The 'Rona pitelee kansaa kotosalla, talous kyykkää ja ensimmäisten talousuhrien joukossa näyttää olevan koko pienpanimo- ja ravintola-ala. Mitä tässä nyt voi tehdä yksittäinen kuluttaja ja olutbloggari, jolla on vieläpä kovin pieni yleisö?
Kuluttajana olen siitä onnellisessa tilanteessa, ettei itselläni (vielä?) häämötä talouskriisiä horisontissa ja DINK-taloudessa asuvana, keskiluokkaisena hyypiönä voin tehdä mitä tällainen mainosmiesten kärkitargetti parhaiten osaa: kaadan rahaa ölvilöihin ja baarien lahjakortteihin sen minkä persus kestää.
Bloggaajana on toinenkin "ase", joskin räkäpäillä ladattu: Voin yrittää tuoda panimoita esiin ja toivoa, että ehkä se kannustaa edes yhden ihmisen ostoksille. Jospa edes joku pienpanimo olisi pinnalla vielä mustan surman mentyäkin.
Päätin esitellä n. viikottain yhden kotimaisen panimon ja käydä läpi panimon tuotantoa esitellen. Lisämääreenä halusin hieman omaakin jännitystä ja halusin tutustua panimoihin, joilla tiedän olevan varsin hyvän maineen, mutta jotka on jääneet hyvin hajanaisiin tutustumisiin itselleni. Nykyisen panimobuumin alkuvuosina uusiin panimoihin ehti perehtyä jotenkin paremmin, mutta viime vuosina panimoa on tullut siihen tahtiin, että alkoi toivoa jonkinlaista flatten the curve-ilmiötä, ennen kuin moisesta edes puhuttiin.
Vaikka pyrin pysymään kärryillä uusista panimoista niin tutustuminen on jäänyt monen panimon kanssa kovin pintapuoliseksi. Maistiaiseksi tai pariksi jossain ja huonosti muistetuksi nimeksi. Panimon meininkiä, suurempaa valikoimaa tai edes kotisivuja tuli harvemmin vilkaistua tarkemmin, jos ei ollut jotain erityistä syytä. Panimoita on vain tunkenut jatkuvasti lisää ulkomailtakin. Siinä jää kotimaiset helposti jalkoihin kun on yrittänyt pysyä edes jotenkin vaunussa maailman menosta. Tällaisia "ne on kuulemma hyviä juu, olen pari niiltä festareilla maistanut ja ihan lupaavia on olleet" -luokan kotimaisia panimoita on kasaantunut vino pino.
Idea on siis esitellä aina lyhyesti panimoa ja sitten käydä tuotantoa läpi. En aio olla mitenkään superkriittinen, tarkoitus on esitellä, ei kritisoiden teilata. En nyt silti rupea aivan kieli ruskeana olemaan. Jos oluessa on pikkuvika niin mainitsen kyllä. Jos koko setti on ihan saastaa, jätän kuitenkin mielummin postauksen tekemättä. Tämä onkin syy siihen, että valikoin mukaan juurikin panimoita, joista minulla on erityisen positiivinen mielikuva ennalta.
Koska haluan mukaan uusia tuttavuuksia, en tule esittelemään esim. Bryggeri Helsinkiä, Stadin Panimoa, Hiisi-panimoa, Plevnaa, Makua, Fat Lizardia, CoolHeadia tms. jo itselleni varsin tuttuja panimoita. Niistä ja kaikista muista voin vain sanoa, että jos lähelläsi on panimon myymälä tai muu paikka mikä myy ulospäin, niin käy siellä, osta olutta. Pahin mitä voi tapahtua on, että menetät pari euroa*.
Euroista puheenollen. Korostan, että en missään nimessä ole maksanut oluita jollain lifestyle-blogivinkumisella ja "näkyvyydellä". Tässä tilanteessa sellainen olisi tavallistakin röyhkeämpää. Ihan rahalla on hankittu. Sen verran bloggariuttani tosin hyödynsin, että jatkosetteihin sovin Pienen loistavista panimojen tukipakkauksista itselleni ostettavaksi sekapäkin. Normaalisti Pien myy koko "korin" yhden panimon tuotetta. 4-5 täyttä korillista pienpanimotavaraa olisi vain sattunut jo vähän liikaa maksaan ja lompakkoon, niin vinguin sitten siksareita. Suurkiitos siis Pienelle ja Erkki Hämeelle, että jaksoivat tämmöisen erikseen duunailla! Jos asut Uudenmaan uusvaltiossa, suosittelen ehdottomasti Pientä oluttarpeisiin.
