Keskiviikon keskinkertainen? Robinsons Trooper IPA

Trooper IPA 

Robinsons Brewery, Englanti
4,3%
Session IPA / Summer Ale

Miksi tämä olisi keskinkertainen?

4,3% ja "amerikasta suuntansa ottava IPA" niin kuin etiketti julistaa, on lähtökohtaisesti keskinkertaisuutta kumpuava yhdistelmä. Vaikka sessio-vahvuinen IPA voi ollakin joskus varsin mukava (esim. Founders All Day IPA), se on juurikin enimmillään sitä. Mukava, kiva, keskinkertainen. Humalaa on yleensä liikaa ilman rungon tukea. Toisekseen tämä on Iron Maiden -bändiolut. Ensimmäinen Trooper, se bitteri, oli oikeasti erittäin hyvä, mutta sen jälkeen tulleista ei ole niin vahvaa kuvaa. Perinteisenä brittipanimona Robinsons osaa juuri sen bitterin ja muut lajit ovat sitten, noh ei huonoja, mutta jäävät parhaista.

Miksi tämä EI olisi keskinkertainen?

No ei sitä tiedä. Perinteiset brittipanimot hallitsevat juuri miedot oluet jos jotkut. Maidenin bändioluista on muutenkin tullut se kuva, että ne on tehty pieteetillä ja laulaja-Dickinson on vaikuttanut aidon innostuneelta projektista itsekin. Saumoja siis on. Lisäksi tämä on harvinaisen tuoretta Suomen kauppaan. Parasta ennen on syyskuussa 2021, eli vuoden hyllyajalla voi olettaa oluen pullotetun viime kuussa.

Olut

Ostin oluen Kampin K:sta, jossa on keskivertoa parempi valikoima. Siinä mielessä on hankala sanoa onko tämä nyt ihan sellainen keskinkertainen, että "voi kauppareissulla törmätä", mutta ainakin niitä aiempia Iron Maiden oluita on näkynyt varsin laajalla levityksellä niin uskon saman toistuvan. Etiketti sanoo, että olut "viittaa amerikkalaisiin ipoihin humaloillaan". Humalia ei kylläkään kerrota. 

Kirkas, vaalean kultainen olut. Britti-IPAn suuntaan ei siis todellakaan olla menossa, ei edes sellaiseen mietoon nykyversioon. Aivan liian vaaleaa siihen. Pieni, mutta varsin kestävä vaahto. Raikas, sitruksinen tuoksu. Hyvin mieto, ei oikein anna odottaa mitään tuoksullaan. Suussa pehmeä, erittäin mukavan juotava. Vahvuisekseen suorastaan upean pehmeä, olematta yhtään vetinen.  

Kielen päällä homma räjähtää muutenkin käsistä. Mahtava kukkainen ja raikkaan hedelmäinen meininki maussa! On tuoretta, hyvin tuoretta kamaa tämä vaikka tuoksu miedoksi jäikin. Suorastaan äännähdin, jotta "ohhoh!" kun ensimmäisen siemauksen otin. Maltaisuus on kevyttä, mutta sen keksinen ja hieman hunajainen olemus tukee humalten kukkaisen hedelmäisiä aromeja. Loppuun täydellisesti tasapainotettu katkero, joka päräyttää greippisemmän henkäyksen raikkautta jälkimakuun. Katkero ei mihinkään IPAmaisiin lukemiin änkää kyllä, mutta ei sitä näin miedossa oluessa kaipaakaan. Jää sitäkin kuitenkin suuhun pitkäksi aikaa.

Yhteenvedettynä vielä: Todella loistava humalointi. Se ei ole mihinkään suuntaan överi vaan erinomaisesti balanssissa. Humalat ovat uudesta maailmasta hedelmineen, mutta niissä ei ole mitään west coast henkistä voimakasta sitrusta tai mäntypihkaa, muttei myöskään mitään hazyisiä hedelmämehuja. Jotain siltä väliltä, hillittymmin, sivistyneemmin.

Oikeastaan aivan malliesimerkki myös siitä, että humalavetoisemmassakin oluessa saa mallastakin vähän olla. Mallas ei ole humaloinnilta pois, vaan päinvastoin se tukee humaloinnin uudelle tasolle, jos sitä osaa käyttää.  

Nyt tuli täysin puskista. Tykkäsin kyllä siitä Trooper bitteristä, mutta tämähän on ihan helvetin hyvää. Yksi parhaita oluita mitä olen tänä vuonna juonut jos oikein miettii. Tuoreus toki auttaa. Paljon. Ja tietty mieltymykseni mietoihin brittioluisiin, mutta kehotan kyllä kauppaan maiden-päitä, nyt eikä huomenna. Hanoihin tätä olisi kiva saada myös, jos nyt koronan jäljiltä on joku baari vielä pystyssä...

IPAa ei kuitenkaan kannata odottaa, oli Eddie the Editor kirjoittanut etikettiin myynninedistämiseksi mitä tahansa. Englantilainen golden/summer ale tämä varmaan rehellisemmin sanoen olisi.