Sunnuntain super jäi laittamatta eilen, kun oli viikonlopun tuomarointien ja kirjahommien jälkeen oluthommista veto lopussa, mutta katsotaanpa maanantaina sitten.
Harvest Ale 2015
J.W.Lees, Englanti
11,5%
Barley wine
Miksi tämä olisi mahtavaaa?
Harvest Ale on maineikas brittiläinen yli 30 vuotta vuosikertoina tehty barley wine, jota olen etsinyt pitkään käsiini. Brittiläinen barley wine on yksi suosikkityylejäni ja tätä on kehuneet kaikki Garrett Oliverista lähtien. Tilasin olutta ison satsin eri vuosikertoja, kun tilaisuus viimein avautui. Maistoin jo satsin tuoreimman ja vanhimman kalibroidakseni vähän ja niiden perusteella tällainen viisivuotias lienee erinomaisessa kunnossa, sillä 2019 malli oli hieman tyly ja 2011 puolestaan oli mennyt niin rusinaiseksi, ettei siinä juuri mikään muu maistunutkaan.
Miksi tämä ei olisi mahtavaa?
Koska olen himoinnut tätä olutta jo kauan, odotukset ovat turhankin korkealla. Tykkäsin kahdesta muusta kyllä muuten kovasti, mutta ihan täyspäräytyksiä ne eivät tarjonneet. Eli tämän viisivuotiaan pitäisi nyt sitten viimeistään lunastaa kaikki oluelle ladattu odotus. Ei siinä yleensä hyvin käy. Toisekseen oluen resepti on hieman erilainen joka vuosi. 2019 oli esim. hyvin vaalea verrattuna 2011:n, en siis tiedä yhtään mitä ölvi pitää sisällään. Ja kolmanneksi, kypsytyksestä ei oikein ikinä tiedä.
Olut
Etiketissä mainostetaan East Kent Goldings humaloita ja parhaimpia maltaita. Tietenkin. Aavistuksen koomisen puolelle menee kun hiivan mainitaan erikseen olevan "Cerevisae"-hiivaa eli pintahiivaa ikään kuin se olisi jotenkin poikkeuksellista.
Samea ruskea olut. Vaahto yrittää muodostua, mutta yritys on turhaa. Olut on täysin vaahdoton sekunneissa. Eipä sitä näin alkoholisissa usein tulekaan. Eika ruma olut rehellisesti sanoen. Tuoksu sen sijaan on aluksi lupaavan kaunis. Rusinaa ja monitahoista kypsää tummaa hedelmää on paljon. Sen takaa pullistuva hieman lihalieminen, jopa valkosipulinen tuoksahdus sen sijaan ei lupaa niin hyvää.
Pehmeä, lähes hiilihapoton olut. Maku on muhkean maltainen. Hyvin lakritsinen, katkeroihin asti päästyään jopa salmiakkinen terävyys siinä seassa. Alkoholi lämmittää huolella kurkunpäätä. Seuraavalla siemauksella löytyy sitten edellisten sekaan niitä rusinoita ja pientä lääkemäisyyttäkin. Umaminen lihaliemisyys on taustalla, muttei onneksi häiritsevästi. Itse asiassa se tuo jopa ihan mukavaa syvyyttä makuun.
Kypsytyksestä toivomaani nahkaisuutta ei irtoa ja alkoholikin kaipaisi pehmennystä. Ei tämä paras näistä tähän asti maistetuista ikävä kyllä ole, 2011 oli sittenkin mukavampi.
Oliko mahtavaa?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.