sima
Jostain syystä vapuksi sokeripohjasta tehtävä juoma on aikoinaan kaapannut Suomessa termin "sima". Silläkin on toki jo pitkät perinteet, mutta jotenkin ärsyttää. Mielestäni sima on hunajapohjainen juoma ja sokeripohjaiset litkut on kiljuja. Joka tapauksessa sen vappukiljun takia pitää aina korostaa, että hunajajuoma on jotain eri asiaa. Niin kuin "panimosimaa" tässä yhteydessä.
Noh. Se siitä avautumisesta. Haapalalta siis setissä Sumsan Sihahdus niminen panimosima. Ainesosat muuten vappusimaiset rusinoita myöten, paitsi sokerin tilalla hunajaa ja tietty käytetty oluen voltteihin. Hunajankultainen väri ja hunajalta se tuoksuukin. Sellaiselta muhevalta, kukkaiselta, jotenkin fenkoliseltakin hunajalta.
Kevyt, raikaskin. Aika miedon makuinen, kepeän sitruunainen jälkituntuma. Makeahko, mutta vappusimaan verrattuna siis hyvinkin kuiva. Fenkolinen tai lakritsinen fiilis esillä myös taustalla maussakin. Vappusimaista fiilistäkin on siellä jossain, sellaista erikoista hedelmää... onko se nyt rusinoita sitten?
Sima ei ole lempijuomiani, mutta kyllähän tätä ihan mielellään litkii. Paljon mielummin kuin sitä äitelää keskenkäynyttä kiljua mitä yleensä tarjotaan.
Päiväys: 18.12.2020
------
Varsin pätevältä panimolta vaikuttaa Kainuun Haapalakin siis. Eikä ole vielä yhtään olutta tai panimoa seteistä tarvinnut hissutella kohteliaisuuttaan. Tässähän alkaa herätä toivoa, että kotimaisten panimoiden laatuvaivat on toden teolla paremmalla tolalla...
Ensi kerralla takaisin pk-seudulle ja Olariin.
Hyvää koronavappua vain siis Olut-Suomi! Muistakaa käydä panimokaupoissa ja pienpanimo-ostoksilla myös toukokuussa. Minä ainakin aion. En ole niitä growlereitakaan vielä yhtään hankkinut...
PS: Paikalle toimitettiin näytteenä myös ison puteli Haapalan 2019 vuosiolutta. En suoraan sanoen ehtinyt ison pullon äärelle tätä varten ja halusin julkaista jutun vapuksi. Katselen vuosioluen omassa tapauksessaan joskus lähiaikoina.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.