Keskiviikon keskinkertainen? - Aura Kuningasolut

Blogin pito kaipaa pientä rytmiä ja runtua. Niinpä ajattelin pitää tällaista viikottaista "Keskiviikon keskinkertainen?"/"Sunnuntain superolut?" -sarjaparia ainakin vuoden loppuun. 

Keskiviikkoisin idea on arvioida uusi tai ainakin uudehko, suht tavallisesta kauppa- tai alkovalikoimasta löytyvä olut, jolla ei ole minkäänlaista hypeä tai joka ei ole mitenkään "seksikäs". Sitä ei tarvitse tilata ulkomailta, eikä sitä tarvitse metsästää. Siihen voi törmätä ihan vahingossa ostaessaan makaronia ja deodoranttia. Ts. oluita, jotka olettaa "keskinkertaiseksi", mutta eihän ne aina ole.

Ei tässä vielä kaikki, sanoi tv-shopin mies. Tuopillisessa on nimittäin katsottu elokuvia ja tiedetään, että Voimassa täytyy olla tasapaino.

Siksi toiseksi viikon rutiiniksi tulee "Sunnuntain superolut?", jossa arvioidaan sitten juuri sellainen, josta oletus on: "pakko olla kovaa kamaa". Sellainen joka pitää vaivalla jostain tilata tai hakea erikoisliikkeestä tai muuten erityisen hyvin varustetusta kaupasta. Ei nyt siis mitään superharvinaista välttämättä, mutta selvästi sellaista mistä on heti odotukset korkeammalla. Tähän tietysti voisi aina hakea jonkin uuden viikon hypeneipan jostain, mutta pidetään nyt vähän variaatiota eli en nyt jumiudu pelkästään sen tiiveimmän craft-hypen tuotteisiin. 

Pari seuraavaa viikkoa on jo mietitty, mutta sitten pitää ruveta tutkimaan. Kumpaankin saa ehdottaa oluita (sunnuntain olueen mielellään myös hankintapaikka). 

Miksi näin? No kun ne "keskinkertaiset" tuppaavat "piireissä" jäämään kokonaan huomiotta ja "superoluet" puolestaan herättämään hulabaloota aivan kohtuuttomasti, eikä kummatkaan välttämättä aina ansiosta. Olutskenessä näkee aivan liikaa oluiden dissausta/palvontaa pelkän tölkissä olevan nimen perusteella. Syyllistyn siihen itsekin, etenkin pääni sisällä. 

Tarkoitus ei silti ole olla mikään setä-kertoo-miltä-oikea-olut-maistuu -palsta, jossa hehkutetaan puhdasta pilsiä ja syljetään sour-lasiin. Sarjojen nimiin kuuluu olennaisesti tuo kysymysmerkki. Tarkoitus on ihan rehellisesti, mahdollisimman neutraalisti, arvioida olut eli onko se nyt keskinkertaista tai superia. 

Keskiviikon olut voi olla kotimainen tai ulkomainen, suuresta tai pienestä panimosta, mutta tuskin miltään viimeisimmän kvartaalin hittipanimolta. Sunnuntain olut puolestaan voi sekin olla kotimainen tai ulkomainen, mutta ollaan nyt rehellisiä: tuskin miltään suurelta panimolta.

---

Aura Kuningasolut 
Hartwall
5%
Wieniläistyylinen lager 

Miksi tämä olisi keskinkertaista?

No, pääasiassa siksi, että se on Hartwallilta, jolla on tuntunut olevan pallo hukassa aika kauan kaiken muun kuin peruslagerin kanssa. Tyyli on myös varsin hillitty vähän joka suuntaan, ei yleensä mikään tajunnanräjäyttämislaji tämä wieniläinen.

Miksi tämä ei olisi keskinkertaista?

Olen lukenut tästä muutamia maltillisia kehuja. Lisäksi Auran Tumma yllätti voittamalla saksalaisetkin vuosi sitten hesarin dunkel -testissä. Olin vieläpä raadissa mukana ja voitto oli täysin ansaittu.

Olut

"Kuningasolut" on wieniläistyylinen puolitumma lager tai kansainvälisemmin "vienna lager". Suomessa perinteisten panimoiden jouluoluet ovat usein tapailleet tätä tyyliä, muuten vähän harvemmin nähty. 

Tölkissä kerrotaan vuonna 1915 markkinoille tulleesta kuningasoluesta ja yhdistetään tämä Auran 1960-luvulla saamaan Ruotsin kuningashuoneen hovihankkija -statukseen. "Nyt kuningasolut on täällä taas". Niin no, se 1915 Kuningasolut oli maailmansodan raaka-ainepulassa ja kieltolakimyönteisessä ilmapiirissä tehtyä "mietoa mallasjuomaa", eli alle 2,5%, eikä sillä oluella ollut mitään tekemistä hovihankkijastatuksen kanssa. Eikä kummallakaan ole mitään tekemistä tämän uuden puolitumman Auran kanssa, eli tölkin markkinointihorinalla voi heittää vesilintua. Siellä on markkinointiosasto tehnyt pitkää päivää ja keksinyt lopulta, että "mitä jos puhuttaisiin paskaa?" Mikä helevetin pakko näitä satuja on säveltää? Montako olutta se myy?

Noh, end rant, siirrytään itse olueen.

Kirkas, meripihkan punaruskea, nopeahko vaahto. Tuoksu on hento. Hitusen karamellia, ei juuri muuta. Suussa tuntuu ensi sijassa terävä hiilihappoisuus. Olut on aika leipäisen maltaista. Muistelen samaa maltaista fiilistä Auran tummasta. Karamellisuus jää varsin hennoksi vaikka sitä tölkissä asti mainostetaan, tosin ei sitä nyt wieniläiseltä niin paljon odotakaan. Varsin kovan rapsakka, vähän mausteinen humalointi loppuun, joka elää mallasleipäisen fiiliksen kanssa varsin pitkään.

Noh, virheetön wieniläinenhän tämä toki sinällään on. Odotin silti enemmän. Hiilihappoisuus on omaan makuuni turhankin terävää ja tekee oluesta kovan ja vähän epämiellyttävän. Maltaisuus olisi myös voinut olla vielä hitusen isommalla. Ei huono kuitenkaan, mutta ei Tumman Auran tasoa. Ei varsinaisesti tee mieli ostaa lisää, vaikkakin voi olla moneen ruokapöytään hyvä valinta. 

Oliko keskinkertaista?