Kun alkoi näkyä mainintoja, että oluet tulevat kauppoihin, havahduin tajuamaan kyseessä olevan ihan myyntiin tehty tuote eikä mikään firmabisse. Missasin ekan erän, mutta viimein pari viikkoa sitten lähikauppaani paukahti Kettua oikein kaksin kappalein. Ostin oluet ja laitoin Ainolle viestiä, että taidanpa bloggailla näistä, kerropa mistä tässä oikein on kyse. Sieltä tulikin niin pitkä ja hyvin saneltu stoori, että laitan sen tähän kokonaisuudessaan. Antaa siis tekijöiden itse kertoa taustat.
------
Olen Aino, toinen Ketun perustajista. Ketun tarina lähtee
liikkeelle vuonna 2009 Helsingin legendaarisesta metallibaarista Heavy
Cornerista, missä tapasin Martinin päivää ennen muuttoani Belgian Bruggeen.
Olemme olleet ystäviä siitä hetkestä lähtien. Olimme viettämässä läksiäisiäni
ja kaverini kertoi lähtiessään,
että tuolla istuu joku tyyppi yksin joka on kotoisin Belgiasta. No, kävelin
tyypin luokse ja kutsuin liittymään seurueeseen. Käytiin seuraava keskustelu:
Aino: ”So
I hear you’re from Belgium!”
Martin: ”Yes indeed I am.”
Aino: ”Cool,
I’m moving to Belgium day after
tomorrow.”
Martin: ”Ahhh, where to?”
Aino: ”Bruges.”
Martin: ”Ugh, Bruges, Antwerp is the place to
be!”
Aino: ”Well I’ll have to make sure to visit.”
Martin: ”You definitely should.”
Muutamaa olutta myöhemmin selvisi, että myös Martin oli
Suomessa viimeistä iltaa. Vaihdoimme yhteystiedot ja kaksi viikkoa myöhemmin
käytiin tämä keskustelu:
A: ”So I
think it’s pretty cool we met at a metal bar
in Helsinki two weeks ago and here we are sitting on a tram in Antwerp going to
a metal bar.”
M: ”Yup,
so cool you get to see Antwerp now too!”
Paljon huonoa huumoria ja 9 vuotta myöhemmin keskellä
pimeintä talvea vuonna 2018 juttelimme Martinin kanssa ja ajauduimme puhumaan oluesta
ja etenkin siitä, että Martin haluaisi tehdä töitä oluen kanssa muutenkin kuin
kirjoittamalla siitä, pitämällä olutkierroksia ja panemalla omassa
keittiössään. Idea Belgia-Suomi-yhteistyöstä syntyi siltä seisomalta. Olimme
yhtä mieltä siitä, että suomalaiset ansaitsevat lisää belgioluita kauppojen ja
ravintoloiden valikoimiin. Belgia on tunnetusti maailman paras olutmaa (eikö
olekin?) ja halusimme tuoda Belgian rikkaan olutkulttuurin perinteitä Suomeen.
En ollut ennen Belgian vaihto-opiskelukautta ollut oluiden ystävä, mutta kiitos
Belgian tämä muuttui! Päätös panna oluet Suomessa oli selvä, sillä halusimme
luoda vahvan yhteyden Belgian ja Suomen välille sekä panna paikallisesti tuonnista aiheutuvien kulujen ja
ympäristövaikutusten minimoimiseksi.
Lähdimme selvittämään, miten voisimme jalostaa ideaa, joten
matkustin ystäväni
luokse Brysseliin jonne Martin tuli kokoustamaan Antwerpenistä. Siellä sitä istuttiin Posiolta kotoisin
olevan ystäväni luona. Kymmeniä ideoita heiteltiin ilmoille innostuneesti ja
malttamattomina, sillä tiesimme olevamme jonkin hienon alkulähteillä. Lähdimme
hakemaan suuntaa noista ideoista miettien, mitä haluamme sanoa, millaista
olutta haluamme tehdä, miten, missä, mitä lisäarvoa voimme ihmisille
tuoda oluillamme. Oluelle oli myös keksittävä nimi. Heittelimme ilmoille mm.
