Neljä lämpimässä vastaan kaksikymmentä kylmässä

Kräftipiireissä näkyy liikkuvan semmoinen slogan, että "neljä päivää lämpimässä vastaa kahtakymmentä päivää kylmässä" ja tämän myötä kotiin ostettujen voimakkaasti aromihumaloitujen neipojen säilyttely huoneenlämmössä on pahin rikos ihmiskuntaa kohtaan.

Näin tätä "4/20" ohjetta hoettavan suuren määrätietoisuuden ja julistuksen saattelemana ja rupesin ihmettelemään mistä tämmöinen päivistä puhuminen on peräisin. Kun olen kyllä kuullut periaatteen, että yksi vuosi lämpimässä vastaa viittä vuotta viileässä kun puhutaan oluiden pitkästä kellarikypsyttämisestä. Ikääntyminen toki on paljon nopeampaa lämpimässä, mutta ihan empiirisesti testaten olen todennut, että ei se vuosienkaan säilytyksessä nyt ihan suoraan viisinkertaista vastaa. Kiva nyrkkisääntö, mutta oikeasti homma on todella riippuvaista kypsytettävästä oluesta. 

Älkää käsittäkö väärin. Tottakai ikääntyminen on lämpimässä nopeampaa. Lämpö vauhdittaa kemiallisia reaktioita eli ikääntymistä. Se ei tässä nyt ole pointtina. Mutta kun puhutaan päivistä eikä vuosista ja tuoreista humaloiduista oluista, niin missä vaiheessa sillä on oikeasti väliä? Aromihumalointi alkaa tunnetusti hävitä heti, eikä aika ole sen ystävä, mutta onko lämpötilalla oikeasti merkitystä parissa viikossa?

En siis väitä etteikö tuore olut olisi yleensä parasta. Tottakai se on. Tuore olut, etenkin hanasta, on hankalammin kuvattavia upeuksia koko maailmassa. Olisinpa Prahassa tuoppi kourassa. 

Kysymys on siitä, että jos sinulla on varsin tuore tölkitetty olut, jopa neipa, niin onko se oikeasti jotenkin merkittävästi heikompi jos se on ollut sen lyhyen elämänsä huoneenlämmössä? Pitääkö panimolta tai kaupan kylmähyllyltä juosta kylmälaukun kanssa oman laserkalibroidun ilmankosteuskontrolloidun viileäkaapin ääreen, ettei vain humuloliinit liikaa värähtele. Vai kannattaisiko ottaa vähän rennommin sen mehukaljankin kanssa? Hypoteesini on, että kannattaisi.

Vai olenko väärässä oletuksessani ja ero on jopa isompi? Olen ollut väärässä paljon ilmiselvemmistäkin jutuista.

Eikun testaamaan. Sokkomaistelu kaiken korjaa.

Järjestely

Kävin testijärjestelyä varten 2. huhtikuuta Fat Lizardilta kuusi kappaletta erittäin tuoretta neipaa. Liskoilta, koska tuote on tölkissä, tölkityspäivä on leimattu näkyviin eli ikää ei tarvitse arvailla, saan tuotteen suoraan panimolta ja panimo tekee yleensä sen verran teknisesti laadukasta bisseä, ettei tarvitse miettiä onko mahdolliset hassut maut jostain tunaroinnista peräisin. Olueksi valikoitui panimolla käydessä Fat Lab 32: Transatlantic NEIPA, koska se oli kai tuorein ja toisaalta se oli NEIPA, jollaisessa iän pitäisi nopeimmin näkyä.

Ostohetkellä oluet olivat tasan viikko aiemmin tölkitetty ja ostettu siis suoraan panimon omasta kylmäkaapista. Oletan, etteivät ne tölkityksen jälkeen olleet lämmintä nähneet. Testijärjestelynä yksinkertaisesti pidin oluet eri lämpötiloissa ja maistoin sokkona. Otin hommaa sekoittamaan ns. välimallin, jota pidin puolet kylmässä ja puolet huoneenlämmössä. 

Oluet maistettiin kahdessa kolmen oluen erässä. Kahden viikon jälkeen ja neljän viikon jälkeen. Yksi kolmen setistä on aina ollut koko ajan jääkaapissa lukuunottamatta matkaa panimolta kotiin. Yksi on siirretty jääkaappiin puolivälissä (eli viikon ja kahden viikon kohdalla) ja viimeinen on laitettu jääkaappiin maistelupäivän aamuna, jotta oluet olisivat samanlämpöisiä maistellessa. Muuten se on ollut kirjahyllyssä huoneenlämmössä.

