Schlenkerla Hansla

Aecht Schlenkerla Rauchbier Hansla 

Brauerei Heller-Trum, Saksa
< 1,2%
Savuolut

Eilisen isoimpia tuoteuutisia olutmaailmassa lienee se, että Guinness tekee alkoholittoman version lippulaivastoutistaan. Trendi on totta. Paljon pienemmälle huomiolle on jäänyt paljon pienemmän, mutta olutpiireissä vähintään yhtä legendaarisen Schlenkerlan tulo samoille vähäholisten markkinoille. Bambergin maineikas, maailman kovimpia savuoluita tuottava putiikki on tuonut tämmöisen "alle 1,2%" Hanslan markkinoille. Olut tuli myyntiin jo aiemmin vuodesta Saksassa, mutta törmäsin vasta nyt itse tähän.

Heller-Trum, niin kuin Schlenkerlan omistavan perhepanimon nimi kuuluu, kertoo tekevänsä oluen muinaisen miedon oluen tavoin ja tekevät myös ilman Schlenkerlan brändiä kahta muutakin versiota nimellä Heinzlein. Heinzlein, Heinzele, Hainslein tai Hansla on ilmeisesti jo unohdettu miedon oluen tyyli. Andreas Krennmair avaa oluen historiaa paremmin Daft Eejit -blogissaan, kannattaa lukea sieltä. 

Historiallisten reseptien ja tekniikoiden käyttöä nykypäivänä aina vähän sietää epäillä, että noinkohan käyttävät, mutta pointti on ilmeisesti siinä, ettei tämä ole olut, josta alkoholia olisi tekniikalla poistettu tai jonka käyminen olisi pysäytetty ennen aikojaan. Vaan olut on siis tehty suoraan tähän vahvuuteen hyvin miedosta vierteestä. Muinoinhan mäskin viimeisistä jämistä tehtyjä pöytäoluita ja vastaavia kaljoja vedettiin päivittäin mukitolkulla.

Sameaa, suorastaan ruman kellerbierin näköistä keltaisen ruskeaa olutta. Ei houkuttele.

Tuoksussa on tuttua Schlenkerlan pyökkisavua. Ei missään palvikinkkutunnelmissa, mutta tuntuvasti kuitenkin. Sen verran, ettei sieltä ihan kauheasti muutakaan läpi tule. Ehkä pientä hunajaisuutta? Häh? Noh, jotain sellaista. Tuoksu itse asiasssa muistuttaa varsin paljon kiinalaista lapsang souchong -savuteetä. 

Erityisen positiivisena puolena tuoksusta sanottava ettei siinä ole *lainkaan* alkoholittomien oluiden vastenmielisiä vierremäisiä tai teollisen "palaneita" elementtejä. Hyvätkin holittomat joutuu yleensä sen käryn takia juomaan pullosta tai tölkistä. Schlenkerla pärjää savullaan.

Ohut, vähemmän jännästi. Makeahkon savuinen häivähdyksen maltainen tunnelma, joka väistyy nopeasti ja olut loppuu vähän ennen kuin ehti alkaakaan. Loppuun tulee katkeroakin mukavasti ja sen päälle jonkun verran kirpeämpää kitkeryyttäkin, mutta ei epämiellyttävyyteen asti.

Muistuttaa oikeastaan vähän ylimietoa grodziskieta, tuota puolalaisten kolmiprosenttista savuvehnää. Vähemmän vehnäinen fiilis toki ja vähemmän pistävä hiilihappoisuus.

Kuten grodziskiet, kyllä tämäkin saunakaljana voi olla varsin erinomainen ja vähäalkoholisena vaihtoehtona ruokapöytäänkin voi olla todella kova veto. Mielikseen juo, jopa tuopista tuoksun kera.

Käveleekö se nyt sitten
suorempaan tässä korkissa?