Ringöbräu Helles
Helles-sarjan pohjustus täällä.
Rikotaanpa baijerilaisputkea vähän ja otetaan välillä kräftimpää. Törmäsin Pienessä Stigbergetsin hellesiin niin nappasin tietysti mukaan. Kirpaisi kyllä hitusen, kun litrahinta saksalaisiin (postikuluineen) verrattuna on lähes kolminkertainen. Oli miten oli, minusta on ihan kiva, että näkyvämmät craft-tekijät tekevät jatkuvan neipa/sour/pastry-tuuttauksen lisäksi kaikkea mahdollista, mukaan lukien perinteisiä saksalaisia. Ehkä siinä neipa-fanboytkin innostuu kokeilemaan jotain muuta. Lisäksi, kuten monesti on mainittu, helles vaatii panimolta kuitenkin aika hyvän teknisen laatutason.
Stigbergets on ruotsalainen, Göteborgista. Uuden aallon panimoita, perustettu 2014. Lienee tunnetuin erityisesti hazy ipoistaan, toki myös vahvaa stouttia piisaa. Stigbergets näkyy tämän "Ringobräu" nimen alla julkaisseen viime aikoina perinteisiä saksalaisia tyylejä. Märzeniä, maibockia ja rauchbieriä ainakin tämän hellesin lisäksi. Otin kokeeksi Pienestä myös rauchbierin. Se oli btw. ihan jees.
Päiväys 120122. Hyvin tuoretta siis, oletan vuoden päiväyksen.
Ainesosissa on riisiä, härregyd. Siinä olisi baijerilainen jo reinheitsgebot-hanko tanassa viemässä ukkoja tuomiolle jos kuulisi. Riisin funktio on tietysti keventää olutta, en kyllä silti keksi miksi sitä silti hellesiin kaipaisi...
Vaalean keltainen, samea. Olut on toki suodattamaton, joten sameus oli odotettavissa, mutta sellainen ei kuulu aivan puhdasveriseen hellesiin. Kellerbieriä siis tavallaan.
Aika kukkainen ja melkein hedelmäinen humalointi tulee ensimmäisenä tuoksusta. Hillitysti kuitenkin, ei tämä mitään ipaa ole panimosta huolimatta. Taustalla ohraleipäistä mallasta.
Hyvin kevyt, lähentelee vetistä. Varsin leipäinen mallas, riisistä huolimatta. Maukas, mutta suorastaan yllättävän "karhea" maltaisuus, siitä puuttuu se pehmeys mikä noissa saksalaisissa on ollut. Katkerointi tulee myös melko tykisti koska runko on niin kepeä, lopputuloksena kokemus ei ole tasapainoisimmasta päästä. Kevyen kitkeryyden tukemana katkerointi ampuu yli ja on jopa vähän epämiellyttävä. Tuntuu, että tämä olisi pilsiksikin liikaa.
Varsin puhdas kyllä ja ihan hyvää, mutta ei nouse saksalaisten tasolle, ei mitenkään. Stigbergets on erinomainen panimo, mutta on se vain sanottava, että ei noita jopa sata vuotta hinkattuja reseptejä ja prosesseja ihan kertaerällä kiinni saada. Tämän pahin ongelma on se, ettei tästä tule lainkaan sitä hellesistä kaipaamaani "haluan vielä toisen ison tuopin tätä" fiilistä ja rehellisesti sanoen, jos tämä sokkona tulisi vastaan niin tuskin hellesistä menisi. Pitkään mietin laitanko viimeiseksi, mutta nostan kuitenkin epämukavan makeaa Scheyerniä paremmaksi, aivan viiksenmitalla.
Hell of a ranking
1. Paulaner Münchner Hell
2. Augustiner Lagerbier Hell
3. Chiemseer Hell
4. Müllerbräu Hell
5. Stigbergets Ringöbräu Helles
6. Kloster-brauerei Scheyern Klosterbier Hell
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.