-----

Sokkomaistelu, päivä 14:

Ensimmäiset kolme neljäntoista päivän jälkeen. Tilanne oli silloin niiden osalta tämä:

Kylmä I: 14 pv kylmässä eli "kylmäikä" on yhteensä 14+7 = 21 pv = 3 vk

Puolikas I: 7 pv kylmässä ja 7 lämpimässä eli "kylmäikä" on yhteensä 7+7*5+7 = 49 pv = 7 vk

Lämmin I: 14 pv lämpimässä, eli "kylmäikä" on yhteensä 14*5+7 = 77 pv = 11 vk

Lämmin I on siis tämän aikateorian mukaan melkein neljä kertaa vanhempaa kuin Kylmä I. Tosin silti vain n. 2,5kk vanhaa eli tuoreehkoa.

Ulkonäössä ei tunnu olevan merkittävää eroa. Keskimmäinen B-näyte vaikuttaa ehkä aivan äärihitusen tummemmalta, mutta on niin pieni ero, etten osaa varmaksi sanoa. Ei siis mitään hapettuneisuuden tummuttamista näkyvissä. Kuvassa oikealta tuleva valo vaalentaa oikeinta, tilanteessa vertaillessa eroa ei ollut.

Tuoksun puolelta ensimmäinen A-näyte tuntuu aivan pikkaisen raikkaammalta, mutta haistoin sen  toisaalta ensimmäisenä, millä on tapana vähän painottaa. B-näytteessä tuntuu olevan molekyylin verran enemmän mäntyisyyttä. Tuoksut ovat kuitenkin niin lähelle identtisiä, että en osaa sanoa onko mielikuvituksen tuotetta. Oluet ovat kaikki hedelmäisiä, pirteitä, greippisiä, hitusen havua ja trooppisuuttakin on kaikissa. Mukavan tuoksuisia.

Maistan C-näytteen ensimmäisenä. Pehmeä, vähän löysähkö. Mehuisan hedelmäinen silti, varsin hyvä peräkärry löytyy myös. Ihan hyvää olutta. Kaksi muuta näytettä ovat itse asiassa parempia, se kevyt löysyys uupuu niistä. Etenkin B-näyte tuntuu myös terävämmältä, siinä tuntuisi olevan hiilihappoja/purevuutta hitunen enemmän. Tämä on ehkä merkittävin ero, mitä oluissa huomaan ja se voinee johtua pienistä eroista tölkityksestä tai vielä todennäköisemmin siitä miten kaadoin oluet, vaikka yritin toki kaataa samalla tavalla kaikki.

Eroja siis oli, mutta aivan minimaalisia/kuvitteellisia ja hankalia tulkita.

Arvio:

Olut A: Kokonaan kylmässä säilytetty, koska tuoksu oli ehkä raikkain ja tavallaan paras näistä.

Olut B: Puoliksi säilytetty, koska tuoksu ei ollut ehkä niin hyvä ja värissä oli kevyt ero, mutta ero A:han oli pienempi kuin C:llä.

Olut C: Lämpimässä pidetty, koska erosi "parhaasta" A:sta eniten. 

Totuus

Olut A: Lämpimässä säilytetty

Olut B: Kylmässä säilytetty.

Olut C: Puoliksi vedetty.

Eli arvasin niin huonosti kuin voi arvata, kaikki väärin! Erot olivat aivan mielikuvitustason fiiliksiä tai luultavimmin kaatamisesta johtuvia, eli kolmeviikkoinen olut vs. teoreettisesti 11-viikkoinen olut eivät oikeasti eroa toisistaan paskan vertaa.

(jos kuvan maalarinteippikoodaukseni askarrutta,a niin päivämäärä on suunniteltu nauttimispäivämäärä ja puolikkaassa ensimmäinen on se päivä kun pitää laittaa olut jääkaappiin)

---

Sokkomaistelu, päivä 28:

Toinen testierä tapahtui paria viikkoa myöhemmin

Kylmä II: 28 päivää kylmässä, eli kylmäikä 28+7 = 35 pv = 5 vk

Puolikas II: 14 päivää kylmässä ja 14 lämpimässä eli kylmäikä 14+14*5+7 = 91 pv = 13 vk

Lämmin II: 28 päivää lämpimässä eli kylmäikä on 28*5+7 = 147 pv = 21 vk

Kylmä II pitäisi siis olla teoriassa samoissa meiningeissä kuin ensimmäisen setin oluet, se sattuu ensimmäisen testin kylmän ja puolikkaan väliin. Viisi viikkoinen neipa on erinomaisen ikäistä ja ainakin itse mielikseni kaupasta sen ikäistä ostaisin. Lämmin II onkin sitten huimat viisi kuukautta vanhaa teoriassa. Sehän on siis neipa-konnösöörien mielestä jo ihan ikäloppua. Sumuoluethan pitäisi juoda viimeistään kolmen kuukauden paikkeilla ja silloinkin vähän irvistellen.

