Alkon erikoiserät - Marraskuu 2020

 

Alkossa oli taas pruuvattavaa. 5.11. myyntiin tulevat erikoiserät. Menin paikalle ihan kokosokkona, enkä tiennyt siis edes teemaa maistellessa, mutta kerrottakaan nyt tässä, että se oli "Pienpanimoiden taidonnäytteet". Jos teema kuulostaa tutulta, se johtuu siitä, että tasaisin väliajoin tulevat pienpanimo-erikoiserät on korvanneet entiset helmikuiset isommat "käsityöläisolutviikot". Toisin sanoen kotimaisia pienpanimo-oluita oli tarjolla.

Maistot sokkona. Merkinnät perinteiseen tapaan melko suoraan muistiinpanoista.

Näyte 1

Punaruskea, aavistuksen samea. Tuoksussa on paljon hedelmää. Rusinaa ja kirsikkaa eritoten. Vähän kirpeämpää olemusta myös ja aavistus tunkkaisempaa käryäkin. Belgihappaman fiilis on. Suussa maltainen, öljyinen, liukas. Maussa kypsää syvää kompleksiakin hedelmäisyyttä, moneksi on tästä. Selkeä happamuus loppuun, tasapainoinen kuitenkin. Oikein hyvä flanderilaisen hapanoluen suuntainen.

Olut: Fiskarsin Floridus

Jälkiviisaat: Olipas varsin hyvä tämä. Olisi voinut ihan aidoksi belgiksi luulla. Hintaa on yli 25€ isolta 75cl pullolta, mutta johonkin juhlapöytään oikein paikallaan. Hienoa suorittamista Fiskarsilla!

Näyte 2

Ruskea, sameahko. Tuoksussa ruskeaa leipäistä mallasta, mutta myös ikävä hapettunut, tunkkainen, pahvinen käry. Muovailuvahaa. Pehmeä, mukava mallastyyny suussa, muhkea olut on. Ruisleipäinen ja hitusen paahtunut meininki. Selkeä, muttei mikään voimallinen katkero lopussa. Ehkä jonkun sopivan ruuan kanssa paikallaan, tykkäsin muhkeudesta, mutta tuoksu ei kyllä kutsu puoleensa lisää maistamaan.

Olut: Kimito Ryewine

Jälkiviisaat: 9,5% ruisviini, oli jopa lukemiaan tuhdimpi, mutta hyvin juotava. Ikävä kun käry häiritsi kokonaisuutta.

Näyte 3

Tumman meripihkan värinen, kirkas. Tuoksussa yrttisyyttä ja onpa tässäkin samaa hapettunutta ja tunkkaista menoa kuin edellisessä. Ei oikein muuta tule. Mallasta, kinuskista leipää maussa, aika mukava tuhti maltaisuus on. Varsin selkeä katkero tässäkin ja pitkä jälkimaku. Tasapainoa vähän kaipaisi sen osalta. Ihan kiva, tuoksussa siis tässäkin pahasti toivomisen varaa.

Olut: Ruosniemen Mahtaja

Jälkiviisaat: Vahvoja liemiä tässä setissä. Tämäkin 10%. Internet väittää tyyliksi "malt liquor", liekö sitä jenkkislummien dokauskamaa haettu muka? Kai tää jonkin sortin barley wine ennemmin...

Näyte 4

Lähes musta. Paahdetta, sitrushumalaa, mallasleipää. Monipuolista on. Paahteinen, mutta jenkkihumalaisen pirteä. Suussa muhkea ja pehmeä, mutta silti siinäkin jotenkin kivan pirteä. Tuoksuun nähden aika suora maultaan, edellisten maltaisiin nähden jopa vähän tylsä. Leipäinen, paahteinen porter, jossa loppuun erittäin rapsakka jenkkikatkero. Ensi alkuun kaipasin vielä lisää paksuutta, mutta toisella kierroksella totesin sen johtuvan vain siitä, että kaikki muut olivat niin erityisen runsaita. Taitaa olla kuitenkin lopulta setin paras ja parhaiten eri asiat yhteen sulattava.

