Olarin panimo vuorossa koronakatsauksissa.
Olarista tulee mieleen suomiräppi. En tiedä lajista oikein mitään muuta kuin Tuomio & Koneen Sorbuksen Herra -biisin, mutta siinäkin "etsitään suorin tie Olariin", joten kai siellä jotain räppiukkoja on. Hiphop-tematiikka onkin vahvana myös Olarin Panimossa, vaikka panimo onkin nykyään fyysisesti Otaniemessä. On graffittihommia, mic checkejä, lippistouhuja ja MC Taakibörstan bändiolutkin.
Panimo on nykyskenessä melkeinpä keski-ikäinen kun on perustettu viitisen vuotta sitten. Ensimmäiset tutustumiset Olarin tuotteisiin eivät festareilla aikoinaan vakuuttaneet laadullaan ja myöhempi tutustuminen jäi aika harvinaiseksi sen takia (tämän takia se ensivaikutelma on niin kriittisen tärkeä) kun on muutakin ollut. Viime vuosina panimo on kuitenkin nostanut selvästi profiiliaan ja on kuulunut jatkuvasti enemmän kehuja. Aikakin siis ottaa panimo uudelleen ihmeteltäväksi.
Koronateemaan liittyen Olari oli myös käsittääkseni ensimmäinen panimo Suomessa, joka covidin iskettyä innostui myymään growlereita suoraan panimokaupalta. Panimokauppa luonnollisesti myös netissä. Ostakaa sieltä olutta. Nämä siis Pienen tukipaketin kautta.
Nasty Granny
4,1%
Berliner Weisse (maustettu)
Näin tätä jossain festareilla ja luulin nimen olevan viittaus Prestigen, tuon 1980-luvun thrash metal -suuruuden, biisiin. Se biisi olikin Naughty Granny, eli ei edes ollut viittaus. Älkää muuten googlatko "naughty granny". Tai no, googlatkaa jos sellainen nappaa, en minä tuomitse.
Mutta olueen, joka ei siis liity mitenkään tamperelaiseen thrash metaliin. Mummoihin Nasty Granny sen sijaan liittyy nimensä ja etikettikuvansa kautta. Siinä mummo polkee marjoja. Ilmeisesti nimellä viitataankin siihen, että kyseessä on ilikiän mummon tekemää "mummonmehua". Tämä berliner weisse on nimittäin maustettu perinteisillä mehumarjoilla: puna- ja mustaherukalla. Samalla, mutta dronemmalla linjallahan Moose on the Loose nimesi (edit: siis Bönthöö Bönthöö nimesi, MotL hoiti panemisen) vastikaan vähän samansuuntaisen tuotteen nimellä Mumm O))). Oli miten oli, mummoni eivät tehneet mehua. Niinpä pidän koko konseptia vähän epäilyttävänä.
Näistähän sanoin jo Etkon yhteydessä, että olen lopen kyllästynyt maustettuihin hapanoluisiin. Ei siis mitään lempilajiani, mutta ollaan objektiivisia.
Syvän punainen. Mehulta näyttää. Punaherukkainen on, herukkamehuinenpa hyvinkin. Siihen kirpsakka happamuus päälle. Sekä marjaisuus, että happamuus on aika iisejä. Hyvin tasapainossa kuitenkin, kumpikaan ei ota mitään ylilyövää asemaa ja toisaalta kumpikin on selvästi läsnä. Suoraviivainen, ei moittimista. Ei omaan makuuni, mutta jos marja-happamista tykkää niin paljon huonomminkin voisi valita.
Päiväys: 01.03.2021
Mixei!
4,5%
Hapanolut
Olarilla on ollut "Mic Check"-niminen kokeellisempi sarja, etiketti tuo ne mieleen. Virolaisen Tankerin kanssa tehty yhteistyöolut onkin aika syvästä päästä allasta. Teemana on ollut ilmeisesti, että "heitetäänkö kaikki trendikkään kuumat jutut samaan pataan? Miksei!"