Ensimmäinen setti ei kuitenkaan ole Pienestä vaan Alkosta, siellä kun sattui olemaan varsin hyvä valikoima Mallassepät-panimon tuotteita. Siksi mukana myös muuta kuin kauppavahvuista kamaa.
---
Mallassepät on Naantalista, mistä päästäänkin siihen kuinka hyvin olen panimoon perehtynyt tätä ennen. Mielikuvani panimosta osoitti nimittäin johonkin Kymenlaaksoon tai minne lie Mäntyharjulle. No onhan se tavallaan siellä suunn... jaa niin Turun vieressä on Naantali? Naantali ei siis olekaan Hamina! Perkl. (Sain muuten aina kympin maantiedosta, että kuten huomaa, koulunkäynti kannattaa.)
Maantiede sikseen, tutustutaanpa itse panimoon. Miellyttävän suomenkielinen meininki oluiden nimissä. Ulkomaille siis tuskin tähtäämässä ensi hetkillä. Asennetta ei silti tunnu puuttuvan. Sivuilla heitetään heti naamalle, että tähtäävät Suomen parhaaksi pienpanimoksi. No se on hyvä tavoite. Ja eivätpähän toisaalta ainakaan väitä olevansa jo Suomen parhaita. Sellaistakin kun kuulee ja siinä on vissi ero. "Me halutaan olla parhaita" kuulostaa siltä, että on tavoitteita. "Me ollaan parhaita" kuulostaa lähinnä suun kautta piereskelyltä.
Etusivulla on myös "teesit", jotka vaikuttavat pitkälti kannatettavilta. Halutaan tehdä parhaita oluita ja keskinkertainen ei käy. Hyvä. "On se meijjän mielestä ihan hyvä IPA"-panimoita on maailma väärällään. Mutta onko oluet puheiden tasolla?
Muuten panimon taustat vaikuttavatkin melko tyypilliseltä nykyisen panimon syntytarinalta. 2017 perustettu. Olutharrastajat ja kotioluen tekijät, kaksi nuorta kaverusta, päättivät lähteä kaupalliseksi panimoksi. Näinhän nämä tuntuvat perustuvan lähes järjestään. Idean ei sentään kerrottu syntyneen saunassa.
No niin. Panimo ei siis vaikuta erityisen uniikilta nykytarjonnassa. Tarkastetaanpa sitten itse asiaa, eli olusia. Niidenhän sitä pitäisi ratkaista (vaikka suosion lopulta ratkaiseekin kovin usein suhteet, myynti, tuuri ja brändäys).
Kultaranta
5,2%
Vaalea Lager
Kaunis, kultainen olut, iso vaahto. Hieman sameutta.
Tuoksussa saaz-humalaa. Yrttistä, tsekkilagereista tuttua kamaa. Pils-mallasta sen lisäksi.
Pehmeä viisiprosenttiseksi vaaleaksi lageriksi. Maussa makeahkoa maltaisuutta ja pientä yrttisyyttä humalista. Katkerot ovat kevyet. Jälkimaku lyhyt, makeahko. Simppeli ja yksinkertainen ja varsin moitteettomassa kunnossa. Itse ottaisin mielummin terävämmän pilsin, mutta tällaistahan tällaisten pitääkin olla.
Aivan täysin puhtain paperein ei selvitä. Kun olut vähän lämpenee, kevyt lageriin kuulumaton hedelmäisyys sieltä lopulta kuitenkin pistää esiin. Kaikissa muissa oluttyyleissä virhe olisikin varmaan peittynyt. Kotimaiseksi pienpanimolageriksi silti varsin hyvässä kunnossa.
Päiväys "E07 02.2021"
Leka
6,8%
IPA
"Extra IPA". Tujakan metsäpihkainen tuoksu. Oikein vanhan koulun west coast löyhkät on! Karamellista maltaisuutta taustalta myös runsaahkosti ja sävyksi raikasta hedelmäisyyttä. Värin kanssa tulee mieleen Stonen moderni klassikko Arrogant Bastard Ale. Mahtavuutta. Tällaisia tehdään nykyään aivan liian vähän.
