Top 10 panimot Suomessa

Jano-podcastin sällimiehet Teemu ja Erkki laittoivat Suomen panimoista kymmenen parhainta järjestykseen tuossa välipäivien tienoolla. Olin tietyiltä osin vahvastikin eri mieltä panimoista, en tosin niinkään listalla olleista vaan siltä puuttuneista. Joten pakko kai se on tehdä oma lista sitten.

Janon listaan verrattuna suurin erimielisyyteni oli trendikkyyden ylipainotus. Olutkauppiaan ja maahantuojan edustajan näkökulmasta varmasti myyvillä trendityyleillä on arvonsa, mutta minusta ei ole mikään erityinen ansio panimolle, että se tekee sitä olutta mikä on just nyt hottia. Itse asiassa trendien seuraaminenhan on väsyneintä mahdollista toimintaa, jota nyt voi tehdä typerinkin apina. Sen sijaan jos panimolla ns. oma juttu, jonka se tekee hyvin, on se paljon arvokkaampaa IMO. Vähän huvittaakin miten craft-tekijöiden (ja -fanien) asenne on viime vuosina liukunut "tehdään mitä halutaan"-linjasta "tehdään sitä mikä on täysin vaarattoman varmasti siististi cool olutscenesteriasiakkaiden mielestä"-linjalle. Ei sillä, että trendityyleissä mitään vikaa hyvin tehtynä olisi, mutta ei se trendikkyys mikään hyve ole. Jos panimo tekee tasokasta olutta, se on ihan paskan hailee onko se tripla-neipaa vai tummaa lageria.

"Metodini", jos sellaisesta voi puhua, oli käydä suomalaisten panimoiden lista läpi ja kerätä kaikki, jotka voin edes jollain tavalla kuvitella top 10:n ja sitten arvottaa sieltä top 10 ns. miettimällä, johon minulla ei välttämättä ole papereita. Keskityin erityisesti makuun (siihen että oluiden maku on tasapainoista ja hyvää, eli resepti on kunnossa), laatuun (siihen että olut on teknisesti kunnossa) ja mielenkiintoisuuteen (panimolla on mielenkiintoa ja variaatiota oluissa) ja lähinnä bonuksena kestävyyteen (siihen että taso pysyy yli vuosien).

Kommentoin top kympin ja jätän muut alla kuplivalle listalle ilman järjestystä tai kommentteja. Maassa on toki joitain (etenkin tosi uusia) panimoita, joista en voi oikein sanoa mitään kun on maistamatta tai muuten puolituntemattomia, kuten vaikka Karvilan Panimo tai Ant Brew. Joten sori niille, jos omasta mielestänne puututte. Annoin kuitenkin mielessäni pisteitä myös pitkäaikaisesta tasokkuudesta, joten ihan pränikät joka tapauksessa vähän kärsivät. Listalle ei kahdella oluella pääse.

Haluan muistuttaa, että kritiikistä ja nillittämisestä huolimatta kyseessä on top 10. Toisin sanoen, kaikki top kympissä ovat erittäin hyviä ja niin oikeastaan ovat sitä seuraavassakin listassa.

TOP 10

1. Plevna a.k.a. Koskipanimo

Tämä oli Janon listassa mielestäni pahin oikeusmurha. Pitkään toiminut panimo nostettiin esiin jälkikäteen "one hit wonderina" Siperian vuoksi. Siis panimo joka Siperian lisäksi tekee mm. Smörreä (yksi maan parhaista oluista!), Severiniä ja Vehnä Bockia on muka yhden hitin ihme? Älkää nyt jumalauta kehdatko. Plevna on pitkäikäisin, tasalaatuisin ja varmin suomalainen panimo mitä tiedän. Ei ole ikinä tarvinnut pettyä. Siksi myös Suomen paras. Koska saatavilla vähän hintsusti Tampereen ulkopuolella, niin varmasti tuppaa vain olemaan aika vieras monelle.