Olut on nimittäin "DDH Brut Sour Kveik IPA". Harjaantumattomille avattakoon termi kerrallaan. DDH eli tuplakuivahumaloitu. Brut eli entsyymilisällä erityisen kuivaksi käytetty. Sour eli hapanolut. Kveik eli norjalaisista maaseutuoluista löydetty superlämpimässä käyvä friikkihiiva. Ja IPA, koska, noh... nykyään voi oluen nimen perään lisätä "IPA" ja se tarkoittaa suurin piirtein yhtä paljon mitään kuin, että siihen laittaisi "olut".
Pelkästään litaniaa lukien ensimmäinen reaktio on "siksei", mutta eipä nyt hutkita ennen kuin tutkitaan.
Vaalean kultainen, sameahko. Ei juuri vaahtoa. Hyvin hedelmäinen, hapanolutmainen tuoksu. Mangoa, sitruunaa, hapanta taustavirettä.
Ohut, öljyinen, liukas. Suutuntuma on hyvin brut IPAmainen. Maussa runsas, lähes siiderimäinen, mutta erittäin kuivalla pohjalla oleva hedelmäisyys yhdistyy terävään happamuuteen. Ensi hetket suussa muistuttaa brut-touhuja, mutta happamuus itse asiassa pelastaa tämän siltä brutin lässähtävältä turhuudelta ja sekoittuu hedelmäisyyteen erittäinkin toimivasti.
Trendisanakimarasta huolimatta aika toimiva hapanolut. Syvyyttäkin maussa on ja kokonaisuudessa mielenkiintoisia kulmia. Katsokaa nyt, ei näihin happamiin aina ole väkinen pakko sotkea niitä hedelmämehuja tylsistyttämään kaikkia kulmia pois! Ilman brutia termilistassa tämä voisi olla vieläkin jännempi.
Päiväys: 30.12.2020
Märichello
5,2%
Vaalea Lager
Loistavan instagram-sarjiksen Pieruperseen olut. Märichello-nimen merkityksestä ei mitään havaintoa. Ehkä se on joku "vedetään märkää, märkistä, märichelloo" -henkinen vitsi? Noh, olut on joka tapauksessa kuvauksen mukaan "American Lager". Oletan tämän tarkoittavan siis jenkkihumaloitua lageria, ei Budweiser/Miller-linjaa, jota nimityksellä tupataan Suomen ulkopuolella tarkoittamaan.
Tämä onkin vanhastaan tuttu olut. Pieruperse-yhteyden takia tuli hankittua jo ihan hauskojen etikettien takia aikanaan pari pulloa ja moitteeton lager oli yksi syy miksi mielikuvani Olarista alkoi selvästi parantua. Pieruperseen vitseillä on tapoina kuitata terävästi kaikki turha päteminen pois niin hipsterimmästä touhusta kuin juntista urpoilustakin, niin tässäkin ollaan sillä linjoilla, ettei turhia kikkailla.
Kultainen, kevyesti samea. Kokkareinen komea vaahto. Raikas tuoksu, hieman yrttinen. Sitrusta. Pientä paahtoleipäistä mallasta. Makumaailman puolella suora, iisi, puhdas. Easy drinking lager. Ei valittamista. Topakka amerikan meininkinen katkero. Tämmöstä tän pitääkin olla. Miinuksena mainittakoon, että kun olut vähän lämpenee niin ilmestyy vihannesta (dms) häiritsemään.
Ainiinjoo. Haista ite.
Päiväys: 30.12.2020
Podhead
5,4%
Brown Ale
Pisteet siitä, että joku näinä samea-ipa-tai-gtfo-aikoina viitsii tehdä brown alea. Yhteistyössä Kaffa Roasteryn kanssa tehty kahviolut kuitenkin kyseessä eikä mikään perinteinen brown. Mukana siis Kaffan "Kenyan Tano Ndogo"-kahvia kylmäuutettuna. Sellaista hedelmäisemmän puolen kahvisorttia kyseessä.
Barbaarisena junttina mielestäni kahvin pitää olla pehmeää, suklaista ja muhkeaa ja toisaalta samalla linjalla olen pitkään ollut sillä mielialalla, että kahvia ei oluen kanssa pitäisi sekoittaa kuin vahvaan stoutiin. Ennakkoasetelmat siis huonot.
Ruskea, samea. Kaunis rusehtava vaahto. Kahvin paahteisuutta tietenkin tuoksussa, myös miellyttävää suklaista toffeeta. Melko ohut runko. Tai noh, brown alelle ihan sopiva easy drinking meininki, mutta pääni hakee heti kahville isompaa olutta.
