Olutkirjapäiväkirja - osa 7

Loppukiri on käynnissä.

Mkä parasta (ja jännittävimmän hirveintä), voin paljastaa viimein kirjasta hieman enemmän detaljeja. Ensinnäkin sillä on viimein NIMI. Valittu nimi on pitkälti kustantajan näkemys, eikä ollut ensimmäinen eikä toinenkaan valintani. Toisaalta ymmärrän mitä sillä haetaan ja noh, onhan se nyt ihan hyvä. Kirjan nimi on... rummunpärinää... "Oluiden maailma". Kansikin on tulossa.

Oma viimeinen ehdotukseni oli "Ohrapirtelö", mutta ymmärrän, että kun joulun alla setä- tai täti-ihminen kirjakaupassa valitsee olueen kilahtaneelle sukulaiselle olutkirjaa niin pirtelö ei ensimmäisenä satu silmään.

Kerrotaanpa sitten mitä kirja pitää sisällään ihan luku luvulta. Tai oikeastaan tiedosto tiedostolta. Ensimmäiseksi on alkuhorinat, jonka voittekin arvata olevan ns. työnimi. Se pitää sisällään sisällysluettelon, pienen saatetekstin kirjan käyttöön jne.

Kirjan sisältö on muuten jaettu kolmeen "vaikeustasoon" niin, että jos haluaa aiheesta vain yhteenvedon ja pintaraapaisun, voi lukea vain tason 1. Jos haluaa tarkemman selvityksen voi lukea myös tason 2 ja sitten taso 3 on täydentäviä detaljeja. Väliin huutelevat olutnörtti, panimomestari ja meikäläinen (kts. edellinen postaus). Jotain kertonee, että pelkän tason 1 lukeminen ottanee ehkä pari tuntia, siinä missä taso 2 on jo valtaosa kirjasta. Toivoni on, että taso 3 tarjoaisi jotain uutta kovemmillekin olutnörteille, mutta eihän meistä ikinä tiedä.

Ensimmäinen varsinainen luku on oluen historia. Kuinkas muuten. Metsästäjä-keräilijöistä mehukaljaan koko 9000 vuotta. Pituutta on n.40 sivua (kaikki sivumäärät vielä arvioita, pikkumuutoksia voi tapahtua).

Sen jälkeen käydään läpi kahdessa seuraavassa luvussa raaka-aineet ja prosessi. Eli toisin sanoen mistä olut tehdään ja miten se tehdään. Näihin lukuihin kuluu yhteensä n. 40 sivua. Prosessin yhteydessä kotioluestakin on pari sivua kirjoitettuna, mutta se on tällä hetkellä poisputoavien joukossa oleva osa. En vain luultavasti ehdi enää antaa sille sitä määrää rakkautta minkä se vaatisi.

Sitten on luku, joka on tiedostossa "käytäntö" ja sen nimi oli pitkään kömpelö "käytännön asiat", kunnes tajusin mikä on oluen käytännön olennaisin osa: oluen juominen. Tässä siis kaikki kaatamisesta, maistelusta, säilyttämisestä jne. Pituutta n. 30 sivua.

Sen jälkeen on murheenkryynilukuni olutmaat. Ihan hyvä luku se siis on, se vain vaati aika paljon venkslausta päästäkseen maaliin. Luvussa siis esitellään olennaisimmat olutmaat (+ Suomi) ja vähän niiden olutkulttuuria. Lisäksi lyhyemmin muistakin maista. Kokonaisuudessaan n. 40 sivua. En muuten mitenkään erityisemmin suunnitellut, että kokonaisuudet olisivat näin tasaisen pitkiä, se vain jotenkin asettui. Tajusin sen tässä kirjoittaessa.

Huom: työversio

Maista päästään kirjan pihviin eli oluttyyleihin. Kuten kaikki oluttyyliryhmittelyt aina kaikkialla, tämänkin valinnat aiheuttanee hampaan kiristelyjä, kuten myös makuympyrät joilla päätyylit kuvataan. Oluet on jaettu kolmeen isompaan ryhmään, johon pihistin idean EBCU:n uudesta jaottelusta: Juomaoluet, maisteluoluet ja siemailuoluet. Muuten en ko. jaotteluun erityisemmin tutustunut, tykkäsin vain tuosta päätason erottelusta. Tyylien pohjana on BJCP, mutta huomattavasti järkeistettynä ja virtaviivaistettuna ja (toivon) paljon vähemmän tympeästi esiteltynä. Tyylejä on 50 tarkemmin esiteltyä päätyyliä, joiden alta lyhyemmin esiteltynä löytyy vielä 78 "lähisukulaista ja alalajia" (esim. amerikkalaisen IPAn alta löytyy DIPA jne.). Lisäksi lopussa on lyhyesti esiteltynä tosi harvinaisia outouksia 16 kappaletta. Eli yhteensä 144 tyyliä! Laskin ne juuri ensimmäistä kertaa ja yllätyin itsekin. Luultavasti tein laskuvirheen jossain. Joka tapauksessa n.120 sivua vie tämä tyylisektio.

Tyylejä seuraa vielä ruoka. Vähäsanainen luku, joka esittelee ruokapareja enemmän visuaalisesti ryhmitellen. Noin 15 sivua.

Lopuksi loppujorinat, joka ei myöskään ole virallinen nimi. Eli kiitokset ja lähteet ja hakemisto ja sen sellaista vähemmän olennaista.

Valmista ei ole vielä. Nysvättävää on paljon ja kirjoitettavaakin pari sivua, mutta tunnelin päässä näkyy jo valoa, eikä se ole juna.