Olut: Plevna Siperia Imperial Stout

Jälkiviisaat: No kas, jännästi Koskipanimon klassikko, yksi maan parhaista oluista, oli setin paras. Olikin vaivaisessa 8% vahvuudessa setin selvästi miedoin, hapanolutta lukuunottamatta, ja tuntui siksi aluksi todella kevyeltä kun "tavallisen" paksuista verrokkia ei ollut.

Näyte 5

Musta. Jos ei olisi ollut edellistä, alkaisin jo epäillä, että nenässä on vikaa. Hapettunut on tämäkin. Hirveä pahvin käry, oikein nenää polttelee. Joku humalakin sieltä pyrkii kai esiin. Suussa kyllä erittäin muhkea, suorastaan upean pehmeän tuntuinen. Paahdetta, lakritsia, mallasleipää, suklaata. Oikein kiva. Olisi suorastaan erinomainen, jos tuo tuoksun käry ei pilaisi kaikkea. Hyvät katkerotkin.

Olut: Olaf Northern Comfort Imperial Stout

Jälkiviisaat: Voehan Savonlinna. Vahva, 11% imperial stout, joka olisi oikeasti ollut ihan hemmetin hyvä, jos se ei olisi tuota käryä.

Näyte 6

Lähes musta. Nyt ollaan jossain erikoisissa meiningeissä. Hedelmäinen, sellaista brittiläistä hedelmäkakkua, kirsikoita, jotain makeaa. Karamellisuutta myös. Terävähkö suussa. Makean marjainen maku, mustien maltaiden paahdetta kaverina. Aika erikoinen sekoitus, josta irtoaa erikoista mausteisuuttakin. Maustettu tämä joka tapauksessa on, mutta millä? Tiedä en. Ihan ok silti, en tosin joisi yksin. Tarvitsisi kaverin jakamaan tai sopivan ruuan pariksi

Olut: Mufloni Bourbon Barrel Aged Piparitaikina Stout

Jälkiviisaat: No enpä kyllä bourbon tynnyriä mausta sokkona keksinyt. Piparimausteet sen sijaan kyllä, vaikkakin hedelmäinen meno oli sen verran selkeää, ettei piparisuus varsinaisesti ollut ensimmäinen mielleyhtymä. Erikoinen kokeilu tämä, mutta kuten sanottua, ihan kiva. Joulun jälkiruuille tai jälkiruuaksi.

Näyte 7

Lähes musta. Tuoksussa on chilihedelmää ja paahdetta. Olisiko chilimaustettu? Ehkä chipotlella, jotain sellaista hedelmäistä, mutta makeaa tunnelmassa on. Savua? Suussa asia selviääkin nopeasti. Joo, on chilimaustettu. Polte on selkeää. Maltainen tuhti ja paahteinen stout, jossa chilin poltetta reilusti. Se vähän dominoi kokonaisuutta. Ehkä muitakin mausteita. Jeeraa? Tosin voi olla, että mieli vain vetää meksikolaiseen ruokaan chilin takia. Varsin hyvä siinä mitä tekee, jos tykkää chilillä maustetusta oluesta. 

Olut: Hiisi Kipinätär Imperial Stout

Jälkiviisaat: Chili olikin habanero. Toisin sanoen "savuisuus" oli luultavasti vain paahteisuuden ja chilin aihettama mielleyhtymä savustettuun chipotle-chiliin. Ei omaan makuuni. Tykkään chilistä hemmetisti ja oluesta vielä enemmän, mutta en kuulu silti porukkaan, jonka mielestä niitä tulisi yhdistää. Nesteen ja alkoholin kanssa tuleva polte on jotenkin erityisen epämiellyttävää ja vie huomion itse oluesta. Mutta onhan näille tykkääjänsä.