Maku kahvin ajama, vähän sellaista kylmän kahvijuoman oloista fiilistä kun kylmänä ohuehkona oluena juo. Tietty makeus korostaa tätä. Taustalla lempeämpää maltaan pehmeyttä. Humalat tuntuvat lähinnä tasapainona. Oikein kiva siemailtava tämä on. Kahvina en pitäisi. Oluena menee.
Haluaisin tämän kanssa yhden Rieseneistäsi. Tai oikeastaan... sellainen pötkössä myyty toffeepallero, jonka sisällä oli kaakaojauhemaista kamaa. Mikä sen nimi oli? Noh, se olisi tän kanssa hyvä!
Päiväys: 27.10.2020
Hopz N' The Hood
5,5%
IPA
Kuten sanottua, hiphop-teema on Olarissa vahvana. Tässä erityisesti. Nimiviittaus tietenkin Boyz n' the Hood -leffaklassikkoon. Viittaisiko leffan tapahtumapaikan myötä myös länsirannikkoon ja siten west coast IPAan.
Hyvin greippinenäinen meininki tuoksussa. Raikasta sitrusta siis yllin kyllin. Seassa "dänkimpää" metsäisyyttä. Länsirannikon suunnallahan tässä.
Suhteellisen ohut, mutta on ainakin helposti juotava. Greippimeno jatkuu maussa, pientä hedelmämehuisuuttakin on vaikka ei mehu-IPA olekaan. Selkeä hedelmäinen katkero takasuoralla, muttei mikään west coast ärhäkkä. Toisaalta runko ei ehkä kestäisikään isompaa potkaisua. Tasapaino ja juotavuus on erinomaista.
Voltit selittää ohuutta. Sellaisena 6,5% olisi heti ihan eri meininki. Mutta kun laki on tätä niin tällainen on oikein hyvä kauppa-IPA.
Hyvin kiva ajattelevan dokaajan IPA. Ei liian yksinkertainen "katkerot tappiin ni on IPA", mutta ei mikään liian hankala huiviin heitettäväksikään. Etenkin tällä lailla tuoreekseltaan. Ehkä lempparini tästä setistä.
Päiväys: 04.01.2021
Hepialus Humuli
5,5%
Pale Ale
Ulkona oli huimat 15 astetta lämmintä, joten avasin oluella parvekekauden kun terassillekaan ei pääse. Pahoittelut kaikille jotka triggeröityvät kuvassa huomion vievästä katupölyn peittämästä pöydästä. Ei siinä ehdi pöytiä talven jäljeltä pyyhkiä kun oluesta vaahto kuplii pois.
Jos edellinen oli old school west coast -henkeen, niin nyt mennään sitten modernimpaan maastoon. "DDH Pale Ale" sanotaan etiketissä. Itse oluen nimi on Humalaperhosen tieteellinen nimi. Ko. perhonen syö humalaa, joten tässä pitäisi kai asettua jonkinlaiseen perhoselliseen asentoon valmiina juomaan humalaa.
Vaalean kultainen olut. Tämähän on lähes kirkas! Odotin nykymalliin hyvin sameaa tapausta. Nyt on kyllä hazyboyt naama norsulla. Tuoksu on vähemmän yllättäen rajusti humalan ajama. Ruohoa, greippiä, vähän trooppisempaakin hedelmää, mangoa.
Ohuehko runko, helppo vetää. Kevyen hiljainen yleisolemus ja sitten tulee tärhäkkä katkero. Olut avautuukin oikeastaan parhaimmilleen jälkimaun aaltoilussa, jossa popsahtelee hyvää pihkan sekoittamaa hedelmää esiin monin tavoin. Kyllä! Hedelmäinen, humalainen, mutta silti hyvin katkeroitu. Tästä tykkään.
Päiväys: 03.11.2020
----
Sellainen oli korona-ajan panimokatsausmeininki. Katsotaan jos toukokuun ratoksi keksisi jotain muuta. Kiitos Pien ja kiitos panimot, että olette olemassa. Olkaa vastakin!