Ulkonäössä ei värissä mitään eroa, eli ei ainakaan niin pahasti ole hapettunut, että värikin lähtisi rusehtumaan. Oluet tällä kertaa kaatanut avovaimo sanoi B-oluen kuohuneen selvästi eniten. Siltä se näyttääkin. 

Haistan oluen A ensin. Oikein mukavan raikas, freesi, mangoinen meininki. Aivan mielikuvitusaavistus muovailuvahaa, jota en enää ensikosketuksen jälkeen löydä. Olut B on tuoksultaan miedompi, mutta muuten samanlainen ja raikas. C-näyte on käytännössä identtinen A-näytteen kanssa, jokin pieni ero niissä on, mutta niin minimaalinen, etten osaa sanoa juuta tai jaata siitä olisiko jompikumpi tuoreempi vai ei. Molemmat tuoksuu hyvin tuoreelle, eroa parin viikon takaisenkaan testiin ei mielestäni ole.

Tuoksun perusteella vaikuttaisi siltä, että eroja alkaa hieman olla ja B näyte lienee nyt se lämpimässä pidetty, arvelen. Maku ja suutuntuma-puolella erot ovat myös pieniä. B-näyte eroaa sen verran, että se on joukon pehmein ja mehuisin suufiilikseltään, jota toki on voinut auttaa tuo kuohuminen. Vertaillen tulen siihen tulokseen, että A on joukon pirtein, aivan hiuksenhienolla erolla C:hen nähden. Jos en vertailisi rinnakkain, vaan joisin esim. kahtena oluena peräkkäin, en huomaisi A:n ja C:n välillä mitään eroa. 

Arvio:

A: Kylmässä säilytetty, koska pirtein ja raikkain hiuksenmitalla. Tosin se muovailuvaha mietityttää.

B: Lämpimässä säilytetty, koska tuoksu oli miedoin.

C: Puolikas.

Totuus:

A: Kylmä

B: Lämmin

C: Puolikas

Eli nyt sitten kaikki oikein! Kuukauden lämpimässä säilytys oli jo karsinut humalien aromeja sen verran, että eroa oli tullut. Oluen pystyi jo arvaamatta poimimaan joukosta. Nuo kaksi muuta menivät sitten kyllä tuurilla oikein. B-olutkin oli silti raikas, hedelmäinen ja humalainen, eikä ero kahteen muuhun ollut missään nimessä mikään suuri. Puhumattakaan siitä, että olut lähentelisi jo puolen vuoden ikäistä, jossa ei enää aromihumalat juhli.

---

Väitänkin, että 4/20 sääntö on ihan hölynpölyä. Lämmin vaikuttaa tietenkin, mutta ei nyt sentään millään viisinkertaisella vauhdilla. Eli sitä tuoretta neipaa voi aivan hyvin pitää viikon pari keittiön kaapissa. Ei se siitä millänsäkään ole jos panimo vain osaa pitää hapen poissa tölkistä.

Varmaan jonkun mielestä väärin testattu kun tulos vastasi ennakko-odotuksiani. Sille en tietty mitään voi, muuta kuin vakuuttaa, että tein tämän ihan aidosti kiinnostuneena ja niin neutraalisti kuin vain keksin. Arvioin oluet siten kuten olutkilpailuissa arvioisin ja täysin sokkona.

Jos taas on kokemus siitä, että viikkokin lämpimässä radikaalisti muuttaa olutta, niin kuin olen nähnyt erittäin usein väitettävän, niin... on ehkä mahdollista, ettei oluen tehnyt panimo ole osannut pitää happea ulkona ihan niin hyvin kuin pitäisi. Se ei ole kuluttajan säilytyksen vika. Ja toisaalta esim. todella päräyttävän oluen maistaminen on lähes aina parempaa ensimmäisellä kerralla, joten jos se eka tölkki, joka sai sukat pyörimään jaloissa, oli viikon tuorempaa, niin toisen tölkin heikkoudessa kyse ei välttämättä ole oluen iästä vaan subjektiivisesta kokemuksesta. 

Joka tapauksessa suosittelen seuraamaan Basil Expositionin vinkkiä...