Pöllöä, Marnoa, Mainoa (Martin ja Aino), koska Martin oli tehnyt ystävänsä
Steven kanssa aiemmin oluen nimeltä Steve Martin, mutta huomasimme nopeasti,
ettei mitään yhtä nerokasta meidän nimistämme saisi väännettyä. Mietimme
eläinteemoja ja sitten se iski! KETTU! Miksei tätä heti keksitty. Martin upeine
resepteineen on Brew Masterimme ja sukunimensä Renard tarkoittaa suomeksi
kettua.
Kun nimi oli koko ajan ollut edessämme, oli seuraava askel
miettiä miten. Aloimme puhua kiertolaispanimoista ja tulimme siihen
lopputulokseen, että myös Ketulle tämä olisi hyvä ratkaisu, sillä emmehän me tienneet miten oluemme
otettaisiin vastaan ja omaan panimoon sijoittaminen ilman ensimmäistäkään
myytyä olutta tuntui turhan isolta riskiltä. Päätimme lähteä selvittämään kuka voisi auttaa.
Suomeen palattuani puhuin Ketusta kavereilleni. Kaikki olivat ajatuksesta
innoissaan ja kuinkas ollakaan, sain nopeasti kaveriltani Rintahaan Jorilta
yhteystiedot tyypille, jotka panivat oluensa ennen oman panimon perustamista
Lohjalla paikassa nimeltä United Gypsies Brewery. Ei muuta kuin hetimmiten
lounastreffejä sopimaan Tired Uncle Brewing Co:n Lucan kanssa. Olin ja olen
edelleen aivan untuvikko alalla ja varmaankin näännytin Lucan kysymyksilläni,
mutta olen kiitollinen siitä, miten
hän jaksoi niihin vastailla ja auttoi minua oppimaan.
Talvi ja kevät menivät reseptejä suunnitellen ja testaillen
Martinin keittiössä ja tunnelmat olivat odottavat, tästä se pian lähtee! Kesän tullen Martin tuli Suomeen
muutaman reseptin kanssa ja pidimme pienimuotoisen maisteluiltaman, jotta
pienellä otannalla näkisimme mitkä oluet voisivat olla ensimmäisiä Kettuja.
Belgialainen stout ja vehnäinen veivät voiton, joten suuntimat olivat nyt
hieman selvemmät ja lähdimme keskustelemaan toteutuksesta United Gypsies
Breweryn kanssa.
Halusimme panostaa myös visuaalisen ilmeen suunnitteluun.
Onneksi omasta tuttavapiiristämme löysimme
ammattitaitoisen tekijän Sari-Marika Durchmanin WOM Designista, joka oli
kanssamme pitkämielinen, kun haimme toteuttajaa alati muuttuvalle visiollemme.
Yksi asia oli koko prosessin aikana selvää; mielessämme oli Kettu, jonka kanssa
haluaisit ottaa oluen, mutta mitä tapahtuukaan, kun viekkaan Ketun kelkkaan
lähdet? Olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä, Sari-Marika sai vangittua
logoon ja ilmeeseen juuri sen mitä haimme.
Lohjalla pantiin menemään ja viimein vuoden 2020 alussa
Belgian stout Musta Kettu pääsi vapauteen. Ketun lanseerausbileet olivat muuten
viimeiset bileet ennen kuin asiat muuttuivat globaalisti, mikä toki vaikeutti
Ketun alkutaivalta, mutta emme antaneet sen lannistaa. Ensimmäinen erä Belgian
stouteja meni useisiin paikkoihin Uudellemaalle ja löysipä se kodin myös
Kettulasta, Salosta! Uusi erä Kettua on löytänyt tiensä myös Turkuun ja onpa se
nähty vastikään myös palautusjuomana puolimaratonin jälkeen.
Tällä hetkellä valikoimissa on Belgian stout ja witbier.
Stout on tyyli, joka on alun perin kotoisin Englannista, mutta mikä on Belgian
Stout? Se on Belgian oma tulkinta tyylistä, yhdistelmä brittiläistä stoutia ja
saksalaista tummaa olutta. Se ei ole kovin katkera eikä liian makea, ja siinä on pehmeä suutuntuma. Siinä on
tyypillinen paahteinen maku, jossa on aistittavissa suklaata ja kahvia sekä
tummaa hedelmäisyyttä, jota esiintyy usein tummissa belgialaisissa oluissa.