Olarista tulee mieleen suomiräppi. En tiedä lajista oikein mitään muuta kuin Tuomio & Koneen Sorbuksen Herra -biisin, mutta siinäkin "etsitään suorin tie Olariin", joten kai siellä jotain räppiukkoja on. Hiphop-tematiikka onkin vahvana myös Olarin Panimossa, vaikka panimo onkin nykyään fyysisesti Otaniemessä. On graffittihommia, mic checkejä, lippistouhuja ja MC Taakibörstan bändiolutkin.
Panimo on nykyskenessä melkeinpä keski-ikäinen kun on perustettu viitisen vuotta sitten. Ensimmäiset tutustumiset Olarin tuotteisiin eivät festareilla aikoinaan vakuuttaneet laadullaan ja myöhempi tutustuminen jäi aika harvinaiseksi sen takia (tämän takia se ensivaikutelma on niin kriittisen tärkeä) kun on muutakin ollut. Viime vuosina panimo on kuitenkin nostanut selvästi profiiliaan ja on kuulunut jatkuvasti enemmän kehuja. Aikakin siis ottaa panimo uudelleen ihmeteltäväksi.
Koronateemaan liittyen Olari oli myös käsittääkseni ensimmäinen panimo Suomessa, joka covidin iskettyä innostui myymään growlereita suoraan panimokaupalta. Panimokauppa luonnollisesti myös netissä. Ostakaa sieltä olutta. Nämä siis Pienen tukipaketin kautta.
Nasty Granny
4,1%
Berliner Weisse (maustettu)
Näin tätä jossain festareilla ja luulin nimen olevan viittaus Prestigen, tuon 1980-luvun thrash metal -suuruuden, biisiin. Se biisi olikin Naughty Granny, eli ei edes ollut viittaus. Älkää muuten googlatko "naughty granny". Tai no, googlatkaa jos sellainen nappaa, en minä tuomitse.
Mutta olueen, joka ei siis liity mitenkään tamperelaiseen thrash metaliin. Mummoihin Nasty Granny sen sijaan liittyy nimensä ja etikettikuvansa kautta. Siinä mummo polkee marjoja. Ilmeisesti nimellä viitataankin siihen, että kyseessä on ilikiän mummon tekemää "mummonmehua". Tämä berliner weisse on nimittäin maustettu perinteisillä mehumarjoilla: puna- ja mustaherukalla. Samalla, mutta dronemmalla linjallahan Moose on the Loose nimesi (edit: siis Bönthöö Bönthöö nimesi, MotL hoiti panemisen) vastikaan vähän samansuuntaisen tuotteen nimellä Mumm O))). Oli miten oli, mummoni eivät tehneet mehua. Niinpä pidän koko konseptia vähän epäilyttävänä.
Näistähän sanoin jo Etkon yhteydessä, että olen lopen kyllästynyt maustettuihin hapanoluisiin. Ei siis mitään lempilajiani, mutta ollaan objektiivisia.
Syvän punainen. Mehulta näyttää. Punaherukkainen on, herukkamehuinenpa hyvinkin. Siihen kirpsakka happamuus päälle. Sekä marjaisuus, että happamuus on aika iisejä. Hyvin tasapainossa kuitenkin, kumpikaan ei ota mitään ylilyövää asemaa ja toisaalta kumpikin on selvästi läsnä. Suoraviivainen, ei moittimista. Ei omaan makuuni, mutta jos marja-happamista tykkää niin paljon huonomminkin voisi valita.
Päiväys: 01.03.2021
Mixei!
4,5%
Hapanolut
Olarilla on ollut "Mic Check"-niminen kokeellisempi sarja, etiketti tuo ne mieleen. Virolaisen Tankerin kanssa tehty yhteistyöolut onkin aika syvästä päästä allasta. Teemana on ollut ilmeisesti, että "heitetäänkö kaikki trendikkään kuumat jutut samaan pataan? Miksei!"
Olut on nimittäin "DDH Brut Sour Kveik IPA". Harjaantumattomille avattakoon termi kerrallaan. DDH eli tuplakuivahumaloitu. Brut eli entsyymilisällä erityisen kuivaksi käytetty. Sour eli hapanolut. Kveik eli norjalaisista maaseutuoluista löydetty superlämpimässä käyvä friikkihiiva. Ja IPA, koska, noh... nykyään voi oluen nimen perään lisätä "IPA" ja se tarkoittaa suurin piirtein yhtä paljon mitään kuin, että siihen laittaisi "olut".