2. Fat Lizard

Suomen Brewdog meinaa kohdata saman kohtalon kuin esikuvansa. Läskiä liskoa saa jokaisesta kaupasta (ainakin täälläpäin) eli se ei mitenkään voi olla enää seksikkäästi siisti panimo vaan on epäilyttävän uncool. Muistan hämmästelleeni joskus puolitoista vuotta sitten ohimennen kuulemaani kommenttia "onko fat lizard muka craftia?" mikä herätti itseni siihen, että ei, en ole väärässä vaan nuoriso on vittu sekaisin. Toisena syynä trendisuosion katoon Fat Lizard ei juurikaan ole tehnyt näitä nykyisiä trendityylejä vaan pidättäytynyt eritoten siinä mitä osaa eli "old school" jenkkioluissa. Kumpikaan näistä poseeraussyistä ei silti ole mikään oikea syy dissata erinomaista panimoa. Lisko kuitenkin on aivan hemmetin hyvä siinä mitä tekee ja lisäksi panimon tekninen laatu on miltei parasta mitä samasta kokoluokasta tästä maasta löytyy. Monella panimolla voi olla jännempiä tuotteita, mutta harvalla tasatahtisesti parempia. En voi ohittaa faktaa, että ostan liskojen tuotteita ehkä eniten kaikkiin muihin verrattuna.

3. Sonnisaari

Sonnisaari tuntui pari vuotta ihan ihmeelliseltä panimolta. Tyypit tuntui tekevän mitä vain, jokainen erä erilainen olut ja aina oli aivan tautisen tappovarmaa kamaa. Pieniä säröjä (sentään) on alkanut näkyä, kun muutamat lagerit ei ole olleet ihan puhtaita. Lisäksi hävinnyt osittain periskoopista, kun ilmeisesti paikallinen suosio on vetänyt oululaisten tuotteet etelämmästä vähemmäksi. Silti, mielenkiinnon ja lähes aina myös laatutason puolesta edelleen absoluuttisesti kärkipanimoita.

4. Olarin Panimo

Tämä oli Janon listan huippu ja mitäpä sitä liikaa kritisoimaan. Olari on maan kovin NEIPA-panimo ja muutkin oluet ovat viime aikoina olleet pääsääntöisesti varsin vakuuttavaa jälkeä. Vielä muutama vuosi sitten en olisi päästänyt Olaria lähellekään mitään top kymppiä, mutta pakko myöntää, että valtava tason nosto on tapahtunut. Huippumeno. Sijoitukseen varmasti vähintään alitajuisena bonuksena vaikuttaa se, että panimon taproom ja sen growlerit ovat metromatkan päässä kotoa.

5. Olutpaja

Ehkä maan aliarvostetuin panimo. En tiedä johtuuko se siitä, että Olutpajalla on ruma brändi vai siitä, että se on heikosti esillä muuten, mutta oluet ovat etenkin reseptipuolelta ihan hemmetin hyviä. Tasapainoisia ja maukkaita, enkä ole tainnut kertaakaan törmätä virheelliseen tuotteeseen (paitsi kerran tastingissä, jossa tastingia vetänyt oluenpanija itse kritisoi omaa oluttaan, josta kukaan muu ei huomannut virhettä). Ei tee mitään pilipalioluita pelkästään siksi, että sellainen just nyt myy, vaan harkittuja tasapainoisia tyyliä kunnioittavia oluita.

6. Takatalo & Tompuri

Suomen kovin lagerpanimo. Onko tästä jotain vastaväitteitä? Tautisen kova kylmäsavulager ja erinomainen pils. Bockit myös todella hyviä. Ei ole seksikästä ei, mutta taso on lähes pettämättömän kova ja reseptit kunnossa vaikeissa tyyleissä ja voi luottaen ostaa. Enkä ole virheellisiin törmännyt.

7. Mallassepät

Mallassepät on listassani oikeastaan isolta osin viime keväisen maistelusettinsä ansiosta. Panimo oli aika tuntematon itselleni sitä ennen ja setin kokonaisuus oli niin helvetin tasokas laidasta laitaan, että ei voi valittaa. Sen jälkeenkin maistamani ovat olleet todella tasokkaita niin teknisesti kuin makumaailmaltaankin. Ehdottomasti maan kärkipanimoita. Panimo on kuitenkin sen verran tuore, että hartaasti toivon tason säilyvän. Sen verran monta tällä tasolla aloittanutta myöhemmin pettänytttä on nähty.

