Mietin toukokuun siitepölyjen keskellä mitä sitä tekisi helleskevään jälkeen. Vastaus oli lopulta ihan selvä kun sen tajusin. Vietin kevään proosallisesti ylianalysoiden maultaan yksinkertaisinta oluttyyliä. On hyvä kääntää kelkkansa kerralla kunnolla ja vietää kesä lyyrisesti alianalysoiden maultaan yhtä vinkeimmistä oluttyyleistä. Lime-rikkinen köösekesä -21!
Lisäksi jotenkin muistin, että minähän itse asiassa tykkään hapanoluesta. Maltaan vihaajille ja tyylitajuttomille amerikkalaisille keitellyt yksitoikkoiset kattilahapatukset, helppo-vetää-limuviina-sourit, 15x-fruited-marjapuuro-"happamat" ja muut väsyneet kikkailut ovat vain vallanneet hapanolutmarkkinat siinä määrin, että olen ollut täydellisen kyllästynyt koko hapanolutkuvioon. Lambicejakin juonut kovin harvakseltaan.
Siksi gueuze.
Ai miksi limerikkejä, olenko limerikkien pitkäaikainen harrastaja? En, mutta jotenkin ne on aina kiehtoneet, niin nyt on hyvä aloittaa!
Netistä tilailun sijaan pyrin tällä kertaa juomaan oluet baarissa, kun semmoiseenkin pääsee ja baarit tykkää siitä, että niissä käydään. Pistäkää tekin se ylityöllistetty Posti-Pate lomalle ja käykää Pubi-Paten kaveriksi. Yritän pidättäytyä peruslinjan (oude) guezeissa ilman mitään erikoiseriä tai muita, mutta katellaan miten homma etenee.
Ensin kuitenkin pohjustus tyyliin, kuten helleseissäkin.
Mikä ihmeen gueuze?
Olipa kerran muinaisolut belgeistä
tunnistaa sen happamista elkeistä
sekaisin vanhaa sekä uutta
ilman lisämausteisuutta
eikä puhettakaan hiivoista selkeistä
Sitten ensimmäinen.
Oude Geuze Boon
Boonin panimossa Hallessa
vanha tieto on tallessa
brettahomeena
syvä omena
mut happamuus ei tunnu palleissa
Juotu: Hanahuone Juova (13,90€)
Köösekesäkisa
1. Oude Geuze Boon a l'Ancienne (2017-2018)
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.