Lagerbier Hell
Helles-sarjan pohjustus täällä.
Nyt ollaan ehkä sen klassikoimman hellesin äärellä. Augustiner on Münchenissä paikallisten ehdoton suosikki ja panimo kansallisaarre. Itse asiassa Augustinerin suosio tuntuu niin kovalta kun Münchenissä käy, että ihmettelen miten muille edes riittää siellä markkinoita. Aina kun siellä näki jonkun paikallisen julkisessa liikennevälineessä kiskomassa afterwork-kaljaa, se oli Augustineria. Kun menin toiselle vierailulle Müncheniin, paikkakunnan tavat oppinut kaveri odotti asunnollaan Augustiner-pullo tanassa kun tulin kentältä.
Jotain maagistahan siinä sitten pitää olla, eikö niin? No eihän olutkaan huonoa ole, mutta jotenkin uskoisin suosion johtuvan ensi sijassa siitä, että panimo on kaupungin vanhin (1328 perustettu) ja toisaalta siitä, että Augustiner on ainoa itsenäinen toimija kuudesta "Oktoberfest-panimosta". Neljä on kansainvälisten jättien omistuksessa ja Hofbräuhaus puolestaan valtion*.
Nykyinen panimo pohjaa entiseen luostaripanimoon, joka siis perustettiin 1328 augustinolaismunkkien toimesta. Panimon nimen juuret voinee siitä arvata. Münchenissähän on luostarijuuria vähän vaikka missä. Kaupungin nimikin viittaa "munkkilaan" kun seudulla on ollut niin tiheä uskonmiesten keskittymä. 1800-luvun alussa kaikki Baijerin luostarit ja niiden panimot sekularisoitiin ja Augustineristakin tuli ihan tavallinen kaupallinen panimo. Jotkut luostarit ovat sittemmin jatkaneet toimintaansa ja oluenkin tekoa, mutta Augustiner on edelleen maallinen. Panimon hankki Wagnerin suku, jonka nimissä toimivan säätiön omistuksessa se edelleen on.
Päiväys pullossa 05/21.
Etiketti pullossa on "perinteinen", joka tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin "ruma". Panimolla tosin on tuotannossaan myös maailman värisokeimman etiketin omaava Maximator-doppelbock, joten ehkä siellä ei niin jännitetä näistä asioista. Onko oluen nimi "Augustiner Helles" vai "Helles Vollbier" vai "Lagerbier Hell" niin miettikääpä sitä. Kaikki on ihan tulkinnan varassa jopa etiketin mukaan. Panimo itse käyttää nimeä "Lagerbier Hell" sivuillaan niin mennään sillä.
Hyvin vaalea, keltainen, kirkas. Hieno vaahtokukka. Raikas, hieman ruohoinen, jopa aavistuksen sitruksinen. Päätuoksuna kuitenkin hyvin selkeää pilsnermallasta. Ei ihan tuoreinta Augustineria ole käsissä, raikkaus voisi olla parempi ja olen tätä raikkaampana juonutkin. Onneksi se ei isommin haittaa. Suussa kevyt, muttei vetinen. (Itse asiassa "kevyt, muttei vetinen" voisi olla melkeinpä erinomaisen hellesin määräävin piirre.) Puhdas ja viljainen. Hyvin hillitty katkero, ottaa juuri maaliviivalla makeuden kiinni eli tasapaino on niin hienovarainen kuin voi olla. Haluan toisen.
Onhan tämä nyt viimeisen päälle hyvä, ei siinä. Viiskauttaviis helles. Mutta silti, Paulaner korottaa itsensä sillä oivallisen hennolla jälkimaun katkeropelillä itsensä Augustinerin edelle. Miljoona müncheniläistä on väärässä.
Hell of a ranking
1. Paulaner Münchner Hell
2. Augustiner Lagerbier Hell
3. Kloster-brauerei Scheyern Klosterbier Hell
*Voitaisiinko saada Suomeenkin valtionpanimo? Minulla olisi sille nimiehdotuskin: Waltion Panimo, eli WP. Se voisi sitten tehdä kaupallista yhteistyötä Warkauden Pallon kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.