Pelkästään litaniaa lukien ensimmäinen reaktio on "siksei", mutta eipä nyt hutkita ennen kuin tutkitaan.
Vaalean kultainen, sameahko. Ei juuri vaahtoa. Hyvin hedelmäinen, hapanolutmainen tuoksu. Mangoa, sitruunaa, hapanta taustavirettä.
Ohut, öljyinen, liukas. Suutuntuma on hyvin brut IPAmainen. Maussa runsas, lähes siiderimäinen, mutta erittäin kuivalla pohjalla oleva hedelmäisyys yhdistyy terävään happamuuteen. Ensi hetket suussa muistuttaa brut-touhuja, mutta happamuus itse asiassa pelastaa tämän siltä brutin lässähtävältä turhuudelta ja sekoittuu hedelmäisyyteen erittäinkin toimivasti.
Trendisanakimarasta huolimatta aika toimiva hapanolut. Syvyyttäkin maussa on ja kokonaisuudessa mielenkiintoisia kulmia. Katsokaa nyt, ei näihin happamiin aina ole väkinen pakko sotkea niitä hedelmämehuja tylsistyttämään kaikkia kulmia pois! Ilman brutia termilistassa tämä voisi olla vieläkin jännempi.
Päiväys: 30.12.2020
Märichello
5,2%
Vaalea Lager
Loistavan instagram-sarjiksen Pieruperseen olut. Märichello-nimen merkityksestä ei mitään havaintoa. Ehkä se on joku "vedetään märkää, märkistä, märichelloo" -henkinen vitsi? Noh, olut on joka tapauksessa kuvauksen mukaan "American Lager". Oletan tämän tarkoittavan siis jenkkihumaloitua lageria, ei Budweiser/Miller-linjaa, jota nimityksellä tupataan Suomen ulkopuolella tarkoittamaan.
Tämä onkin vanhastaan tuttu olut. Pieruperse-yhteyden takia tuli hankittua jo ihan hauskojen etikettien takia aikanaan pari pulloa ja moitteeton lager oli yksi syy miksi mielikuvani Olarista alkoi selvästi parantua. Pieruperseen vitseillä on tapoina kuitata terävästi kaikki turha päteminen pois niin hipsterimmästä touhusta kuin juntista urpoilustakin, niin tässäkin ollaan sillä linjoilla, ettei turhia kikkailla.
Kultainen, kevyesti samea. Kokkareinen komea vaahto. Raikas tuoksu, hieman yrttinen. Sitrusta. Pientä paahtoleipäistä mallasta. Makumaailman puolella suora, iisi, puhdas. Easy drinking lager. Ei valittamista. Topakka amerikan meininkinen katkero. Tämmöstä tän pitääkin olla. Miinuksena mainittakoon, että kun olut vähän lämpenee niin ilmestyy vihannesta (dms) häiritsemään.
Ainiinjoo. Haista ite.
Päiväys: 30.12.2020
Podhead
5,4%
Brown Ale
Pisteet siitä, että joku näinä samea-ipa-tai-gtfo-aikoina viitsii tehdä brown alea. Yhteistyössä Kaffa Roasteryn kanssa tehty kahviolut kuitenkin kyseessä eikä mikään perinteinen brown. Mukana siis Kaffan "Kenyan Tano Ndogo"-kahvia kylmäuutettuna. Sellaista hedelmäisemmän puolen kahvisorttia kyseessä.
Barbaarisena junttina mielestäni kahvin pitää olla pehmeää, suklaista ja muhkeaa ja toisaalta samalla linjalla olen pitkään ollut sillä mielialalla, että kahvia ei oluen kanssa pitäisi sekoittaa kuin vahvaan stoutiin. Ennakkoasetelmat siis huonot.
Ruskea, samea. Kaunis rusehtava vaahto. Kahvin paahteisuutta tietenkin tuoksussa, myös miellyttävää suklaista toffeeta. Melko ohut runko. Tai noh, brown alelle ihan sopiva easy drinking meininki, mutta pääni hakee heti kahville isompaa olutta.