Belgian stout on yleensä hieman vahvempi, mutta teimme Ketusta kevyemmän 5,2 %
herkun, jotta siitä voi nauttia ympäri vuoden. Toisena tulijana on witbier,
vehnäinen olut, jossa on pehmeä ja kermainen pohja. Korianteri ja
appelsiininkuoret tuovat siihen mausteisia ja hedelmäisiä makuja.
Lopputuloksena on virkistävä ja täydellinen 5 % vahvuinen kesäolut. Pian
tulille pääsevät myös Ketun talviolut ja yleisön pyynnöstä neipa! Suunnitteilla
on myös gluteeniton olut sekä alkoholiton versio Ketusta. Olen kuullut huhuja
eräästä antwerpeniläisestä
keittiöstä, että tropiikin tuoksuja on jo ilmassa!
--------
Eli ihan ehta kiertolaispanimohan tässä on kyseessä. Wit kuulostaa hyvinkin perinteiseltä, mikä ei suinkaan ole huono asia. Tummempi Kettu on sitten vähän oudompi petoeläin. Maistellaanpa.
Kettu Witbier
Ulkonäkö sitä mitä olettaisi, hieman tummemmasta päästä witejä, oranssihtava. Tuoksussa on tietty mausteina käytettyjä korianteria ja appelsiininkuorta, mutta myös lupaus hyvin kevyestä happamuudesta, joka witille toki suvaittakoon. Pikkaisen tunkkaisuutta mukana kyllä on, voisi olla raikkaampikin.
Suun myötäinen, keskipaksu, vähän makeamman pään wit. Asteen tuhdimpi kuin tyylin peruslinja Hoegaarden siis. Appelsiini nousee jälkimaussa esiin ja korianteri tulee kasvaen esille olutta juodessa. Tuoksun kevyt happamus ei maussa sitten erityisemmin realisoidukaan.
Varsin hyvä peruslinjan witbier, joita ei kaupoissa paria isoa merkkiä lukuunottamatta niin hirveästi näy. Hyvä olut, tuoksun kevyen tunkkaisuuden korjattua jopa erinomainen tyylissään.
Kettu Belgian Stout
Belgian stout on oluttyylinä vähän epäselvästi määritelty (tai vailla määritelmää oleva) hybridi. Yleensä sillä tarkoitetaan stout-pohjaa, joka tehty belgityylisellä hedelmäisyyttä tuovalla hiivalla. Ehkä tummien belgien tapaan kandisokeria keventämään runkoa. Ainakin amerikkalaisissa craft-piireissä näin. Harvat perinteisemmät Belgiassa tehdyt stoutit kuten vaikka Dupontin Monk's Stout ehkä vähän vähemmän hierovat belgihiivan estereitä naamaan ja ovat enemmänkin vain kevyesti hedelmäisiä stouteja, mutta jokseenkin samoilla linjoilla siis nekin.
Musta olut, nätti ruskea vaahto. Tuoksussa suklaisuutta ja muutenkin voimakkaasti paahde edellä. Belgiestereitä ei löydy. Tässäkin ihan hitusen hapettunut tunkkaisuus, joten osottelisin syyttävää sormea nyt UG:n tölkityslinjaan tai johonkin sinnepäin. Ei siis mitenkään kokemuksen pilaava, mutta parhainta tuoksua se kamppaa.
Sulavan pehmeän suklainen suussa, oikein kiva, etenkin voltteihinsa (5,2%) nähden. Kääntyy siitä kevyehkön katkeron ja runsaan paahteisuuden saatelemana varsin kuivaan, suorastaan irkkustoutmaiseen loppuun. Jälkimaussa hyvin kevyt säväys neilikkaa, joka on ehkä sitä Belgiaa sitten, mutta sitä pitää kyllä osata etsiä.
Tämä 5,2% stoutiksi todella hyvä tapaus. Paksuutta löytyy enemmän kuin odottaisi ja mielikseen juo. Belgiaa en niin löydä, mutta mitäpä noista. Sokkona arvelisin varmaan 7% brittiportteriksi.
----
Kaiken kaikkiaan varsin toimivia tapauksia, eikä ihan tyypillisimpiä kaupan hyllyillä nähtäviä kotimaisia oluita. Kiva kun uusi kiertolainen tekee ensi kosketuksella muutakin kuin souria ja sessio (ne)ipaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.