8. Beer Hunter's (eli "Mufloni")

Porin jo klassikoksi laskettava tekijä Beer Hunter's ei paljon esittelyjä kaipaa. Maan aidosti innovatiivisin panimo, eikä pelkästään viimeisen kahden vuoden ajalta kuten moni muu. Meeminäkin joskus näin sen, että miksi tehdä Suomessa mitään uutta olutta kun Beer Hunter's teki sen jo. Lisäksi Beer Hunter'silla on usein laatu ja reseptit kondiksessa. Ei silti aina ja tuntuu, että toisinaan viime vuosina on ollut valittamista laadussa ja toisaalta oluissakin on ollut vähän tekemällä tehtyä kikkailua. Loistopanimo siis silti, ei siinä, mutta ei enää top viidessä itselläni.

9. Panimoyhtiö Tuju

Tuju oli pitkään hämärässä itselleni, mutta on viime vuosina nostanut vahvasti päätänsä ja sekä valikoiman monipuolisuus, että taso on vakuuttanut. Osa kamasta jää vain vähän keskinkertaiseksi, jonka vuoksi ei aivan huippumenoissa, mutta silti harvoja panimoita joiden tuotteita ostaessa ei tarvitse arpoa. Olisipa vain enemmän hanassa pk-seudulla.

10. CoolHead Brew

Piti pitkään miettiä onko 10. tämä vai jokin muu. CoolHead on se Suomen panimo mikä edes jossain ulkomaillakin craft-piireissä tunnetaan. Aallonharjalla liikutaan ja kekseliästä trendityyliä pukkaa. Eli paras evör eikö? No joo, sillä pääsee nippa nappa top kymppiin. Ikävä kyllä pelkkä maine ei nyt aivan itselleni riitä siihen, että mihinkään kärkeen mentäisiin. Iso osa "innovaatiosta" on vähän väsyneitä "tätä marjaa tuonne, tuota suklaata tänne" kikkailuoluita ja sekä hapanoluet että vahvat stoutit aika hit-or-miss-kamaa (niin kuin lähes kaikilla hypepanimoilla viime vuosina). NEIPA-puoli sen sijaan on ollut varsin tasokasta. Lisäksi laadusta ei aivan ole takuuta, sen verran monta jälkikäynyttä ja virhemakuista olen CH:lta juonut. Onneksi laatu on kuitenkin hitusen parantunut pahimmista vuosista, niin varsin hyvin mielin voi nykyään maistella. Ei siis aivan maineensa väärtti, mutta pääosin kuitenkin niin laadukas ja yleisesti ottaen mielenkiintoinen panimo, että usein mielelläni ostan ja siksi 10. parhaaksi voi laittaa.

---

Top 10 alla kytevät (aakkosjärjestyksessä)...

Bryggeri Helsinki

Etko Brewing

Haapala BnB

Hailuodon Panimo

Hiisi

Hollolan Hirvi

Linden

Maistila

Maku

Mallaskoski

Mathildedal

Olvi

Panimo Honkavuori

RPS

Salama

Stadin Panimo

Suomenlinnan Panimo

Olipas rankkoja valintoja tehtävä, että sai kymmenen mahtumaan kymmeneen. Monta lempipanimoa jäi top kympistä pois. Tykkään esim. todella paljon Hiidestä, Bryggeristä ja StaPasta, mutta en voinut mitenkään itselleni neuvotella niitä listalle muiden ohi. Noin top 30 suomen panimoista on kuitenkin kaikki varsin hyviä puljuja, vasta sitten ruvetaan keskustelemaan oikeasti ja huolella kritisoitavista panimoista. Suomen bottom 10 panimot seuraavaksi, Jano? Noh, ehkä ei mennä sinne...