Maku kahvin ajama, vähän sellaista kylmän kahvijuoman oloista fiilistä kun kylmänä ohuehkona oluena juo. Tietty makeus korostaa tätä. Taustalla lempeämpää maltaan pehmeyttä. Humalat tuntuvat lähinnä tasapainona. Oikein kiva siemailtava tämä on. Kahvina en pitäisi. Oluena menee.
Haluaisin tämän kanssa yhden Rieseneistäsi. Tai oikeastaan... sellainen pötkössä myyty toffeepallero, jonka sisällä oli kaakaojauhemaista kamaa. Mikä sen nimi oli? Noh, se olisi tän kanssa hyvä!
Päiväys: 27.10.2020
Hopz N' The Hood
5,5%
IPA
Kuten sanottua, hiphop-teema on Olarissa vahvana. Tässä erityisesti. Nimiviittaus tietenkin Boyz n' the Hood -leffaklassikkoon. Viittaisiko leffan tapahtumapaikan myötä myös länsirannikkoon ja siten west coast IPAan.
Hyvin greippinenäinen meininki tuoksussa. Raikasta sitrusta siis yllin kyllin. Seassa "dänkimpää" metsäisyyttä. Länsirannikon suunnallahan tässä.
Suhteellisen ohut, mutta on ainakin helposti juotava. Greippimeno jatkuu maussa, pientä hedelmämehuisuuttakin on vaikka ei mehu-IPA olekaan. Selkeä hedelmäinen katkero takasuoralla, muttei mikään west coast ärhäkkä. Toisaalta runko ei ehkä kestäisikään isompaa potkaisua. Tasapaino ja juotavuus on erinomaista.
Voltit selittää ohuutta. Sellaisena 6,5% olisi heti ihan eri meininki. Mutta kun laki on tätä niin tällainen on oikein hyvä kauppa-IPA.
Hyvin kiva ajattelevan dokaajan IPA. Ei liian yksinkertainen "katkerot tappiin ni on IPA", mutta ei mikään liian hankala huiviin heitettäväksikään. Etenkin tällä lailla tuoreekseltaan. Ehkä lempparini tästä setistä.
Päiväys: 04.01.2021
Hepialus Humuli
5,5%
Pale Ale
Ulkona oli huimat 15 astetta lämmintä, joten avasin oluella parvekekauden kun terassillekaan ei pääse. Pahoittelut kaikille jotka triggeröityvät kuvassa huomion vievästä katupölyn peittämästä pöydästä. Ei siinä ehdi pöytiä talven jäljeltä pyyhkiä kun oluesta vaahto kuplii pois.
Jos edellinen oli old school west coast -henkeen, niin nyt mennään sitten modernimpaan maastoon. "DDH Pale Ale" sanotaan etiketissä. Itse oluen nimi on Humalaperhosen tieteellinen nimi. Ko. perhonen syö humalaa, joten tässä pitäisi kai asettua jonkinlaiseen perhoselliseen asentoon valmiina juomaan humalaa.
Vaalean kultainen olut. Tämähän on lähes kirkas! Odotin nykymalliin hyvin sameaa tapausta. Nyt on kyllä hazyboyt naama norsulla. Tuoksu on vähemmän yllättäen rajusti humalan ajama. Ruohoa, greippiä, vähän trooppisempaakin hedelmää, mangoa.
Ohuehko runko, helppo vetää. Kevyen hiljainen yleisolemus ja sitten tulee tärhäkkä katkero. Olut avautuukin oikeastaan parhaimmilleen jälkimaun aaltoilussa, jossa popsahtelee hyvää pihkan sekoittamaa hedelmää esiin monin tavoin. Kyllä! Hedelmäinen, humalainen, mutta silti hyvin katkeroitu. Tästä tykkään.
Päiväys: 03.11.2020
----
Sellainen oli korona-ajan panimokatsausmeininki. Katsotaan jos toukokuun ratoksi keksisi jotain muuta. Kiitos Pien ja kiitos panimot, että olette olemassa. Olkaa vastakin!
Juuh, Moose on the Loosehan sen oluen nimesi. Vaikuttaa tämän blogin pitäjä taas yhdeltä vitsihuumoritoimittelijalta, joka ei erota Porista Lahesta!
VastaaPoista