Puolipaksu, erittäin juotava, liukas. Karamellimaltainen maku, jossa syvempää tummaa hedelmää mukana. Greippiäkin hiukan. Tiukat katkerot siihen päälle, mutta tasapaino pitää. Onpas erinomainen.
Päiväys "E006 12.8.2020"
Naantalin Eeppinen IPA
7,0%
NEIPA
Läpinäkymättömän samea. Niin kuin asiaan kuuluu.
No on hetelmää. Syvä, monipolvinen, trooppinen mangomainen hedelmäisyys puskee tuoksussa. Seassa hieman karheampiakin tunnelmia, pihkaa, kuusenkerkkää. Raikas tuoksu.
Pehmeä. Mehuinen. Hyvin hedelmäinen meininki, niin kuin tyylilajiin kuuluu. Pientä hop-burnia, mikä aina vähän ärsyttää, mutta vastapaino makealla hedelmälle tuntuu kuitenkin tulevan oikeaoppisemmin enempi katkeroista. Loppumakuun tulee miltei bensiinimäisiä pihkaisuuden viboja, sillai hyvällä tavalla.
On kova. En ole NEIPAn ylimpiä ystäviä, mutta onhan tämä lajissaan varsin erinomainen tapaus, etenkin kotimaisista.
Päiväys "E05 01.2021"
Sysi
9,5%
Imperial Stout
Moni sanoisi, että imperial stout on nykypanimolta se kruununjalokivi. En välttämättä ole sitä mieltä, mutta katsotaan. Näihinkin balanssin löytäminen on taitolaji. Sysin pullo opettaa, että "sysi" tarkoittaa mustaa puuhiiltä. Enpä tiennytkään. Plussat sanaopista.
Jämerää nokista paahdetta. Mallasleipää. Hedelmäisyyttäkin hieman, ei välttämättä ihan satapuhdasta.
Paksu, muhkea. Suklaata, makeutta, paljon paahdetta. Alkoholia. Hyötyisi ehkä vuoden kypsyttelystä.
Ei nyt mikään Suomen paras imppi, mutta ei tässä mitään erityistä huonouttakaan ole. Varsin pätevä tuote.
Päiväys: "E003 26.08.2021"
Tanakka
10,5%
Barley Wine
Ah. Barley wine. Tyyli, jota tehdään ihan liian harvoin, sillä harva osaa. Kotimaisista muistuu mielen vain Malmgårdin upea esitys muutaman vuoden takaa ja Bryggeri Helsingin versio, joka vaati pientä kypsyttelyä, että pääsi elementtiinsä. Edit: Muistanko itse asiassa väärin? Oliko Bryggerin BW koskaan pullomyynnissä? Sekoitan ehkä johonkin toiseen.
Tuoksussa vahva hedelmäisyys. Karamelliomenaa, rusinoita, toffeeta. Taustalta mausteisempaa tatsia, lakritsia tai anista. Maku alkaa erikoisesti pienellä suklaalla, joka tosin häviää sen tien. Sitten syvää tummaa hedelmää ja karamellimallasta. Alkoholia puskee myös melko vahvasti ja topakka katkerointi tekee alkoholin kanssa loppuvaikutelmasta aika tylyn. Oluen lämmetessä hedelmät tulevat paremmin esiin ja olut muuttaa muotoaan hyvin juomisen aikana. Ikävä kyllä myös jälkiefekti vahvistuu.
Varsin lupaava. Vaatii kuitenkin ainakin pari vuotta kypsymistä. Etikettiin onkin pistetty kymmenisen vuotta parasta ennen päivään.
Päiväys: "E001 16.08.2029"
---
Näin. Ensimmäinen tämmmöinen setti paketissa. Varsin erinomaista oli Mallasseppien tuotanto suoraan sanoen, parempaa kuin odotin. Yhtäkään olutta ei ärsyttänyt juoda, Leka ja Naantalin Eeppinen olivat suorastaan nautinnollisia. Maistoin näiden lisäksi myös Moukari DIPAn, mutta tein sen tastingia vetäessä niin en tehnyt tarkempia muistiinpanoja. Hyvää sekin oli.
Seuraavaksi Tuju, kauppavahvuisten kautta. Joskus ensi viikolla.
-------------
Korona-ajan panimokatsaukset tähän asti:
1. Mallassepät
2. Tuju
3. Etko
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.